Lue keskustelun säännöt.
Masennus - en tajua
01.04.2018 |
Selittäkää mulle, kun en tajua, miten masennus tuntuu joillakin kohdistuvan vain joillekin rajatuille elämänaluille. Olen ymmärtänyt ja kokemuksen kautta huomannut, että masentuneena asiat menettävät merkityksensä, eikä mikään tuota mielihyvää, niin kuin ennen sairastumista. Mikään ei innosta, eikä motivoi. Nyt kuitenkin olen huomannut, että on ihmisiä, jotka sairastavat masenusta niin, että eivät tee töitä, tai opiskele tai luopuvat lapsistaan, koska ne tuntuvat ylivoimaisilta, mutta esim. jatkavat kuitenkin remonttia, sisustamista, itsensä hoitamista, kuntoilua tai shoppailua ihan normaalisti. Ehkä masennus voi todellakin ilmetä valikoivasti, mutta olen hieman hämmentyneenä seurannut joidenkin ihmisten kertomaa sairastelustaan versus heidän tapaansa elää, koska itse kun olin masentunut, ei todellakaan huvittanut joku tapetointi tai kaupoissa lunuaminen. Ei huvittanut mikään. Jos masennus voi todellakin kohdistua joillekin rajatuille elämänaluille, niin mistä sitten johtuu se, että esim. lapset koetaan liian rasittavina jaksaa, mutta remontoimista tai sisustamista tai shoppailua ei? Ihan haluan tietää, joten kertokaa.
Kommentit (4)
On aina vaikeaa ymmärtää heitä, jotka eivät ole samanlaisia kuin me itse. Minulle on vaikeaa ymmärtää lapsista luopumista voimavarana, koska itselleni koira on antava voimavara, vaikka luonnollisesti se tuo myös omalta osaltaan silloin tällöin stressiä.
Niin tai näin, omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on todella tärkeää. Positiivisuutta ja iloa on saatava ja ihmiset saavat iloa erilaisista asioista. On hienoa, että joku voi saada sisustuksesta iloa masennuksen keskelle ja ajatella hetken jotain muuta. Väreissä on energiaa. Sisutus ei vaadi oma-aloitteisesti yhtään mitään niin kuin lapsi tekee. Sisustamisen voi jättää kesken ja tehdä sitä vain sen verran kuin jaksaa, mutta lasta ei. On hyvin ymmärrettävää, että jaksaa olla hemmottelun kohteena, mutta ei hemmottelun antajana ja toteuttajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No esim ihminen ei ole sosiaalinen niin ahdistuu töissä,mutta kotona saa rauhassa sisustaa,ilman niitä ulkopuolisia ihmisiä. Onko vaikea käsittää? En minäkään huvikseni kotiin ole erakoitunut. En voi mitään,että saan stressiä muista ihmisistä.
Ehkä riippuu masennuksen vakavuudesta, sinulla oli todennäköisesti vakava masennus, missä ei jaksa enää yhtään mitään ja noilla, jotka vielä jaksavat jotain, on lievempi.
Itselläni ei ole lapsia, niin voin kuvitella, että lapsi olisi ensimmäinen, jonka veisin pois luotani, kun olisin tarpeeksi syvissä vesissä (ihan lapsenkin hyvinvoinnin takia; jos ei jaksa pitää huolta edes itsestään niin miten selviäisi lapsen kanssa) ja sitten yrittäisin tehdä asioita, joita jaksan ja joista ennen pidin - ihan vaan jos ne joskus alkaisivat taas tuntua joltain.