Voiko nainen olla onnellinen, jos mies päättää kaikesta perheessä?

Yksilö juttu. Jos nainen on valinnut aidosti ihailemassa miehen jonka toiminta ja tekeminen on juuri sitä mitä nainen toivoo voi nainen olla siihen tyytyväinen. Se on täysin yksilöistä kiinni. Jos nainen vaikka haluaa vain unelmoida ja haahuilla niin joku joka päättää kaiken voi olla hyvä.

Ja en puhu itsestäni.

Riippuu yksilöstä. Hyvä johtaja on rauhallinen ja johdonmukainen. Hysteerinen ja stressaantunut henkilö haluaa sisimmissään toisen asettavan rajat.

Mun mielestä ihmiset ovat onnellisimpia tasavertaisessa suhteessa, jossa isommat jutut sovitaan yhdessä. Tähän kategoriaan kuuluu mielestäni rempat ja kalliimmat hankinnat. Ylipäätään on hyväksi jos asioista keskustellaan ja sovitaan. Huushollissa on paljon juttuja, joista mun mies ei välitä tai hänelle on aivan sama millaiset ne on. Esim verhot, matot, astiat jne. Ne voin huoletta hankkia ihan oman maun mukaan tai sitten esitän miehelle mielestäni parhaat vaihtoehdot ja hän valitsee niistä. Miehellä on erittäin hyvä värisilmä ja hän tekee rohkeampia valintoja kuin minä. Uskaltaisin sanomaan, että meidän koti on yhdessä sisustettu.

Vierailija kirjoitti:

Yksilö juttu. Jos nainen on valinnut aidosti ihailemassa miehen jonka toiminta ja tekeminen on juuri sitä mitä nainen toivoo voi nainen olla siihen tyytyväinen. Se on täysin yksilöistä kiinni. Jos nainen vaikka haluaa vain unelmoida ja haahuilla niin joku joka päättää kaiken voi olla hyvä.

Ja en puhu itsestäni.

Olen silloinkin ollut huomaavinani, että kun nainen on tästä tilastaan ns ”emansipoitunut” ja alkanut kiinnostua kodin asioista, parisuhde on muuttunut ja loppunut.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ihmiset ovat onnellisimpia tasavertaisessa suhteessa, jossa isommat jutut sovitaan yhdessä. Tähän kategoriaan kuuluu mielestäni rempat ja kalliimmat hankinnat. Ylipäätään on hyväksi jos asioista keskustellaan ja sovitaan. Huushollissa on paljon juttuja, joista mun mies ei välitä tai hänelle on aivan sama millaiset ne on. Esim verhot, matot, astiat jne. Ne voin huoletta hankkia ihan oman maun mukaan tai sitten esitän miehelle mielestäni parhaat vaihtoehdot ja hän valitsee niistä. Miehellä on erittäin hyvä värisilmä ja hän tekee rohkeampia valintoja kuin minä. Uskaltaisin sanomaan, että meidän koti on yhdessä sisustettu.

Mut kato tässähän on just hyvä puoli et sun mies ei välitä, vaan sitä kautta antaa päätösvallan sulle.

Tottakai se on hyvä että jostain rempoista keskustellaan, koska sekin on tylsää, jos toinen on vain evvk.

Mutta esim. mietin omaa veljeäni, joka haluaa ehdottomasti sanoa viimeksen sanan kotona. Ei hänen vaimollaan ole mitään sanaa esimerkiksi kodin kaunistamiseen. Heillä on iänpäivän vanha keittiö ja moni muu kohta talossa kaipaisi myös päivitystä. Vaimo haluaisi myös muuttaa - mutta ei yli veljeni kuolleen ruumiin. Jos vaimo muuttaa niin saa lähteä ilman lapsia.

Veljeäni ”ei kiinnosta” remppa yms asiat, eli mitään ei tapahdu.

Sama mun anopilla. Ei mitään sananvaltaa, jos hän joskus kainosti toivoo, se ei toteudu. Koska mies päättää. Mies ei ole despootti, mutta hänelle vaimon tärkeinä pitämät asiat eivät ole tärkeitä. Vaimolla ei ole varaa toteuttaa yksin mitään.

Sen sijaan monessa perheessä, jossa tyhjätasku vaimo hallinnoi perheen rahoja mielensä mukaan, vallitsee rauha.

En usko, että keskimäärin nainen on onnellinen tossukkamiehen kanssa. Ei nainen halua kaikkea vastuuta kantaa. Miehen ei pidä määrätä kaikesta, mutta pitää puolensa, ja isoissa ratkaisuissa ottaa vastuuta ja tehdä päätöksiä.

