Lue keskustelun säännöt.
Dermatillomania
08.04.2018 |
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Dermatillomania
Muita? Näin täällä kommentin joka sivusi asiaa joten ainakin joku muukin potee samaa. Oletteko saaneet hoitoa asiaan? Millaista? Oletko muuten "normaali" vai onko muita mt-ongelmia? Itse pystyn ajoittain "hillitsemään" mutta ahdistus/stressi laukaisee pakko-oireet ja nytkin ihoa jalkoja myöten ruvella... ahdistaa, hävettää, itkettää, sattuu. Kerran rohkaistuin mainitsemaan terkkarilla asiasta, ei ollut perehtynyt aiheeseen, joutui koneelta katsomaan mistä ylipäätään puhun... Antoi toisen hoitajan numeron mutta lannistuin niin (enkä tietenkään syytä häntä, ei kaikesta voi olla perillä) etten ole saanut vietyä asiaa eteenpäin. Tuntuu ettei apua tähän olekaan kun kuitenkin asia lähinnä omassa päässä ja itse pitäisi ryhdistäytyä ja laittaa piste moiselle. Mitä tälle voi tehdä? Oletko saanut helpotettua oireita itse jotenkin?
Kommentit (5)
Useampi keskustelu aiheesta löytyy mutta ratkaisuja ei, vähän ehkä kuitenkin lohdutti ettei ole ihan yksin. Tai tuskinpa mitään pomminvarmaa konstia onkaan. Olisi mukava lukea kuinka muut elävät asian kanssa, ovatko jotkut mielikuvaharjoitukset/tms. auttaneet?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin teen tätä enkä ole saanut siihen mitään hoitoa. Luulen ettei terkkari tietäisikään mitään tästä, koska sehän on enemmän ahdistuneisuuteen tai pakko-oireisuuteen viittaavaa käyttäytymistä, kuten hiusten nyppiminen tai jopa viiltely. Joten lääkärin lähete psykologille, psykiatriselle sairaanhoitajalle tai terapeutille olisi parempi tapa saada hoitoa. Tai sitten jos itse pystyy jotenkin löytämään toisenlaisen tavan rentoutua. Sillä niin hullulta kuin se kuulostaakin, sehän on rentouttavaa. Siihen jotenkin uppoutuu, ajatukset lipuu ohitse ja aika kuluu. Ensin se joku sisäinen jännitys tai pieni ahdistus helpottaa, mutta kun siitä saa itsensä irti, niin harmittaa kun on tullut ihoa nypittyä punaiseksi. Se on myös tapa mistä ei yleensä puhuta kenellekään. Joten se ei varmaan ole kaikkein tervein tapa purkaa jännittyneisyyttä. En ole itse päässyt siitä tavasta irti, mutta luulen, että jonkinlainen muu rentoutuminen kuten meditaatio (olen kokeillut enkä oikein hiffannut mitä siitä pitäisi saada irti) tai vaikka intensiivinen liikuntaharrastus olisi rakentavampi tapa purkaa energiaa. Mikä minulle siitä irrottautumisen tekee hankalaksi on ehkä se, että tykkään ajatella ja omiin ajatuksiin uppoutuminen on ehkä yksi ihanimmista asioista. Toki käsityöt, piirtäminen, ruoanlaitto tms. toiminta jossa voi näpertää käsin ja uppoutua ajatuksiin on myös sellaista toimintaa, jota voisi mieluummin harrastaa. En tiedä, en osaa neuvoa, kun vieläkin ainakin kerran viikossa sorrun siihen ihon näpläämiseen.
Mulla sama ongelma, olen kärsinyt siitä monta vuotta. :/ Mulla se ilmenee siten, että puren sekä revin kynsinauhoja ja sormenpäiden ihoa muutenkin. Yököttävää, tiedän. Jatkuvasti on sormet verillä, erityisesti peukalot. Niitä pitääkin syynäillä koko ajan, ettei mistään tule verta, ennen kun koskee mihinkään...
Mulla myös tuntuu stressi laukaisevan tätä käyttäytymistä, ja monesti "yllätän" itseni sormet suussa tilanteissa, jotka aiheuttavat stressiä. Yritän päästä eroon tästä käytöksestä, aikoinani pystyin lopettamaan kynsien pureskelunkin joten olen toiveikas sen suhteen, että saan tämänkin lopetettua.
Olen kuullut, että dermatillomania-impulssia voi yrittää kanavoida muuhun tekemiseen, joka matkii sitä ihon nyppimistä mutta ei aiheuta samanlaista vahinkoa. Voi laittaa esimerkiksi poiskuorittavaa kynsilakkaa iholle ja nyppiä sen sitten irti. En kyllä tiedä, kuinka tehokkaita tuollaiset sijaistoiminnot ovat, jos se itse ongelma, joka aiheuttaa sitä nyppimistä, säilyy.
Lääkehoitoja on kai jonkinlaisia mutta kovin mieluusti en mitään tahtoisi popsia... terapian hakeminenkin nolottaa kun tuolla on ihmisiä joilla on "ihan oikeita" ongelmia (ei itse aiheutettuja).
Ap