Lue keskustelun säännöt.
Olen seurustellut ainoastaan "pahnan pohjimmaisten" kanssa ja silti
06.04.2018 |
Oma ulkonäköni on seurustelun edetessä paljastunut miehille riittämättömäksi ja itsessäni tärkeimmäksi asiaksi. Olisi pitänyt pukeutua, meikata, laittaa hiuksia tietyllä tavalla jne. "Olla niin kuin muutkin naiset" ja kompensoida miesten joitakin mielestään menettämiään teinifantasioita ja muuta tervettä. Olen siis mielestäni ihan nätti.
Minulla ei ole ollut kuin kolme 1-3 vuoden seurustelusuhdetta. Miehet olivat kouluttamattomia ja rumia (vaikka näin ei saisi sanoa), eivät siis kovin menestyneitä parisuhdemarkkinoilla, joten kuvittelisi ettei pinnallisuuteen olisi varaa.
Näissä miehissä ihastuin kuitenkin siihen, että olivat mm. fiksuja ja suhtautuivat tekemisiinsä intohimolla. Ja kuinka ollakaan, nämä sitten ihastuivat ulkonäkööni, joka sitten osoittautuikin riittämättömäksi.
Kommentit (21)
Nuo tuollaiset miehet ovat yleensä pahimpia ulkonäkökeskeisiä ääliöitä surkeine itsetuntoineen. Sitten ulistaan, kun ei kelpaa naisille (niille pornotähden näköisille).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
:(
Kai se on aika luonnollista haluta kehittää ja parantaa, pitää huolta ja kontrolloida sitä, minkä katsoo omakseen. Harva tyytyy asioiden nykytilaan suhteessa mihinkään elämän osa-alueeseen; uran, henkisen kehityksen, ulkonäkönsä, harrastustensa, kuntonsa, kotinsa, omaisuutensa .. Sitten kun kumppani aletaan nähdä itsen jatkeena, eikä omana itsenäisenä itsenään, ulotetaan projektointi hänenkin asioihinsa.
Pidä kiinni rajoistasi ja arvosta itseäsi sellaisena kuin olet, jätä tyytymättömät rypemään omaan tyytymättömyyteensä :)
Tuntuu vain jotenkin epäreilulta astelmalta. Olen valinnut miehet sillä perusteella mitä ovat, eivät miltä näyttävät. Kuvittelin ilmeisen naiviisti, että miehet ymmärtävät tämän ja oletin itsekin että ulkonäkö ei ollut se ratkaiseva asia. No olin väärässä ja miehet ilmeisesti tulivat siihen tulokseen, että kun oli mahdollista "saada" minut, niin miksei sitten miss maailmaa yhtä hyvin.
Jos et olisi alun alkaenkaan meikannut niin runsaasti, niin olisitko tavanut erilaisia miehiä? Olen riittänyt luomunakin ja silloin kun meikkaan meikkaan hillitysti korostaen piirteitäni. Eikä mies aina edes ymmärrä, että olen meikannut! Pukeutumisesta en välitä. Viihdyn ilkosillani, vien mieheltä kalsarit, paidan, farkut tai pukeudun varsin tavallisesti omiin vaatteisiini. Ihan sama! En ikinä laita päälleni monesta suunnasta paljastavia vaatteita, enkä hepeneitä överiksi asti, vaan aina korostan yhtä puolta kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:(
Kai se on aika luonnollista haluta kehittää ja parantaa, pitää huolta ja kontrolloida sitä, minkä katsoo omakseen. Harva tyytyy asioiden nykytilaan suhteessa mihinkään elämän osa-alueeseen; uran, henkisen kehityksen, ulkonäkönsä, harrastustensa, kuntonsa, kotinsa, omaisuutensa .. Sitten kun kumppani aletaan nähdä itsen jatkeena, eikä omana itsenäisenä itsenään, ulotetaan projektointi hänenkin asioihinsa.
Pidä kiinni rajoistasi ja arvosta itseäsi sellaisena kuin olet, jätä tyytymättömät rypemään omaan tyytymättömyyteensä :)
Tuntuu vain jotenkin epäreilulta astelmalta. Olen valinnut miehet sillä perusteella mitä ovat, eivät miltä näyttävät. Kuvittelin ilmeisen naiviisti, että miehet ymmärtävät tämän ja oletin itsekin että ulkonäkö ei ollut se ratkaiseva asia. No olin väärässä ja miehet ilmeisesti tulivat siihen tulokseen, että kun oli mahdollista "saada" minut, niin miksei sitten miss maailmaa yhtä hyvin.
