Miksi kaikelle pitää olla syy mt-puolella? Esim. ahdistuneisuus?

Olen pahoillani mutta vaikka olen vuoden käynyt psykoterapiassa (ja tätä ennen ollut vuosia keskusteluhoidossa, tutkimuksissa ym.), en osaa vieläkään selittää että mikä laukaisee kohdallani pahan ahdistuksen ajoittain! Kaikki voi olla elämässäni ihan hyvin, ei mitään muutoksia, hyvät yöunet ja ruokailut takana- ja sitten jostain iskee niin paha ahdistuskohtaus, että luulen sekoavani tai joudun syömään rauhoittavaa lääkettä. Ei, en oikeasti tiedä mikä ne kohtaukset aiheuttaa- ja siksi raivostuttaakin, kun terapiassa kysellään kulmat kurtussa että mikähän viime kohtauksen oikein aiheutti!

Mielestäni tunnistan tunteitani vähintään keskitasoisesti. Olen kaveripiirissäni erittäin pidetty lasten keskuudessa eikä minulla ole ongelmia vaikkapa näiden tunteiden sanoittamisessa, päinvastoin. Väitän että koska olen tehnyt niin paljon töitä itseni kanssa, minun on helpompi huomata muidenkin ihmisten tunnekuviot, ajatusradat ym. ja on todella helppo löytää vaikkapa oikeanlaiset sanat jokaiseen tunnetilanteeseen. Mutta silti en vaan löydä mitään selkeää syytä omille kohtauksilleni.

Nyt olenkin alkanut miettimään, että koska ahdistuneisuuteni alkoi pysymään siedettävällä tasolla vasta oikeanlaisen lääkityksen myötä, voisiko se olla, edes osittain, jotain ongelmaa välittäjäaineissa tms.? Esim. syömishäiriöni tausta on selkeä, tajusin jo nuorena miten se syntyi ja kuinka olen käyttäytynyt sen suhteen. Mutta jatkuva ahdistuneisuus, joka pahenee ilman selkeää syytä...niin.

Mielipiteitä?