Eikö kirjastossa enää kuulu olla hiljaa?

Nykyään kirjastoista pyritään tekemään kansalaisten olohuoneita. Mikä tarkoitta käytännössä älämölöä.

On todella ihana käydä Rikhardinkadun kirjastossa, missä on hyvin hiljaista. Kirjasto sijaitseekin Helsingin paremmalla alueella. Toista on Leppävaaran kirjasto. Loputonta melua. Mistähän voi johtua?

Kirjastoista on tullut uuden suvaitsevan ajan yhteisiä oleskelutiloja, tulevaisuudessa kirjat tullaan poistamaan tarpeettomina pöhinän ja hyvän fiiliksen tieltä. 

Peppi-Anneliinan täytyy saada ilmaista itseään.

Kyllä niitä hiljaisiakin kirjastoja vielä on. Miksi et käy niissä? Voitko myöntää, että haluat elämääsi sisältöä valituksen aiheita etsimällä? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niitä hiljaisiakin kirjastoja vielä on. Miksi et käy niissä? Voitko myöntää, että haluat elämääsi sisältöä valituksen aiheita etsimällä? 

Koska tämä kirjasto sattuu olemaan lähimpänä. Muihin pitäisi erikseen lähteä. Väitteesi valittamisesta elämänsisältönä voin kyllä myöntää, sillä tiedostan ajattelevani asioista monesti hyvinkin negatiivisesti. Tietoisesti pyrin sitä puolta itsessäni kyllä kehittämään positiivisempaan suuntaan. Ehkä vielä joku päivä huomaan onnistuneeni.

Ap

Valitettavasti isojen kaupunkien kirjastoissa kirjastotoiminta on enää vain sivutoimi.

t. kirjastonhoitaja

Hiljaisuus ja yksinolo on vaarallista. Siksi kirjastotkin ovat kohtaamispaikkoja. Ihmisen täytyy olla sosiaalinen kaiken aikaa. Myös koirat mukaan kirjastoon!

Eipä ne kiljahtelevat lapset vielä mitään, mutta kirjastossa pääsee kuuntelemaan, kun joku Tero-Tuulikki alkaa kailottaa puhelimeensa jotain jonninjoutavaa.

Eikä ole vain kirjastojen ongelma. Nuoret aikuiset aina n. 30- vuotiaisiin aikuisiin lapsineen pitävät melkoista meteliä. Ravintoloissa, kaupoissa, liikennevälineissä... Näitä riittää. Nykyään ilmeisesti ei opeteta rauhallisuuteen ja tilanteen mukaiseen käytökseen, vaan huuto on sallittua. Vanhemmatkin muuttuvat siinä samassa joko hymisteleviksi kannustajiksi tai sitten oma melutaso nousee samaa tahtia.

Lapsettomilla harvemmin näkyy sama ilmiö.

Olen ihmetellyt samaa. Osassa kirjastoista on erikseen lukuhuoneita.

Painukaa Valamoon retriittiin te, jotka ette elämän ääniä kestä.

ei ola hiljaa, hiljaissus on rasismi.

Hakunilan kirjastossa ei nykyisin voi enää käydä, kun nämä mamulapset metelöivät.

Mina ei osata ola hilja, mina olise laila apina. jos mina ei sada toteuta minu luonto sina ola rasissmii.

Ahmed lukusalista

Turun kaupunginkirjaston lehtilukusalissa on kaamea möykkä päällä koko ajan.  Puhelimiin puhutaan koko ajan, kakarat ulvoo, narkit ja hullut maleksii siellä. Lisäksi koko ajan jotain tapahtumapisteitä jossa äänet raikuu.

lehtienlukupaikkaa ei löydy koska teinit tekee läksyjään pöydissä jotka on tarkoitettu LEHTIEN lukemiseen

Vierailija kirjoitti:

Eikä ole vain kirjastojen ongelma. Nuoret aikuiset aina n. 30- vuotiaisiin aikuisiin lapsineen pitävät melkoista meteliä. Ravintoloissa, kaupoissa, liikennevälineissä... Näitä riittää. Nykyään ilmeisesti ei opeteta rauhallisuuteen ja tilanteen mukaiseen käytökseen, vaan huuto on sallittua. Vanhemmatkin muuttuvat siinä samassa joko hymisteleviksi kannustajiksi tai sitten oma melutaso nousee samaa tahtia.

Lapsettomilla harvemmin näkyy sama ilmiö.

Kyllä ne on ne nuoret aikuiset jotka tästä asiasta yhtä lailla tuskailevat...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä ole vain kirjastojen ongelma. Nuoret aikuiset aina n. 30- vuotiaisiin aikuisiin lapsineen pitävät melkoista meteliä. Ravintoloissa, kaupoissa, liikennevälineissä... Näitä riittää. Nykyään ilmeisesti ei opeteta rauhallisuuteen ja tilanteen mukaiseen käytökseen, vaan huuto on sallittua. Vanhemmatkin muuttuvat siinä samassa joko hymisteleviksi kannustajiksi tai sitten oma melutaso nousee samaa tahtia.

Lapsettomilla harvemmin näkyy sama ilmiö.

Kyllä ne on ne nuoret aikuiset jotka tästä asiasta yhtä lailla tuskailevat...

Itsekin olen alle kolmekymppinen (27) enkä kyllä ole huomannut, että ne olis nimenomaan omaa ikäluokkaa ne pahimmat metelöitsijät. Eiköhän kirjastoikäisiä muksuja ole ihan yhtä paljon ellei enemmänkin niillä kolmenkympin ylittäneillä.

Ap

Kirjasto ei ole nuorisotilana ihan tavallisin. Eikö siellä yleensä pidä olla hiljaa? 

"Sen kanssa oli ongelmia alkuaikoina", sanoo osaston johtaja Robin Marcus. "Mutta kyllä kirjaston pitää peilata nykyaikaa ja kulttuuria. Ei auta itkeä, että asiat muuttuvat." 

- Sellon kirjaston Pointti on monikulttuurinen hengailupaikka. Helsingin Sanomat 

Neeekerit toivat metelin tullessaan. Ei se onnistu enää.