Syntyvyyden laskeminen: Miksi valtaosa lapsiperheistä on vain 1-3 -lapsisia? Miksi kieltäytyvät tekemästä enempi lapsia?

Koska elämä on rennompaa ja rahat riittää kun on vaan kaksi lasta. Ehtii olla töissäkin eikä vaan porsia.

Ensimmäisestä raskaudesta raskausmyrkytys.... en ikinä enää mene sairaalaan kuin koomassa.

Minulla on kaksi lasta. Jaksaminen riittää juuri ja juuri, sekä rahat. Muutenkin olen sitä mieltä, että lapsia on vara synnyttää maailmaan korkeintaan yksi per nokka, eli minun ja mieheni osalta kiintiö on täynnä. Loistavaa, että osa päättää jäädä lapsettomiksi. Maapallo kiittää.

Muita provoja?

Palkkataso ja elinkustannukset pääkaupunkiseudulla eivät mahdollistaneet enempää kuin yhden lapsen.

Tänne muuttaa jatkuvasti ulkomailta suurperheitä ja luulen että se riittää. Suomalaisten ei tarvitse hätäillä synnyttämisistä, kyllä tänne on väkeä tulossa. Varsinkin kun rajat joskus aukeavat.

Kyllä tänne tulijoita riittää..

Suomalaiset eivät tulevaisuudessa kouluttaudu bussikuskeiksi, lähihoitajiksi ja siivoojiksi ja se väki tulee muualta. Ne harvat suomalaissyntyiset voivat kouluttautua lääkäreiksi ja juristeiksi.

Minulla on poika ja tyttö. Siinä riittävästi työssäkäyvänä.

Yli kolme lasta tulee kalliiksi, pitää hankkia isompi talo, isompi auto jne. Saati sitten jos lapset haluavat harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

Palkkataso ja elinkustannukset pääkaupunkiseudulla eivät mahdollistaneet enempää kuin yhden lapsen.

Tänne muuttaa jatkuvasti ulkomailta suurperheitä ja luulen että se riittää. Suomalaisten ei tarvitse hätäillä synnyttämisistä, kyllä tänne on väkeä tulossa. Varsinkin kun rajat joskus aukeavat.

Harmi vaan kun heillä ei ole intressejä/ mahdollisuuksia alkaa kunnon veronmaksajiksi. Veronmaksajista meillä on pula, ja siksi (hyvätuloisten ja työssäkäyvien) k*ntasuomalaisten pitäisi lisääntyä.

Kun ensimmäisen on saanut sen verran nuorena ja jälkimmäinenkin on jo omatoiminen yläkoululainen, ei todellakaan huvita aloittaa vaipparumbaa alusta vaikka periaatteessa hedelmällisyyttä varmaan vielä olisikin. Ja kun ei sitä kolmatta silloin heti perään tehty niin jäi sitten kokonaan tekemättä. Muutama vuosi vielä, sitten on kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa tiedossa niin paljon kuin vain halutaan.

Onhan tällä pallolla jo tarpeeksi porukkaa. 

Koska 2 rahanriistäjää riittää.

Yli kahden lapsen hankkiminen on itsekästä. Tänään on muuten suomalaisten osalta maailman luonnonvarat kulutettu ja on vasta huhtikuu!!

"Loistavaa, että osa päättää jäädä lapsettomiksi. Maapallo kiittää."

Samas mieltä. Mun sydän suree kun näen miten luonnovaroja häviää koko ajan, kun ihmiset lisääntyvät ja asuttavat uusia alueita. Kaipaan siihen aikaan, kun Suomessa oli paljon hiljaista ja kaunista luontoa, ja valtavia metsiä.

On omituista että Suomen sivistysvaltiossa ihmisiä ei näytä kiinnostavan tämä asia.

Mulla on yksi lapsi, ja vaikka voisin tehdä lisää lapsia, olemme koko perhe tyytyväisiä nyt. Opetan lapselleni luonnon säilyttämisestä ja suojelemisesta. En tiedä tuleeko ekosysteemin huonoon kehitykseen muutosta, mutta omaa mieltä se helpottaa, kun esim. meillä on metsää joka on luonnonsuojelu aluetta, ja opetan lapseni vaalimaan Suomen metsiä ja luontoa. Se myös antaa paljon iloa elämään kun liikkuu luonnossa :)

Ei ole varaa.