Japanissa perinteisen mallin mukaan, nainen hoitaa raha-asiat, mies käy töissä. Nainen on tosin japanissa nainen, eikä mikään kitivittu feministi.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu yksilöstä. Hyvä johtaja on rauhallinen ja johdonmukainen. Hysteerinen ja stressaantunut henkilö haluaa sisimmissään toisen asettavan rajat.

Pertti taas pääsi laukoon totuuksiaan 😂.

Perässävedettäviä on molemmissa sukupuolissa. Heitä ei haittaa se, ettei heitä nähdä, heidän ajatuksillaan ja toiveillaan ei ole merkitystä heille itselleenkään. Kun toinen kantaa vastuuta, toinen on vastuusta vapaa. 

Mutta auta armias, jos tämä tasapaino jostakin syystä järkkyy. Silloin maailmalla pyörii kaksi hyvin hämmentynyttä ihmistä ja ihan eksyksissä. 

Vierailija kirjoitti:

En usko, että keskimäärin nainen on onnellinen tossukkamiehen kanssa. Ei nainen halua kaikkea vastuuta kantaa. Miehen ei pidä määrätä kaikesta, mutta pitää puolensa, ja isoissa ratkaisuissa ottaa vastuuta ja tehdä päätöksiä.

Kärjistystä tää onkin. En mäkään ajattele, että tossukkamies kiinnostaa. Eikä kaikkia naisia ”kodin kaunistaminen”, se oli ehkä vähän typerästi valittu ilmaisu. Tarkoitin sillä silti kotiin liittyviä asioita (usein myös lapsiin).

Ihan kiviriippaa nainen tuskin haluaa. Yleensä.

Ei, koska Suomessa ei  miehellä ole mitään päätäntävaltaa tai holhousoikeutta yli naisen. Kysymyksesi on absurdi  ja kirjoituksesi heijastuma ajasta joilloin naisella ei ollut ihmisoikeuksia vaan hän oli irtainta omaisuutta. Onneksi nuo ajat ovat ohi ja niihin haikaileminen on törkeää naisten ihmisarvon polkemista.

Minä päätän itse omista asioistani, sitä valtaa en miehelle luovuta. Minun elämäni, minun päätökseni, miestä en siihen tarvitse.

Ehkä Tämä menee niinkuin muussakin, että se ärsyttää jos itse kantaa seuraukset ja toinen päättää. Eli valta ja vastuu pitäisi olla tasapainossa.

Töissähän maksetaan palkkaa, mutta jos perheessä toinen on pomo ja toinen työntekijä niin ei se toimi.

Mutta lähinnä luovana ihmisiä minusta olisi helpottavaa, että saisin keskittyä joskus vain siihen. Jos siis olisi aidosti fiksu mies niin miksi en antaisi päätösvaltaa hänelle. En edes halua suhdetta mieheen jota en kunnioita. Eli täytyisi olla jo se luottamus, että toinen tekee hyviä päätöksiä.

Mutta tietenkään elämäänsä ei kannata koskaan laskea toisen varaan sillä senkin seuraukset joutuu kuitenkin itse kantamaan.

Vierasta kuitenkin sellaista suoerparisuhdenaismallia jossa kaikki langat on naisen käsissä ja mies kuin pikkupoika joka tottelee.

Eli sitä en halua.

Meillä mies päätti aivan kaikesta, imetyksestä paistinpannun ostoon ja sisustuksesta asunnon kokoon. Sisustus oli miehen poikamiesajoilta ja asuttiin hänen poikamiesboksissaan kahden lapsen kanssa. En saanut ostaa mitään omilla rahoillani siten, että olisin itse tehnyt ostopäätöksen. Sen sijaan mies teki ostopäätökset, joihin pyysi minulta rahaa sen puolikkaan verran.

Euron tarkkuudella jaettiin aina kulut puoliksi, vaikka miehen palkka oli kolminkertainen. Jääkaapin ovessa oli saldolista ja sitä päivitettiin aina, kun ostettiin pienikin juttu. Lyhyen hoitovapaan pärjäsin omilla säästöillä ja luottokortilla, sillä mies ei tukenut rahallisesti sitä lainkaan.

Elämä oli todella ankeaa kaikin puolin ja elimme tavallaan kahta taloutta saman katon alla ja itse pienempituloisena olin todella tiukoilla samaan aikaan, kun mies sijoitti palkastaan 2/3 osakkeisiin ja muihin sijoituksiinsa. Mies rupesi vielä pahoinpitelemäänkin minua ja henkeni oli päivittäin vaarassa ja sain elää pelossa. Oli pakko erota. :( Itse olin kyllä erittäin onneton siinä liitossa, vaikken olekaan mikään feministi.

T. Se patjallanukkujaluuserinainen, joka sittemmin erosi