Lue keskustelun säännöt.
Miksi täällä on niin negatiivinen ilmapiiri?
08.04.2018 |
Lukekaapa huviksenne täällä olevia aiheita ja niihin tulevia vastauksia. Mä näen tällä palstalla paljon ivaa, kateutta, valitusta, nillitystä, katkeruutta, haukkumista, vihaa, inhoa, pettymystä, negailua, sortamista, tuomitsemista, pilkkaa, yleistyksiä, piilov-lua, nälvimistä, näsäviisastelua, pätemistä, leukojen louskutusta, turhista asioista jauhamista, syyttelyä, epäloogisuutta, epäjohdonmukaisuutta, epäoikeudenmukaisuutta jne jne..
Laskekaapas, että kuinka monta positiivis-sävytteistä aloitusta löydätte? Kuinka monessa aloituksessa kehutaan jotain? Kuinka monessa aloituksessa kehutaan vaikka hmm...omia miehiä? Kuinka monessa kehutaan jotain julkisuuden henkilöä? Monessako kehutaan omaa lasta? Monessako kerrotaan upeasta kokemuksesta elämässä, hienosta hetkestä läheisten kanssa? Hassuista, iloisista, valoisista hetkistä? Kuinka monessa aloituksessa hassutellaan...kuinka monessa hehkutetaan elämää? Kuinka moni aloitus on edes jollain tapaa "neutraali"?
Ihan vain mielenkiinnosta kysyn. Tämän palstan nimi on Vauva. Ihan kiva nimi, ei mikään: "Kuolema" tai: "Epätoivo". Suurin osa kirjoittajista on käsittääkseni naisia. Monilla on lapsia, monilla on perhe. Moni elää hyvää, normaalia elämää. Tämä ei oo mikään moniongelmaisten tyyppien kaatopaikka, käsittääkseni. Mutta masentuneiden ja kuoleman rajoilla olevien ihmistenkin jutut ovat monesti paljon valoisamman ja positiivisemman kuuloisia, kuin katkeruus ja negatiivisuus täällä. Mietin vain, että mistä tämä johtuu? Mikä teitä oikeasti vaivaa? Mistä toi negatiivinen asenne kumpuaa? Sillä jostain se tulee, ei se tyhjästä ilmaannu.
Joskus ulkona liikkuessani, elämää maistaessani ja ihmisiä nähdessäni mielessäni on nämä aiheet ja ihmiset täällä. Kuinka surullista...siellä he ovat, valittamassa jostain, katkeroituneena jostain. He voisivat olla perheensä kanssa, he voisivat silittää rakkaan lapsensa päätä, tai kuiskata miehelle rakastavansa tätä. He voisivat suunnitella jotain kivaa, suurimmalla osalla kun olis siihen kaikki mahdollisuudet. Ja täällä olen minä, hymyilemässä. Vailla perhettä, vailla oikeastaan ketään. Ajatellen, että kylläpä ulkoilma tekee hyvää, onpa ihanaa olla elossa! En ajattele, että mistä voisin keksiä seuraavaksi valitettavaa. Olen onnellinen. Ja jos minä, epänormaali ja syrjäytynyt ihminen olen suht positiivinen elämänasenteeltani, niin miten sitten elämässään paremmin menestyneet vaikuttavat olevan niin kamalan negatiivisia? Mistä se johtuu? Tyytymättömyydestä...mutta mihin? Kaikkeen (ainakin sen kuvan saa)?
Kaikkea hyvää teille, toivon että löydätte onnea elämäänne. Ehkä saan jotain kivoja ja ystävällisiä vastauksia tähänkin =) Mutta siis oikeesti...jokainen joka lukee tätä...te olette elossa juuri nyt. Jos olette tyytyväisiä tällä palstalla (ei näytä siltä), niin kaikin mokomin. Mutta jos ette, niin suosittelen jotain muuta.
Kommentit (11)
En vaan jaksa täällä idiootteja. Töissä niitä on siedettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että moni ei osaa tai uskalla näyttää pahaa oloaan oikeassa elämässä, joten se oksennetaan sitten nettiin. Tämä on vähän kuin ilmaista terapiaa ja saattaa säästää jonkun itsemurhalta.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että moni ei osaa tai uskalla näyttää pahaa oloaan oikeassa elämässä, joten se oksennetaan sitten nettiin. Tämä on vähän kuin ilmaista terapiaa ja saattaa säästää jonkun itsemurhalta.
Tässä on totuutta. Uskallus näyttää pahaa oloaan oikeassa elämässä, uskallus ilmaista itseään ja yksinkertaisesti vain TOIMIA oikeassa elämässä. Ehkä sen puute saa ihmiset niin raivoihinsa täällä netissä. Ja se käy järkeen, kun katsoo monia aloituksia, missä naiset kysyvät "Puolisoni on koko ajan vihainen - mitä voin tehdä?" ja kaikenlaisia parisuhde ja lapseen liittyviä juttuja kysytään täällä ja niitä puidaan täällä. Miten musta tuntuu, että tää on vihoviimeinen paikka hoitaa tollasia asioita. "O ou, nyt on ero vireillä ja mies ei puhu mulle enää, pitääpä mennä äkkiä vauva-palstalle kysymään, mitä pitää tehä!"
