Lue keskustelun säännöt.
Kuinka päätän suhteeni alkoholistiin niin, etten enää ikinä palaa hänen kanssaan yhteen?
30.03.2018 |
Olen nyt ihan loppu tähän tilanteeseen. Mieheni on alkoholisti, eikä tilanne vuosien yrittämisestä huolimatta muutu. Välillä on ollut kausia, jolloin mies on puolikin vuotta juomatta, mutta jossain vaiheessa kaikki alkaa taas alusta. Kaikki mahdolliset hoidot on kokeiltu läpi.
Meillä on yhteisiä lapsia, joten ero on pakollinen. Vanhin on 5, joten nyt on viimeinen hetki lähteä. Ongelma on se, että kun ryyppyputket on ryypätty, hän onnistuu aina vain työntämään itsensä takaisin perheeseemme. En saa itseäni koskaan kovetettua ja häädettyä häntä pois, kun nään lasten halailevan kotiin palannutta isää. Selvänä hän on hyvä isä ja rakastettava ihminen. Ihan sairasta.
Mies ei juo koskaan kotona, vaan työpäivän jälkeen työtilassaan, on siis yrittäjä. Pelkään ja jännitän joka päivä tuleeko sieltä ketään kotiin. En edes kaipaa tänne itse ihmistä, vaan odotan kauhulla sitä tunnetta että minua on taas kusetettu ja elämä valuu hukkaan. Ja silti hän parin päivän päästä taas voittaa mut puolelleen.
Miksi olen näin heikko? Miten päätän tämän lopullisesti ilman, että mies tulee ovelle riehumaan? Väkivallan uhka on olemassa silloin kun mies on ollut humalassa monta päivää, juoppohulluuskohtaus siis.
Mitä teen, että yhteenpaluu on mahdotonta, mutta tilanne säilyy turvallisena?
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo kuivat kaudet juomisen välillä ovat valhetta, silloin miehesi vain kärvistelee kuivilla mutta haluaisi juoda, odottaa vain milloin saa taas korkattua. Alkoholisteja on kolmea sorttia: juovia alkoholisteja, kuivilla olevia alkoholisteja sekä toipuneita alkoholisteja. Toipuneet alkoholistit ovat hoidon avulla päässeet eroon juomisen halusta, muut joko juovat tai odottavat juomista.
Vierailija kirjoitti:
Nuo kuivat kaudet juomisen välillä ovat valhetta, silloin miehesi vain kärvistelee kuivilla mutta haluaisi juoda, odottaa vain milloin saa taas korkattua. Alkoholisteja on kolmea sorttia: juovia alkoholisteja, kuivilla olevia alkoholisteja sekä toipuneita alkoholisteja. Toipuneet alkoholistit ovat hoidon avulla päässeet eroon juomisen halusta, muut joko juovat tai odottavat juomista.
Tämäkin asia on jotenkin päässyt mielestä haihtumaan. Tiedostan sen, mutten halua ajatella että se koskee myös miestäni.
Aa:ssa on käynyt ja Minnesota-mallinen hoito on käytynä, sen jälkeen elämä olikin ihan erilaista puolisen vuotta. Sitten jätti itsensä hoitamatta ja oltiin taas samassa. Ne opit on jossain mielen perukoilla vieläkin, täytyy palautella näitä mieleen. Kiitos siis tästäkin.
Vierailija kirjoitti:
Nuo kuivat kaudet juomisen välillä ovat valhetta, silloin miehesi vain kärvistelee kuivilla mutta haluaisi juoda, odottaa vain milloin saa taas korkattua. Alkoholisteja on kolmea sorttia: juovia alkoholisteja, kuivilla olevia alkoholisteja sekä toipuneita alkoholisteja. Toipuneet alkoholistit ovat hoidon avulla päässeet eroon juomisen halusta, muut joko juovat tai odottavat juomista.
Ja KAIKILLE heille jää persoonallisuuteen ikäviä muutoksia, kuten esim. valehtelua, marttyyriutta ja itsekeskeisyyttä.
