Lue keskustelun säännöt.
Lasten pois muuttaminen
04.04.2018 |
Meillä on kaksi aikuistuvaa lasta ja molempien kotoa lähtö lienee käsillä tänä vuonna. Hyvin ristiriitaisin tuntein tätä ajattelen, olen ylpeä ja onnellinen, miten tasapainoisiksi olemme heidät saaneet kasvatettua ja yhtaikaa ihan kauhuissaan siitä, miten he pärjäävät ja miten itse pärjään.. Ikävä meinaa tulla jo ajatuksesta, mutta kuitenkin koen tämän myös mahdollisuutena. Muutos tulee olemaan ihan valtava, sillä he ovat täyttäneet kotimme ja elämämme niin täysin melkein 20 viimeistä vuotta...
Muita samassa tilanteessa?
Kommentit (2)
En ole koskaan ymmärtänyt tätä tyhjän pesän syndroomaa.
Kolme lasta on kotoa muuttanut, jopa kokonaan toiseen maahan ja ihan hyvillä mielillä olen ollut enkä edes itkeä tirauttanut. Kaikelle on aikansa. Tiesin kasvattaneeni heidät pärjääviksi nuoriksi ja onha puhelin ja netti olemassa. Sanoin, että soittaa voi vaikka keskellä yltä, jos tulee tenkkapootai jokin mättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nuorin 22 v asunut nyt 4 viikkoa omillaan... Huh, koville ottaa. Välillä helpompaa, välillä vaikeampaa. Ekana yönä heräsin noin 6 kertaa hirveisiin sydänkipuihin, jos en olis tiennyt mistä johtuu niin sydänkohtauksia olisin luullut saavani. Onhan poika ollut nyt muulloinkin poissa öitä ja armeijassa vuoden, mutta se oli erilaista kun kuitenkin asui kotona lomilla ym. Mutta kun on oikeasti muutettu pois kotoa niin... Toisaalta luulin paljon vaikeammaksi itselleni koska olen niin kauhea huolehtimaan ja ahdistumaan, että mitä kaikkea voi sattua. Kyllä tässä vielä monet itkut tulee itkettyä, mutta poikaa tietty reippaasti kannustaen eikä hänelle mamman paniikkia näyttäen. Niin kun miettii itseään, saimme ekan pojan 23 vuotiaana ja tän nuoremman 25 vuotiaana... Meillä vanhempi poika 26 v asuu kotona. Mulla on siis ollut jo 2 lasta sen ikäisenä.... Kääk.