Jos mulle tulee ongelma, mä menen niitä päin ja hoidan niitä. Jos ongelma koskee läheisteni ja mun välejä, asioista puhutaan asianosaisten kanssa, eikä turhautuneena missään nettipalstalla. Nettiin kirjottelu ei käy mielessäkään. Jos ei puhuminen auta, niin sit puhutaan lisää ja käsitellään asioita. Jos ei mikään auta, niin sit erotaan, tai yritetään jotain muuta ratkaisua. Asioita hoidetaan asianosaisten kesken. Pääasia, että molemmat on tietosia missä mennään. Ehkäpä tää paikka ruokkii entistä enemmän negatiivisuutta, kun alitajuisesti monet ymmärtää, että tänne valittaminen on "turhaa", mut eivät uskalla tehä sitä oikeessa elämässä. Vaikka tänne valittaminen antaiskin "lisäaikaa" ongelmien käsittelyyn ja mairea tekohymy palais huulille, kun on saanu purettua itteään nimettömänä jossain nettipalstalla, niin se ei oo toimiva tapa. Asianosaisten kans tai töissä tai missään ongelmapaikassa ei oo puhua pukahdettu mitään. Samat ongelmat, sama viha ja katkeruus elävät yhä ja kasvavat, niitä on vain siirretty hieman myöhemmäksi.
Tän ei oo tarkotus solvata pelkästään naisia, sillä jotkut tuntemani miehet syyllistyvät myös tähän. Eräs todella hillitty, ujo mies, kaikin tavoin kunnollisen olonen. Ja voi että, kun näin hänen mielipiteensä netissä. Enpä ois uskonu, et sieltä löytyy sellasta tulta ja tappuraa. Siellä hän kertoi todelliset ajatuksensa ja ne oli aika lailla toisenlaiset, kuin se, miten hän näytti ilmaisevan itseään oikeassa elämässä.
Mulla on ollu periaatteena se, että voin sanoa nämä samat asiat kelle tahansa oikeassa elämässä, mitä kirjotan täällä. Samaan sävyyn, samoilla sanoilla ja olla ylpeä itestäni. Ehkä siks oon niin hyväntuulinen, mulla ei oo kaunoja, ei kätkettyjä ilkeyksiä varastossani ja patoutunutta pahaa oloa läheisiin, eikä pahemmin muihinkaan.
Kypsyminen ei yleensä ole nopea prosessi, mutta jokainen kypsyy aikanaan.
Internet-negatiivisuudella lienee jotain yhteyttä myös siihen, että myös uutiset ovat usein negatiivisia.
En tiedä millainen tämä forum on ennen ollut, mutta itselläni on käsitys, että tällä forumilla on ainakin nykyään löyhä yhteys erääseen toiseen forumiin, jossa ollut melko rauhatonta ja negatiivista käyttäytymistä.
Kuitenkin. Elämä on arvokasta, älkää heittäkö sitä hukkaan, varsinkaan kylpemällä negatiivisuuden tulvassa.
Hymyillään. Rakastetaan. Ymmärretään. Rakennetaan. Kehitytään.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että moni ei osaa tai uskalla näyttää pahaa oloaan oikeassa elämässä, joten se oksennetaan sitten nettiin. Tämä on vähän kuin ilmaista terapiaa ja saattaa säästää jonkun itsemurhalta.
Ei. Vaan täällä voi sanoa suoraan mitä toisten perseilystä ajattelee. Esim. holtittomasta lisääntymisestä. Toisaalta täällä tulee myös vastaan niin uskomattomia juttuja, etten livenä moisiin ole törmännyt. Onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet posiitivissävytteiset/hauskat aloitukset poistetaan. Sitä olen ihmetellyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska tämä on vihervasemmiston palsta
Itse varmasti olen kärkäs sanomisissani, mutta ei se tarkoita, että olisin negatiivinen. Täällä on paljon avauksia asioista, josta aloittaja ei esim. oikeasti tiedä yhtään mitään ja kaikki pelkkää mutua. Sittenkun oikeasti tulee ja korjaa jotain, perustelee väitteensä huolella ja kyseenalaistaa, niin kaikki vetää herneet nenään. Varmasti sitten itsekin muuttuu oma tyyli karkeaksi.
Veikkaan, että osaltaan on kyse siis myös siitä, ettei enää osata keskustella ja väitellä oikeasti asiallisesti ja perustellen. Kaikki vaan loukkaantuu tai suuttuu, jos yrittää oikeasti saada keskuatelua aikaan. Vedetään ne solvaukset kehiin, kun ei muuta osata. Kouluissa pitäisi enemmän opettaa keskustelu- ja väittelytaitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä palstahan on luusereille joilla ei ole oikeaa elämää. Kaikki menestyvät ihmiset elävät ihan muualla kuin vauvapalstalla.
Mieti palstalaisten sukupuolijakaumaa, niin siinä tuleekin selitys negatiiviseen ilmapiiriin.