Lainaa miehellesi rahaa ja ala periä sitä takaisin aina kun yrittää takaisin. Ukko katoaa alta aikayksikön. Todettu toimivaksi myös muihin hankaliin ihmisiin. Lainattu raha on tavallaan maksu uudesta vapaudestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kuinka usein miehesi juo? Onko pahentunut vuosien aikana?
Oon itse vähän samassa tilanteessa, mies juo n. 3kertana viikossa, öisin kun minä ja poika nukutaan ja hän itse on pitkällä sairaslomalla. Oon miettinyt, mitä hemmettiä oikein teen kun hyviä hetkiä on kuitenkin niin paljon. En vaan haluisi että poika oppii pitämään normaalina, että isi makaa sohvalla aamuisin viinalta haisten joku viinilasi vieressä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekemällä sen päätöksen ja pysymällä siinä. Mitään muuta ”taikatemppua” ei ole. Ja alat toimimaan asian vaatimalla tavalla, rakentamaan elämää eteenpäin lasten kanssa.
Aina voit palata miettimään, mitä kaikkea olette joutuneet miehen alkoholismin takia kokemaan ja miksi olet joutunut toistuvasti miettimään, että lasten takia pitäisi lähteä. Syyt ovat lähellä ja todistat niitä jatkuvasti. Tahdonvoimaa se vaatii, ei mitään muuta. Kukaan ei asioita puolestasi ikävä kyllä pysty tekemään, vastuu lapsista ja itsestäsi on nyt sinun käsissäsi.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni asuessa alkoholistin kanssa hän tietoisesti dokumentoi huonoja hetkiä, jotta muistaisi että on pakko erota. Ongelma siis sama kuin ap:llä: todella vaikea erota, koska puolison raittiina kausina elämä oli kuulemma niin onnellista.
Hän otti kylmästi kalenterin ja merkkasi kaikki tyypin juoppopäivät siihen, merkintöjä tuli yli vuoden ajalta. Kun katsoo kalenterista, että puoliso on ollut puolet kaikista päivistä kännissä, tajuaa että että elämä on paskaa.
Hän otti myös kuvia pullokasoista, tyypistä sammuneena eteisen lattialla ja omasta itkuisesta naamastaan kun puolison känni taas iski.
Sitten taas erään juoppoputken aikana hän otti nuo kaikki dokumentit esiin, katsoi kuvat ja tutki allakan. Keräsi tavaransa ja lähti.
Kun mies tuli pyrkimään takaisin, kaveri näytti materiaalin hänellekin. Ero on pitänyt.
Tämä. Lisäksi sanoisin vinkiksi että tee erosta julkinen. Rimpuilin pitkään on-off -suhteessa alkoholistin kanssa, koska rakastin (ja rakastan) niin paljon, ja halusin uskoa että ne hyvät hetket kestävät aina sitä lyhyttä selvää pätkää kauemmin. Lopulta sain lopullisesti erottua niin, että kerroin kaikille ystäville, sukulaisille ja läheisille että olen eronnut. Parhaille ystäville myös kaikki syyt miksi erosin (kaikki henkinen väkivalta, pettäminen, valehtelu, aggressiivisuus). Tämä on varmistanut sen, että vaikka heikkona hetkenä olisin sata lasissa juossut takaisin miehen luo, niin en ole ensiksikään kehdannut ja toisekseen mun ystäväni ovat voineet muistuttaa mua millaista se elämä oikeasti oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuinka usein miehesi juo? Onko pahentunut vuosien aikana?
Oon itse vähän samassa tilanteessa, mies juo n. 3kertana viikossa, öisin kun minä ja poika nukutaan ja hän itse on pitkällä sairaslomalla. Oon miettinyt, mitä hemmettiä oikein teen kun hyviä hetkiä on kuitenkin niin paljon. En vaan haluisi että poika oppii pitämään normaalina, että isi makaa sohvalla aamuisin viinalta haisten joku viinilasi vieressä. :(
On vaikea sanoa kuinka usein mieheni nyt juo, koska takana on hoitojakso jonka jälkeen oli taas puolisen vuotta selvä. Melkein jopa uskoin että raitis. Kun ratkesi, juominen on ollut ”erittäin kiellettyä”, eli viimeiseen asti vältellyt sitä, koska ei halua erota.
