Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Omituinen tunne. Vaikka on muutamia hyviä ystäviä, mukava perhe ja puoliso, niin jossain mielen syvyyksissä
02.04.2018 |
tunne siitä, että lopulta ihminen on pohjimmiltaan yksin. En oikein osaa selittää, sillä en koe itseäni kuitenkaan varsinaisesti yksinäiseksi, mutta jotakin perinpohjaista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta tämä on. Elämäni on kuitenkin ihan tasapainossa, mutta tunnistan tämän "yksinäinen oman tien tallaajan" tunteen olleen minussa aina, muita samaa kokevia?
Kommentit (3)
Olen yksin, ei ystäviä eikä kavereita, jos toisella paikkakunnalla asuvia sukulaisia ei oteta huomioon. En silti tunne oloani yksinäiseksi. Olen yksin mutta en yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aina ollut myös oman polkuni kulkija, yksinäinen susi. On mulla ystäviäkin, voisi sanoa jopa, että aika paljonkin. Tiedän silti, mitä tarkoitat. Olen tuntenut niin jo teini-iästä lähtien.
Alue: Aihe vapaa
Olet ihan oikeassa, jokainen on lopulta yksin. Kukaan ei voi tuntea toista niin hyvin, että voisi kaiken jakaa. Mutta ei se ole mikään huono asia.