Lue keskustelun säännöt.
Aikaoptimistit ärsyttää
02.04.2018 |
Huh, tuli taas oltua koko pääsiäinen kellokallena, ideoiden lyttääjänä ja jatkuvana hoputtajana. Oltiin siskon perheen kanssa ja sisko miehineen pursusi ideoita mitä tehdä. Aika ei vaan mitenkään riittänyt. Miten ihmeessä fiksut ihmiset eivät tajua kuinka kauan asioihin pitää varata aikaa? Osan ideoista tyrmäsin mahdottomina, osan aikaa hoputin, että nyt on pakko lähteä jos aiotaan ehtiä ylikalliiseen "hupilandiaan" edes pari tuntia ennen sulkemisaikaa.
En todellakaan nauti tuollaisesta ilonpilajan roolista, mutta pakkohan sitä on sanoa että samana päivänä ei voi nukkua pitkään, käydä shoppailemassa, valmistaa hankalatekoista ruokaa, lenkkeillä, pilkkiä, käydä hupilandiassa, käydä ruokakaupassa 30 km päässä, tehdä toista hankalatekoista ruokaa, saunoa isolla porukalla pikkusaunassa, laittaa lapsia nukkumaan ajoissa ja pitää kiinni ruoka- ja päiväuniajoista.
Kommentit (8)
Ensimmäinen "allakka" on vasta muutamia tuhansia vuosia vanha, eli aikataulujen suunnittelu ei ole vielä meillä geeneissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen "allakka" on vasta muutamia tuhansia vuosia vanha, eli aikataulujen suunnittelu ei ole vielä meillä geeneissä.
Usko tai älä, opimme paljon asioita, jotka eivät ole meillä vielä geeneissä.
Ei ap.
Juu. Työkaverini on näitä optimisteja. Ollaan menossa yhdessä autolla koulutukseen naapurikaupunkiin. Tilaisuus alkaa klo 13 keskustassa, ei tietoa parkkipaikoista. Mihin aikaan lähdetään? Työkaverin ehdotus 12.40. Navigaattorin mukaan pelkkään ajomatkaan menee 25 min + parkkipaikan metsästys+kävely parkista perille, oikean tilan etsiminen, takki naulakkoon, ehkä wc-käynti (kaverini ramppaa vessassa). Lähdettiin lopulta 12.15 ("ei todellakaan lähdetä aiemmin") ja silti myöhästyttiin.
Olen ollut 40 vuotta naimisissa urasuuntautuneen aikaoptimistin kanssa. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa tein esimerkiksi sellaisen päätöksen, että en odota miestä illalliselle. Syötin lapset, ja mies sai syödä mitä ja milloin halusi tai olla syömättä. Aikaoptimistina ukko oli aina tulossa töistä kotiin "joskus tunnin päästä". Tuntiin kun ynnäsi kolme lisää saatettiin ehkä olla lähempänä totuutta, tai sitten ei. Muuten kiva ja kiltti mies. :)
Näillä aikaoptimisteilla on koko ajan se katsellaan-asenne. Mökillä ruokailut on "katsellaan sitten", nukkuminen on mietinnän takana, saunaa saa odotella koko päivän (tai kantaa itse sinne puut, vedet, vahtia saunaa, siinä ruokajuttujen, lapsien vahtimisen, ymsyms. lisäksi).
Kun tosiaan lapsilla on hyvä olla säännölliset ruokailuajat, ei sitä jatkuvaa napostelua ja leivän mussuttamista vaan ihan oikeaa ruokaa. Lasten kanssa on myös hyvä pitää suht säännölliset nukkumaanmenoajat, vaikka se onkin lapsettoman mielestä tylsää. Mutta jokainen vanhempi, jolla ei ole varaa ja mahdollisuutta lomailla koko kesää ja koko vuotta, tietää millaista on saada sitten viikon "mennään nukkumaan miten sattuun" jälkeen saada lapsia ylös päiväkotiin/kouluuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen perusluonteeltani melko aikaoptimistinen mutta kyllä kokemus on opettanut kuinka kauan menee esimerkiksi valmistautumiseen menee, että matka-aika-arvioihin pitää lisätä aikaa just niihin vessakäynteihin ja paikan etsimiseen, etten oikeasti ole niin nopea tekemään hommia kuin luulen ja että aina pitää varata enemmän aikaa kuin alunperin arvioin tarvitsevani. Niinpä olen ajoissa, saan työt tehtyä deadlineen mennessä jne. Vaikea ymmärtää niitä aikaoptimisteja jotka eivät vuosikymmentenkään ja satojen kiireiden ja myöhästymisten jälkeen opi ettei heidän arvionsa ajantarpeesta vaan pidä paikkaansa.
Pohjois-Karjalassa on aivan oma lajinsa näitä optimisteja - osalla paljasjalkaisia on nimittäin oma aikakäsityksensä! Tulevat aina myöhässä tapaamisiin eli heille kannattaa ilmoittaa aikaisempi ajankohta. Ja jos jotain ovat aikeissa tehdä, niin kertovat moneen otteeseen mitä aikovat tehdä, sitten tekevät sen homman piilossa muilta ja jälkikäteen kertovat moneen otteeseen mitä tekivät. Näin täällä.
Lisäys: Siis meidän perheessä ei tarvita säännöllisiä aikatauluja, he ne halusivat pienten lastensa vuoksi.
Ap