Onko ero lapsen kannalta helpompi 6- vai 12-vuotiaana?

Luulen että 12-vuotiaana, koska 12-vuotias pystyy paljon paremmin ja enemmän käsittämään asioita. Jos perheen molemmat vanhemmat ovat lapselle olleet todella läheisiä, niin eron tullen kun toinen vanhemmista muuttaa kotoa pois niin 6-vuotias saattaa saada tosi pahan itku raivo kohtauksen ja vanhemman kotoa pois muutto tuntuu lähes yhtä pahalta kuin kuolema.

Varmasti se tuntuu pahalta 12-vuotiaastakin, mutta tuon ikäinen osaa jo realistisemmin suhtautua asioihin ja tajuaa ettei tässä ole kyse kuoleman vakavasta asiasta ja kun järjestelyt on selvät niin tapaa edelleen säänöllisesti molempia vanhempia. :)

up

6-vuotiaana sopeutuu paremmin ja kaikki on luonnollista, jos vanhemmat hoitavat tilanteen hyvin.

12-vuotias alkaa olla murrosiässä ja kaikki on muutenkin niin rankkaa, ja vanhemmat vasta tyhmiä onkin. Erotilanteessa hän luulee ymmärtävänsä enemmän kuin ymmärtääkään ja voi syyttää erosta jompaakumpaa vanhempaansa (aiheetta), tai itseään, kun on ollut niin ”hankala”.

Omaa kokemusta ei ole. Mutta en usko, että voitaisiin kaavamaisesti sanoa, että vanhempien ero olsi lapselle, jotenkin aina helpompi nuorempana tai vanhempana. Luulisin myös, että paljon on myös kiinni siitäkin mitä eron jälkeen tapahtuu mutta myös, mitä ennen eroa on tapahtunut. On mielestäni lasten aliarviointia, jos ajatellaan, että lapset eivät huomaisi mitään ja kuviteltaisiin, että olisi jotenkin pakko olla yhdessä koska ei saatettaisi erota vain siksi että on pieniä lapsia, vaikka kaikki toista kunnioittavat ja arvostavat tunteet puuttuisivat kokonaan muutoin. Ei ole lasten tehtävä pitää vanhempien suhdetta väksin yllä.

Toisaalta taas luulottelen moni kokee pienten lasten elämisen rinnalla elämsien hyvin raskaaksi ja väsyttäväksi, jolloin saatettanee tarvita entistä enemmän voimialasten hyvinvoinnista ja elämästä vastaamiseen, jolloin parisuhteen hoito ja toisen aikuisen huomioiminen saattaa jäädä vähemmälle, joka ei ole aina helppoa, mutta kestää aikansa mutta  saattaa samalla paljastaa paljon sellaisia, että kuinka hyvin yhteien työnjako ja elämänarvot menevät yksiin. Saattaa olla, että osa tällöin olisi valmis lähtemään karkuun ja luovuttaa.

Mutta toisaalta on hyvä kysymys, mikä on "riittävän hyvä syy" eron hakemiseen ja mikä taas on vain sitä, että toinen kuvittelee pääsevänsä vähemmällä vain lähtemällä ja ajatuksella, että mieluummin hoitaa yksin lapsia kuin vastaa heistä yhdessä ja samanaikaisesti, pariskuntana kumppanin kanssa. - Toki jos kumppani on hunsvotti ja lyö laimin kaiken vastuullisen vanhemman velvollisuudet ero on helpompi ymmärtää, mutta jos tällaist "selkeää eroa" ei näy tulee mieleen, että mitä erolla haetaan takaa?  - Vstuullisen vanhemman rooli kun ei toivottavasti häviä minnekään eron myötä.  

6 v sopeutuu paremmin

Olen kuullut teorian että poikalapselle ero isästä ( vanhempien avioero) on paha kun poika on 5-6v.

Toinen paha ikäkausi on murrosikä. Onko jo murrosiässä 12v ? Siinä ja siinä. Riippuu persoonan kypsymisasteesta.

6v jos vaihtoehto on elää riitaisten tai tunnekylmien vanhempien kanssa 6v lisää.