Lue keskustelun säännöt.
Asunnon omistussuhde
03.04.2018 |
Täällä palstalla kohkataan paljon tuloeroista ja yhteisistä rahoista. Haluaisin mielenkiinnosta kuulla mielipiteenne meidän perheen tilanteesta: Olen suurituloisempi kuin puolisoni, kuitenkin kumpikin käymme täyspäiväisesti työssä. Meillä on kaksi lasta ja elämme ihan mukavan elintason mukaista elämää, penniä ei tarvitse venyttää ihan joka asiassa, matkustellaan jne. Maksan asuntolainasta 75% ja puolisoni 25%, muut elämisen kulut menevät suunnilleen puoliksi. Asunnon omistussuhde on 75/25. Mielipiteitä?
Kommentit (17)
Meillä taas näin: mies tienaa enemmän kuin minä, ehkä tonnin kuussa enemmän.
Asunto on 100 % minun nimissäni. Mies kuitenkin maksaa asumisesta (yhtiövastike myös) puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei nyt noinkaan, on meillä avioehto.
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt noinkaan, on meillä avioehto.
Ihan reilulta kuulostaa. Onko teistä jompi kumpi tyytymätön jakosuhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt noinkaan, on meillä avioehto.
Ihan reilulta kuulostaa. Onko teistä jompi kumpi tyytymätön jakosuhteeseen?
Ei ole, yhteistuumin näin sovittiin. Sillä kyselin, kun moni tuntuu olevan sitä mieltä, että kaiken rahan pitäisi olla yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt noinkaan, on meillä avioehto.
Oletko aloituksen kirjoittaja? Jos näin, niin mikset tätä olennaista aloitukseen kirjoittanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt noinkaan, on meillä avioehto.
Oletko aloituksen kirjoittaja? Jos näin, niin mikset tätä olennaista aloitukseen kirjoittanut?
No tuo oli sen verran ilmeinen asia, etten katsonut tarpeelliseksi. Ja kyllä juu olen ap.
Minä en omaisuuden suhteen suostu kuin 50-50-jakoon. Asunto on yhdessä ostettu ja maksettu. Muutenkin meillä on yhteiset kulut laitettu puoliksi yhtä hoitovapaata lukuunottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en omaisuuden suhteen suostu kuin 50-50-jakoon. Asunto on yhdessä ostettu ja maksettu. Muutenkin meillä on yhteiset kulut laitettu puoliksi yhtä hoitovapaata lukuunottamatta.
Tottakai jos puoliksi maksetaan niin myös puoliksi omistetaan.
Se on teidän asianne.
Jos teillä on avioehto, niin asiahan on selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en omaisuuden suhteen suostu kuin 50-50-jakoon. Asunto on yhdessä ostettu ja maksettu. Muutenkin meillä on yhteiset kulut laitettu puoliksi yhtä hoitovapaata lukuunottamatta.
Jos tulot on yhtä suuret, niin tuo onnistuu, muuten voi olla hankalaa.
Avioehdot eivät ole sitten kaikilla samanlaisia, ja koska emme tiedä sopimuksenne sisällöstä mitään, emmekä pysty arvioimaan eroatteko koskaan, kysymykselläsi et oikein saavuta palstalla mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, oikeastaan olen jopa yllättynyt tästä. Olisin muiden aiheeseen liittyvien keskustelujen pohjalta kuvitellut, että joku pitäisi epäreiluna sitä, että toinen kartuttaa avioliitossa enemmän omaisuutta kuin toinen. Mutta hyvä näin, ilmeisesti ihmisillä on järki päässä.
Avioero ei näyttäisi mitenkään todennäköiseltä, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
En ihan oikeasti ymmärrä näitä keskusteluja kuinka rahat perheessä jaetaan, jos on noin vaikeaa niin olisi varmaan parempi asua erillään ja vain tapailla. Meillä tulotaso on vaihdellut hyvinkin paljon vuosien varrella, työttömyyttä etc. Kummallakin on oma tili ja kumpikin huolehtii, että laskut on maksettu ja ruokakaupassa käy se joka ehtii. Talo ja tontti omistetaan puoliksi ja lainat hoidetaan yhdessä. Perhe on yksi yksikkö jossa kaikilla on sama elintaso, riippumatta siitä mitä toinen tienaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies tienasi hiukan enemmän, kaikki raha oli yhteistä ja laskut maksettiin yhteiseltä tililtä. Kun ero tuli, kaikki jäi minulle, velaton talo, auto, huonekalut ja tärkein; lapset. Hyvä näin, tämä oli myös miehen tahto.
Vierailija kirjoitti:
En ihan oikeasti ymmärrä näitä keskusteluja kuinka rahat perheessä jaetaan, jos on noin vaikeaa niin olisi varmaan parempi asua erillään ja vain tapailla. Meillä tulotaso on vaihdellut hyvinkin paljon vuosien varrella, työttömyyttä etc. Kummallakin on oma tili ja kumpikin huolehtii, että laskut on maksettu ja ruokakaupassa käy se joka ehtii. Talo ja tontti omistetaan puoliksi ja lainat hoidetaan yhdessä. Perhe on yksi yksikkö jossa kaikilla on sama elintaso, riippumatta siitä mitä toinen tienaa.
Meillä tämä ei ole ollut lainkaan vaikeaa. Tulotaso on pysynyt kummallakin melko samana, ja koko perheellä on sama elintaso. Mutta jos joskus käy niin ikävästi, että eroamme, jää minulle suurempi osuus talostamme, ja meistä se on oikeudenmukaista, koska olen siitä suuremman osan maksanutkin.
Ja toki mekin olemme perheenä "yksi yksikkö".
Ap
Tienaan tonnin enemmän nettona, kummallakaan ei ole rahat loppu tilipäivänä. Vain yhteisiä lapsia eli verottaja kohtelee avioparina. Avoliitossa ja keskinäinen testamentti, alaikäiselle lapselle vain lakiosuus (18v mietitään uudelleen kun vanhemmalla ei enää elatusvelvollisuutta).
Koti omistetaan ja maksetaan 50-50. Mies tekee enemmän remonttia, polttopuuta yms.
Kakkosasunto omistetaan 90-10, mun perintörahat on kiinni siinä, kulut menee 50-50 ja kumpikin käyttää kuten omaansa.
Minä ostan vuosittaiset huolto-osat molempiin autoihin, mies asentaa ne paikalleen. Muutoin auto on kummallakin oma.
Ruokabudjetti 50-50, ostoslistalle voi kirjoittaa kaviaaria tai kalsarit, molemmat tuon kaupasta pyydettäessä. En seuraa budjetin toteutumista kovin tarkkaan.
Lapsilisä tulee mulle ja hoidan lapsen hankinnat. Mies maksaa harrastusmaksun, koulukuvat tms satunnaisempaa. Eli tässä tasaan tuloeroa ja kun muksu muuttaa omilleen tasaus lakkaa.
Ehdottomasti oma omaisuus ja omat rahat. Erotessa kumpikin ottaa omansa. Kuolemantapauksessa helpotetaan toisen jatkoa edes sillä omaisuudella. Henkivakuutusta ei enää ole, asuntolaina ja perintövero hoituu kyllä perinnöstä.
Avioeroon asti voi ollakin tuo. Sitten on tasan jollet vedä kania hatusta.