Ikisinkut, kyselläänkö teiltä miksette hommaa puolisoa, lapsia jne?

Ei kysytä, koska kaikki aikani menee tehdessä ikisinkkuprovoja AV:lle, joten en ehdi tavata ihmisiä.

Eipä ole kukaan koskaan kysynyt, miksi en seurustele. Ehkäpä sen jo olemuksesta huomaa, että kokemus ja sos. taidot puuttuu asian saralla.

Pariutuneet ystäväni kyllä kutsuvat kylään ja jaksavat jutustella mukavia. En ole ihan syrjään jäänyt muista kuitenkaan. Sopivan kumppanin löytymättömyyshän on nykyään World Health Organization:in mukaan "vamma". Huvittavaa :D

Juu toki. Kaikki satavuotiaat tädit ym. kyselee melkein joka kerta, että "Millonkas sinä tuot sen tyttöystävän näytille" tai "Eikös tuossa iässä jo pitäis jo riiustella" .

... Ei kiinnosta.

Ei koskaan kukaan kysellyt. Ja jos kysyisi sanoisin suoraan että tämä on minun valintani ja minun elämäni. Muuta en ole halunnut enkä halua.

Käsittämätöntä miten se voikin ihmisiä rassata että joku valitsee vapauden ja ihan oman elämän vain itselleen! 

En todellakaan koskaan ole ajatellut elää tavalla jota enemmistö edellyttää että pitäisi. Jos se sopii enemmistölle, ok mulle. Se ei vain sovi minulle. Eikö ole luonnollista valita paras mahdollinen?

Ainoastaan vanhat sukulaiset joskus. Muut ymmärtävät, että nykyaikana ruman miehen kannattaa keskittyä ihan muihin asioihin

Yhden kerran lähipiiri epäili lesboksi, toisen kerran uusi tuttavuus kysyi onko poikaystävää. Muuten olen saanut olla rauhassa, kai näkyy päältäpäin ettei vientiä ole.

-ikisinkku 30v

Kyllähän sitä välillä kuulee niitä "laita siitä nainen" tai "hommaa sieltä nainen". Toisille se vaan näyttää olevan helpompaa, jos ovat itsekin noin vaan laittaneet ja hommanneet, vähänku kaupassa olis käyny "minä otan tuon" :D

Kyseltiin silloin kun olin normaalipainoinen, ei enää nyt kun olen lihava. En ole kyllä kasvoistani mitenkään kaunis, että siitähän se sinkkuus myös johtuu. Sosiaaliset taitoni ovat vieläpä hyvin heikot, eli mahdollisuuteni pariutua ovat olemattomat. Olen aina jotenkin vaistomaisesti tiennyt, että tulen jäämään yksin koko loppuelämäni ajaksi. 

Työpaikallani ymmärtävät jo, ettei kukaan mies mitenkään voisi olla minusta kiinnostunut, siksi kukaan ei koskaan kysele. Jos joskus löytäisin miehen, niin se olisi työkavereilleni varmaan maailman yhdeksäs ihme.

Kyllä kyselee, tutut ja tuntemattomat. Tuntuu yksinelävä ihminen (/nainen) olevan joillekin edelleen suuri hämmennyksen aihe. Lähimmät ystävät ja sukulaiset ei sentään enää vaivaudu, kun ovat vastauksen tarpeeksi monta kertaa kuulleet. 

Kyseltiin vielä kun olin nuorempi (18-25 v). Sen jälkeen lopettivat. Kai tajusivat etten tule koskaan miestä saamaan :( Olen ruma ja tissitön 29-v nainen. Koskaan en ole seurustellut. Moni kysynyt myös suoraan olenko lesbo kun en koskaan seurustele miesten kanssa. Juu en ole, en vaan kelpaa miehille.

Kyllä multa aika säännöllisesti kysellään. Sinkkuudesta vähemmän, enemmänkin perheen perustamisesta. Miksen ole hankkinut/hankkimassa lapsia. Jotenkin jännästi oletetaan, että voin valita miehen tosta vaan koska tahansa, ja että olen yksin koska en kelpuuta ketään. Sitten koitetaan laskea sitä rimaani ja saada minut ottamaan tilanne vakavasti vihjailemalla, että minulla on kiire hankkia lapset.

En käsitä, millä perusteella ihmiset noita asioita olettavat. Ihan kuin siinä miten kyselijät ja ikäiseni miehet minut näkevät olisi todella voimakas ristiriita. Kyselijät pitävät minua kauhean haluttavana kumppanina, ne joille kumppaniksi voisin ruveta eivät.

Olen eronnut ja lapsi jo iso ja kysellään.

Jopa terapeutti kyselee.

Ja miehet yrittelevät.

Mutta en jaksa alkaa säätämään.

Ei ole koskaan kysytty.

Ei koskaan, onneksi. Jotkut olettavat että olen parisuhteessa ja saatan korjata.