Nyt parin kuukauden ajan on juonut vain kerran viikossa tai kahdessa viikossa. Ennen hoitojaksoille menoa juominen on ollut päivittäistä, ihan yötä päivääkin on ollut useita vuorokausia kännissä. Sitten taas selvänä ollessaan tai hoitojaksojen jälkeen ”raitistuttuaan” ollut taas järkevä oma itsensä. Niin sekavaa! Olemme siis olleet on-off-suhteessa jo kauemmin.
Voin hyvin samastua tuohon kotona yöaikaan tapahtuvaan ryyppäämiseen. Ei siinä nuku itsekään kunnolla, vaikka yrittäisi elää normaalisti. Toivottavasti saisit miehesi hoitoon (suurimmalle osallehan se toipuminen on mahdollista, omani kohdalla olen lopulta luovuttanut) tai muuten päätökseen tuon ikävän tilanteen. Lohdullista silti kuulla etten ole ollut ainoa säälittävä miehensä rinnalla pysyvä ihminen.
Ap
Täydellinen ihmetys miksi ylipäätään kokea mitään ihmistä kohtaan joka on itsekeskeinen juoppo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein raitistunutkin alkoholisti on itsekeskeinen, itserakas paskiainen jolle muu maailma on äiti jonka pitäisi hyysätä. Omia vääriä tekoja ei toki lähdetä hyvittämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni asuessa alkoholistin kanssa hän tietoisesti dokumentoi huonoja hetkiä, jotta muistaisi että on pakko erota. Ongelma siis sama kuin ap:llä: todella vaikea erota, koska puolison raittiina kausina elämä oli kuulemma niin onnellista.
Hän otti kylmästi kalenterin ja merkkasi kaikki tyypin juoppopäivät siihen, merkintöjä tuli yli vuoden ajalta. Kun katsoo kalenterista, että puoliso on ollut puolet kaikista päivistä kännissä, tajuaa että että elämä on paskaa.
Hän otti myös kuvia pullokasoista, tyypistä sammuneena eteisen lattialla ja omasta itkuisesta naamastaan kun puolison känni taas iski.
Sitten taas erään juoppoputken aikana hän otti nuo kaikki dokumentit esiin, katsoi kuvat ja tutki allakan. Keräsi tavaransa ja lähti.
Kun mies tuli pyrkimään takaisin, kaveri näytti materiaalin hänellekin. Ero on pitänyt.
Tämä. Lisäksi sanoisin vinkiksi että tee erosta julkinen. Rimpuilin pitkään on-off -suhteessa alkoholistin kanssa, koska rakastin (ja rakastan) niin paljon, ja halusin uskoa että ne hyvät hetket kestävät aina sitä lyhyttä selvää pätkää kauemmin. Lopulta sain lopullisesti erottua niin, että kerroin kaikille ystäville, sukulaisille ja läheisille että olen eronnut. Parhaille ystäville myös kaikki syyt miksi erosin (kaikki henkinen väkivalta, pettäminen, valehtelu, aggressiivisuus). Tämä on varmistanut sen, että vaikka heikkona hetkenä olisin sata lasissa juossut takaisin miehen luo, niin en ole ensiksikään kehdannut ja toisekseen mun ystäväni ovat voineet muistuttaa mua millaista se elämä oikeasti oli.
Kiitos tästä kokemuksesta! Juuri siksi, että kun rakastaa niin paljon niinä selvinä hetkinä, oli niin vaikeaa lähteä aiemmin. Tosin tiedän ettei tämä ole mitään tervettä ja pyyteetöntä rakkautta, vaan myrkyllistä valtapeliä, jota olen oppinut jo lapsena alkkisvanhempieni kanssa pelaamaan. En usko että osaisin edes olla terveessä suhteessa.