Näin juuri, olet ollut "astinlauta" näille miehille. Rohkaissut heitä tavoittelemaan jotain parempaa, kun olet ensin heidät opettanut siihen miten naisten kanssa toimitaan.
Itse olen myös miettinyt, onko joidenkin miesten käsitys itsestään vääristynyt. Nettideittailin toisella kierroksella ja etsin miestä ikäluokassa +45. Pieniä huomioita. Monilla miehillä ikäkriteerit oma ikä miinus 15 vuotta. Monet tapaamistani miehistä ovat sellaisia, joita ei huolisi minkään ikäinen nainen, joka ei ole kuuro ja sokea. Moni mies kuvailee itseään nuorekkaaksi. Treffeille saapuu hyvinkin pappamainen mies. Mitä nuorekkuus tarkoittaa.? Omaa ulkonäköään monet kuvaavat erittäin hyväksi tai hyväksi. Treffeille saapuu mies, joka on tavanomaista vaatimattomamman näköinen.
Sellainen realistinen jalat maassa tyyppi on kyllä kultakimpale. Löysin omani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et olisi alun alkaenkaan meikannut niin runsaasti, niin olisitko tavanut erilaisia miehiä? Olen riittänyt luomunakin ja silloin kun meikkaan meikkaan hillitysti korostaen piirteitäni. Eikä mies aina edes ymmärrä, että olen meikannut! Pukeutumisesta en välitä. Viihdyn ilkosillani, vien mieheltä kalsarit, paidan, farkut tai pukeudun varsin tavallisesti omiin vaatteisiini. Ihan sama! En ikinä laita päälleni monesta suunnasta paljastavia vaatteita, enkä hepeneitä överiksi asti, vaan aina korostan yhtä puolta kerrallaan.
Mistä sait käsityksen, että meikkaisin runsaasti?
Olen aina ollut sinut ulkonäköni kanssa ja meikannut silloin kun siltä tuntuu, useimmiten aika vähällä on menty. Miehet joiden kanssa olen seurustellut,ovat nähneet minut jo ennen seurustelua ilman meikkiä, joten ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä.
Tyhmyys ja pieni suuruudenhulluus samassa päässä on niin vaarallinen yhdistelmä, että sitä kannattaa kyllä vältellä tarkkaan.
Tyhmällä silti omanarvontunto nousee naisen myötä. Ja ehkäpä hän siitä päättelee, että sinä et olekaan riittävä prinsessa koska sinulle kelpasi hänenlaisensa surkimo.
Ei ikinä pitäisi säälistä miestä ottaa, se kostautuu tarkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehillä, jotka ovat tyytymättömiä itseensä, on lukemattomia ikäviä käsityksiä naisten ulkonäöstä ja haluttavuudesta.
Yksikään todella hyvännäköinen ja viehättävä mies ei ole KOSKAAN loukannut minua persoonallisuudestani, ulkonäöstäni, iästäni tai pukeutumistavastani.
Heidän ei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Jos et olisi alun alkaenkaan meikannut niin runsaasti, niin olisitko tavanut erilaisia miehiä? Olen riittänyt luomunakin ja silloin kun meikkaan meikkaan hillitysti korostaen piirteitäni. Eikä mies aina edes ymmärrä, että olen meikannut! Pukeutumisesta en välitä. Viihdyn ilkosillani, vien mieheltä kalsarit, paidan, farkut tai pukeudun varsin tavallisesti omiin vaatteisiini. Ihan sama! En ikinä laita päälleni monesta suunnasta paljastavia vaatteita, enkä hepeneitä överiksi asti, vaan aina korostan yhtä puolta kerrallaan.
Mistä sait sen käsityksen, että meikkaan runsaasti? Tyylini on aina ollut suhteellisen luonnollinen ja olen sinut ulkonäköni kanssa.