Ei ole miestä. Eksän kanssa tehtiin yksi lapsi, joka on nyt 5v. Erosimme 4 vuotta sitten, enkä ole löytänyt sitoutumishaluista miestä. Kukaan mies ei tunnu haluavan edes seurustella, enemmästä puhumattakaan. Sopivan ikäiset (n. 30-40v) sitoutumishaluiset miehet on kaikki jo varattu.

Mä ehdottaisin tänne palstalle jotain palsta-Nobeleita, joita voitaisiin aina silloin tällöin jakaa näille suurille älyköille.

Halusin kokea vanhemmuuden, siihen riitti yksi.

Jos päävastuu lapsen kasvattamisesta olisi miehellä (tai olisin isä enkä äiti), olisin voinut ehkä harkita toistakin. Nyt on hyvä näin, ainokainen aikuistumassa.

mulla on iso palkka ja olis varas elättää vaikka 10 lasta. mutta en aio hankkia ollenkaan lapsia, olen vahingoniloinen kun suomalaisten määrä vaan vähenee. tulevaisuudessa varmaan muutan ulkomaille ja maksan veroni ilolla sinne. omatuntoni ei soimaa, mulla ei oo mitään velvollisuutta palvella tätä maata.

Meillä on kaksi lasta ja tähän jää. Syitä on toki useita, mutta jos pitäisi suurin yksittäinen syy nimetä, niin olemme miehen kanssa kumpainenkin omaa rauhaa kaipaavia introvertteja. Olemme henkisesti kovilla kahdenkin lapsen kanssa, mutta pärjäilemme kuitenkin ja lapset ovat äärimmäisen rakkaita. Kolmas vaatisi kuitenkin liikaa resursseja, siis nimenomaan henkisiä resursseja.

Mulla on kaksi lasta. Kahdelle olen pystynyt tarjoamaan sellaisen lapsuuden, millaista itse pidän hyvänä lapsuutena. Halusin esikoisen saavan kaikessa rauhassa olla pieni ilman velvoitetta muuttua "isoksi" sen vuoksi, että tuleekin uusi vauva. Siksi lapsillani on yli viiden vuoden ikäero. Olen myös halunnut olla lasteni kanssa kotona siihen asti, että he ovat 3-vuotiaita. Vasta sitten päiväkotiin. Jos olisin tehnyt 4 lasta viiden vuoden ikäeroilla, olisin ollut 20 vuoden aikana pois työelämästä yhteensä 12 vuotta. Se on aika iso lovi niin eläkkeeseen kuin toimeentuloonkin. Puhumattakaan sen vaikutuksesta työelämässä etenemiseen. Olen myös halunnut tarjota lapsilleni kahdenkeskistä aikaani ja koska vuorokaudessani on vain 24 tuntia, josta osa on oltava töissä ja osa on nukuttava, kahdelle lapselle on kummallekin jäänyt riittävästi aikaa. Jos lapsia olisi neljä, tuo aika kunkin lapsen kohdalla olisi puolittunut. Olen halunnut tarjota lapsilleni tietyn elintason (mm omat huoneet, mieluisat harrastukset, lemmikkieläimiä, monipuolista ruokaa, huvituksia kuten Linnanmäellä käynnit yms). Lisäksi olen halunnut tukea lapsiani taloudellisesti opiskeluaikana ja myös muulloin, kun on ollut tarvetta.

Molemmat lapseni ovat jo aikuisia ja kaikki on mennyt hyvin. Aivan kuten meni omassa lapsuudessani ja nuoruudessani hyvätuloisten vanhempien nuorempana lapsena. Pystyin siis tarjoamaan lapsilleni saman kuin omat vanhempani aikoinaan minulle ja siskolleni. Ja koska koin, että oma lapsuuteni ja nuoruuteni oli hyvä ja onnellinen, oli ihan luontevaa haluta samaa omille lapsilleen. 

Luulen sen johtuvan siitä ettei ne haluu eikä se oo pakollista.