Nyt aion ensimmäistä kertaa oikeasti kertoa kaikille neuvolasta lähtien että meidän perheemme jatkaa ilman isää. Se riipii, mutta on pakko.
Lapsille en ole vielä pystynyt kertomaan, koska ei tämä tilanne heidän kannaltaan muutu kuin parempaan, niin vähän mies kotona on. Mutta tietenkin lastenkin kanssa se on puhuttava. Mitä alle 5-vuotiaille edes sanotaan? Tämä on ihan kamalaa, vaikka tiedän että tämä on juuri sitä mitä pitää tehdä, että meistä tulisi onnellisia.
Kiitos kaikille tuesta! Hassua miten paljon ventovieraiden kommentit ovat auttaneet, lähipiirissä ei oikein ole ihmisiä joilla olisi kokemusta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai sun auta kuin kertoa miehelles, että ero on lopullinen ja kotia ei ole enää tulemista. Vaihda myös lukot.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sun auta kuin kertoa miehelles, että ero on lopullinen ja kotia ei ole enää tulemista. Vaihda myös lukot.
Hänellä ei ole enää avainta asuntoomme ja vaatteet sai jätesäkissä mukaan. Jotain tavaroita täällä vielä on, mutta se ei ole tämän hetken murhe.
Ero on siis tehty, mutta tässä ketjussa pyysin neuvoja juuri siihen, etten vaan taas jossain vaiheessa sorru ja ota häntä takaisin. Ja niitä kokemuksia olen saanutkin.
Ap
Ota joku läheinen sukulainen kotiisi asumaan niin miehen on mahdotonta muuttaa takaisin kun asut jo laajennetun perheesi kanssa koko taloa.
Pysy miehesi rinnalla. Anna hänen juoda, niin paljon kuin haluaa. Kun hän on juomiset juonut, niin lopettaa. Alkoholismi on sairaus ja kumppania ei saisi jättää hänen sairastuttuaan yksin. Varmasti rankkaa, en sitä sano, mutta itsehhän olet miehesi valinnut. Valitset kuitenkin toisenkin kerran juopon, voi olla että vielä pahemman. Jatkakaa hoidoissa käymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnittele hyvin ja kerää raha muuttoon.
Itse lähdin miehen työpäivän aikana.
Älä muuta maan tasalle vaan vähintään toiseen kerrokseen. Oveen säppi.
Puhelinnumero salaiseksi.
Vaatteet voit laittaa vaatekaaöissa valmiiksi laatikoihin joissa on kannet, sa ot että uusi järjestelmällisyys, samoin kaikki muu sälä. Kun tulee muuttopäivä, kaikki on laatikoissa.Kuten jo sanoin, en mielelläni itse lähtisi, kun asutaan omistamastani asunnossa. Mutta täytyy alkaa harkita tätäkin. Lapsille on vain hankala selittää, kun eivät nää isäänsä humalassa. Vain sen aiheuttaman poissaolon, tuntuu siis vähän julmalta että meidän pitäisi jättää kotimme?
Vaihdatat lukot.
Oot paska äiti, jos et ajattele lapsiasi.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen alkoholistin kanssa lapsiaan kasvattava on antanut hyväksyntänsä sille, että omista lapsista tulee alkoholisteja tai alkoholistin puolisoja.
En ihan arvosta sellaista vanhemmuutta. Häipyisin vaikka rahattomana ja ison omaisuuden silleen jättäen.
Ja näihin alkkisperheisiin ei tehdä lasuja. :(
Mutta auta armias, jos jätät alkkismiehen nimenomaan lastesi parhaaksi, on kaikenlaista sossunhupakkoa kimpussasi.
Kiitos kaikille kommenteissanne ja kokemuksistanne. Vastailen vähän myöhemmin paremmin kun on paremmin aikaa. Olen kaikki ajatuksella lukenut ja olen kiitollinen kaikista viesteistä.
Luen vielä ilomielin lisää kokemuksia ja tsemppejänne. Ero on nyt lopullinen, ja haluan että mieskin sen tällä kertaa tajuaa.