Annatteko lapsen hengata kaverin kanssa, jonka vanhempia ette tunne lainkaan?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Annoin. Tällä tietämyksellä en enää antaisi.
Kertoisitko lisää? Pelkään itse, että tästä koituu ongelmia. Jos jotain tapahtuu, eikä vanhempiin saa mitään keskusteluyhteyttä. En myöskään tiedä, millaiset säännöt ja rajat tällä perheellä on.
En tunne ketään lasteni kavereiden vanhemmista. Nähty korkeintaan jossain koulujen vanhempainilloissa ja siinä kaikki.
Mulle riittää, että ne kaverit ovat täyspäisiä ja kunnollisia nuoria. Ei ole suurempaa intoa tehdä tuttavuutta heidän vanhempien kanssa.
No antaisin. Yökylässä käynti tietenkin eri asia.
Kyllä. Mua ei hirveästi kiinnosta tutustua kaikkiin kavereitteni vanhempiin. Kyllä niistä sen verran jutellaan, että pysyy kartalla, vaikka ei tyyppejä henkilökohtaisesti tuntisikaan. Minä ainakin olen pysynyt.
En tunne kaikkia kavereitaan saati vanhempia.
Luokkakaverin luokse päästän vaikka en olisi vanhempia tavannut (tosin en yökylään). Jos olisi joku ihan tuntematon niin sitten kyllä harkitsisin tarkkaan.
Luotan lapsiini kaveriasioissa. Tunnistavat kyllä reilun tyypin. Lapsi ei voi valita vanhempiaan, joten sillä millaiset vanhemmat kaverilla on, ei saa olla vaikutusta lasten välisiin kaverisuhteisiin.
Prototyyppi kirjoitti:
En tunne ketään lasteni kavereiden vanhemmista. Nähty korkeintaan jossain koulujen vanhempainilloissa ja siinä kaikki.
Mulle riittää, että ne kaverit ovat täyspäisiä ja kunnollisia nuoria. Ei ole suurempaa intoa tehdä tuttavuutta heidän vanhempien kanssa.
Mistä tiedät että kaverit ovat täyspäisiä ja kunnollisia, jos et tiedä vanhemmista mitään? Aika sinisilmäinen näkemys. Et myöskään yhtään voi tietää, mitä siellä kaverin luona tapahtuu, tämän ikäiset tekevät kaikenlaisia kokeiluja. Mutta sinua ei ilmeisesti haittaa? Luotat sokeasti lapsiisi?
Riittää kun tuntee kaverit. Ei ole aikomustakaan tutustua kavereitten vanhempiin, enkä tykkäisi, jos tuonikäisten vanhemmat tuppautuisivat meille "arvioimaan" olemmeko sopivia tuttavuuksia kullannupulle.
No vaikka tuntisin, niin muuttaisiko se jotain?
Minun lapseni isä on alkoholisti ja minä yh, olisipa tosi kurjaa jos kaverien ei "annettaisi hengailla" lapseni kanssa. Ei sillä, mä kyllä huolehdin lapseni ja isänsä on mukana minkä pystyy, enemmän ja vähemmän, usein vähemmän. Mutta joo. Tekeekö se, että vanhempina olemme näin luusereita, lapsestani huonomman?
95% lasten kavereiden vanhemmista en tunne kuin korkeintaan naamalta. Annan kuitenkin lapseni itse valita kaverinsa. Ei ole minun asiani alkaa puolipakolla tutustumaan ihmisiin, joista en edes ole kiinnostunut.
Tunnen lapseni kaverit, tai ainakin tiedän. Kaikkia vanhempia en tunne enkä tiedä.
Minä olen ilmeisesti natsimutsi, mutta haluan kyllä tietää minkälaisten perheiden kanssa ollaan tekemisissä. Jos jonkun lapsen isä on vaikka alkoholisti, jonka kotoa voi helposti nuoretkin varastaa alkoholia omiin kokeiluihinsa, eikä isää yhtään haittaa, niin kyllä minua hiukan alkaa kiinnostamaan että kenen kanssa lapseni heiluu. Samoin, jos toisilla ei ole mitään kotiintuloaikoja, ja ollaan teini-iässä, niin kyllä se hieman huolestuttaa. Niinkuin vanha sanonta kuuluu; olet sellainen kuin kaverisi. Valitse siis kaverisi tarkoin. Yllättävän avaranäköistä porukkaa tässä ketjussa. Ette siis yhtään ole kiinnostuneita missä lapsenne liikkuu, ja kenen kanssa?
No en mäkään tunne kaverieni vanhempia, joten miksi en antaisi?
Vierailija kirjoitti:
No vaikka tuntisin, niin muuttaisiko se jotain?
Minun lapseni isä on alkoholisti ja minä yh, olisipa tosi kurjaa jos kaverien ei "annettaisi hengailla" lapseni kanssa. Ei sillä, mä kyllä huolehdin lapseni ja isänsä on mukana minkä pystyy, enemmän ja vähemmän, usein vähemmän. Mutta joo. Tekeekö se, että vanhempina olemme näin luusereita, lapsestani huonomman?
No en antaisi "hengailla" ainakaan lapsesi isän luona. Mitä kuvittelit? Ja vaikuttaahan alkoholismi myös periytyviin piirteisiin, eli lapsesi saattaa kiinnostua nuorena alkoholin käytöstä. Olet aika sinisilmäinen.
En ole koskaan tuntenut kaikkia lasteni kavereita, saati näiden vanhempia. Jos lapsen kaveri vaikuttaa normaalilta, niin luulatavasti hänellä on melko normaalit kotiolotkin. Nykyään on niin helppoa kun on kännykät ja helposti yhteyttä lapseensa ja voi kysellä miten menee. Ennenvanhaan täytyi pyytää lapsen kyläilypaikan puhelinnumero että voi soitella perään jos alkaa huolestuttaa.
Kyllä kouluikästen annan. Ei hajuakaan parin kaverin vanhemmista et miltä näyttävät, yhdet oon nähny eli naamasta tunnistan, ja sit on niitä, joitten kaa on jtn jutellukin. Enpä näe tässä ongelmaa. Varsinkin näin kun on 1. luokkalaisia niin kavereita tuntuu tulevan lisää ja vaihtuvan.
Yhestä ainoosta lasten kavereista en tykkää, koska selvästi on vapaa kasvatus kotona, ei mitään rajoja ja yh-äiti muutenkin pääasiassa poissa kotoo. Kerran otettiin se lapsi yökylään, mut toista kertaa ei oteta :D ei riitä hermo, että alkaa hirvee kiukku ku vähä asetetaan rajoja (ei saa pelata koko päivää). Väittäsin siis että aika hyvin jo lapsia näkemällä ja keskustelemalla oman kanssa mitä touhuuvat minkäki kaverin kaa selviää onko sielä perheessä kaikki ok vai ei.
Tunnen lasteni kaverit hyvin, kaikkia vanhempia en tunne. Useimmiten ovat muutenkin aina meillä. Yhdellä kaverin vanhemmalla tiesin olleen kovasti ongelmia, nämä lapset huostattiin. Siellä kodissa en halunnut lapseni hengailevan, olivat aina meillä. Syytön se lapsi vanhempiensa ongelmiin on, ja lapseni on edelleen parhaita kavereita tämän lapsen kanssa.
Annoin. Tällä tietämyksellä en enää antaisi.