Tapailemani miehet ovat myös kaikki nähneet minut ilman meikkiä ennen seurustelun alkua, joten yllätyksiä ei olisi pitänyt tulla sen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:(
Kai se on aika luonnollista haluta kehittää ja parantaa, pitää huolta ja kontrolloida sitä, minkä katsoo omakseen. Harva tyytyy asioiden nykytilaan suhteessa mihinkään elämän osa-alueeseen; uran, henkisen kehityksen, ulkonäkönsä, harrastustensa, kuntonsa, kotinsa, omaisuutensa .. Sitten kun kumppani aletaan nähdä itsen jatkeena, eikä omana itsenäisenä itsenään, ulotetaan projektointi hänenkin asioihinsa.
Pidä kiinni rajoistasi ja arvosta itseäsi sellaisena kuin olet, jätä tyytymättömät rypemään omaan tyytymättömyyteensä :)
Tuntuu vain jotenkin epäreilulta astelmalta. Olen valinnut miehet sillä perusteella mitä ovat, eivät miltä näyttävät. Kuvittelin ilmeisen naiviisti, että miehet ymmärtävät tämän ja oletin itsekin että ulkonäkö ei ollut se ratkaiseva asia. No olin väärässä ja miehet ilmeisesti tulivat siihen tulokseen, että kun oli mahdollista "saada" minut, niin miksei sitten miss maailmaa yhtä hyvin.
Näin juuri, olet ollut "astinlauta" näille miehille. Rohkaissut heitä tavoittelemaan jotain parempaa, kun olet ensin heidät opettanut siihen miten naisten kanssa toimitaan.
Kertoo kyllä osaltaan aika surkeaa kieltä ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyys ja pieni suuruudenhulluus samassa päässä on niin vaarallinen yhdistelmä, että sitä kannattaa kyllä vältellä tarkkaan.
Tyhmällä silti omanarvontunto nousee naisen myötä. Ja ehkäpä hän siitä päättelee, että sinä et olekaan riittävä prinsessa koska sinulle kelpasi hänenlaisensa surkimo.
Ei ikinä pitäisi säälistä miestä ottaa, se kostautuu tarkkaan.
Ymmärrän pointin, mutta säälistä en ole kenenkään kanssa ollut. Miehissä joita olen tapaillut on ollut yhdistävänä tekijänä samanlaiset kokemukset maailmasta ja juurikin aloitus viestissä mainittu intohimo.
Vaikka osa ei suostu ymmärtämään sitä, että kaikille ei oikeasti ulkonäkö ole tärkeää, niin minulle se ei ole. En ole kovinkaan visuaalinen ihminen, joten se ehkä selittää hieman vaikka en sokeakaan ole. Minut saa heikoksi mm. ääni ja verbaalisuus, sellaiset ihmiset jotka tuntuvat ymmärtävän. Ehkä sitten tämä tapailevani ihmistyyppi sitten vain herkästi alkuun näyttäytyy sellaisessa roolissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehillä, jotka ovat tyytymättömiä itseensä, on lukemattomia ikäviä käsityksiä naisten ulkonäöstä ja haluttavuudesta.
Yksikään todella hyvännäköinen ja viehättävä mies ei ole KOSKAAN loukannut minua persoonallisuudestani, ulkonäöstäni, iästäni tai pukeutumistavastani.
Heidän ei tarvitse.
Tässä on kyllä perää. En ainakaan nopeasti muista, että olisin saanut koskaan loukkaavaa kommenttia "normaalilta" tai hyvännäköiseltä mieheltä, päin vastoin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen myös miettinyt, onko joidenkin miesten käsitys itsestään vääristynyt. Nettideittailin toisella kierroksella ja etsin miestä ikäluokassa +45. Pieniä huomioita. Monilla miehillä ikäkriteerit oma ikä miinus 15 vuotta. Monet tapaamistani miehistä ovat sellaisia, joita ei huolisi minkään ikäinen nainen, joka ei ole kuuro ja sokea. Moni mies kuvailee itseään nuorekkaaksi. Treffeille saapuu hyvinkin pappamainen mies. Mitä nuorekkuus tarkoittaa.? Omaa ulkonäköään monet kuvaavat erittäin hyväksi tai hyväksi. Treffeille saapuu mies, joka on tavanomaista vaatimattomamman näköinen.
Sellainen realistinen jalat maassa tyyppi on kyllä kultakimpale. Löysin omani.
Siinä on kyllä jotakin niin pohjattoman säälittävää, että sitten kun se "nuorekas papparainen" kelpaisi jollekkin ominaisuuksiltaan, niin sitten kivan/hyvännäköinen nainen ei passaakaan ainoastaan siksi, ettei ole tarpeeksi kaunis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä, jotka ovat tyytymättömiä itseensä, on lukemattomia ikäviä käsityksiä naisten ulkonäöstä ja haluttavuudesta.
Yksikään todella hyvännäköinen ja viehättävä mies ei ole KOSKAAN loukannut minua persoonallisuudestani, ulkonäöstäni, iästäni tai pukeutumistavastani.
Heidän ei tarvitse.
Tässä on kyllä perää. En ainakaan nopeasti muista, että olisin saanut koskaan loukkaavaa kommenttia "normaalilta" tai hyvännäköiseltä mieheltä, päin vastoin.
Saman myös huomannut.
Vierailija kirjoitti:
Nuo tuollaiset miehet ovat yleensä pahimpia ulkonäkökeskeisiä ääliöitä surkeine itsetuntoineen. Sitten ulistaan, kun ei kelpaa naisille (niille pornotähden näköisille).
Ei kai sitten auta kuin ryhtyä pornotähdeksi tai nirsommaksi.
Ei voi kun ihmetellä naisten halua rationalisointihamsteroida komea mies mukavaksi mieheksi.
"Rumat miehet ovat ulkonäkökeskeisimpiä", koska saattavat huomauttaa tyttöystävänsä ulkonäöstä.
Miksi se nainen sitten on ruman miehen eikä komean miehen tyttöystävä? Miksi nainen kelpasi rumalle miehelle mutta ei komealle miehelle?
121212 kirjoitti:
Ei voi kun ihmetellä naisten halua rationalisointihamsteroida komea mies mukavaksi mieheksi.
"Rumat miehet ovat ulkonäkökeskeisimpiä", koska saattavat huomauttaa tyttöystävänsä ulkonäöstä.
Miksi se nainen sitten on ruman miehen eikä komean miehen tyttöystävä? Miksi nainen kelpasi rumalle miehelle mutta ei komealle miehelle?
Juuri näin.
Monet niistä komeista miehistä huomauttelevat huippukauniiden tyttöystäviensä ulkonäöstä.
Tietenkään eivät huomauttele jonkun sellaisen naisen ulkonäöstä joka ei heille kelpaisi kuitenkaan, ihan sama se on komealle miehelle miltä sellainen näyttää.
Raivostuttaa miehissä tuo ulkonäkökeskeisyys. Joo, ymmärrän että miehet ovat visuaalisia ja itsellenikin parinvalinnassa miehen ulkonäkö on tärkeä, mutta en vaan jaksa sitä alituista oman ulkomuotoni mittailua. Olen lopen kyllästynyt siihen, että miehet ajattelevat heillä olevan jokin oikeus kommentoida ulkonäköäni tai esittää jotain parannusehdotuksia. Naisena saa aina tuntea olevansa arvioitavana niin kuin joku palkintokalkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Raivostuttaa miehissä tuo ulkonäkökeskeisyys. Joo, ymmärrän että miehet ovat visuaalisia ja itsellenikin parinvalinnassa miehen ulkonäkö on tärkeä, mutta en vaan jaksa sitä alituista oman ulkomuotoni mittailua. Olen lopen kyllästynyt siihen, että miehet ajattelevat heillä olevan jokin oikeus kommentoida ulkonäköäni tai esittää jotain parannusehdotuksia. Naisena saa aina tuntea olevansa arvioitavana niin kuin joku palkintokalkkuna.
Olet itse valinnut tuollaisia miehiä jotka arvostelevat ulkonäköäsi. Valitse paremmin.
:(
Kai se on aika luonnollista haluta kehittää ja parantaa, pitää huolta ja kontrolloida sitä, minkä katsoo omakseen. Harva tyytyy asioiden nykytilaan suhteessa mihinkään elämän osa-alueeseen; uran, henkisen kehityksen, ulkonäkönsä, harrastustensa, kuntonsa, kotinsa, omaisuutensa .. Sitten kun kumppani aletaan nähdä itsen jatkeena, eikä omana itsenäisenä itsenään, ulotetaan projektointi hänenkin asioihinsa.
Pidä kiinni rajoistasi ja arvosta itseäsi sellaisena kuin olet, jätä tyytymättömät rypemään omaan tyytymättömyyteensä :)