*MAALISKUISET -05 VIIKONLOPPUUN*

Nasulina: töistähän minäkin yleensä kirjoittelen, kotona ei ikinä ehdi...



Minulle tuli tänään ylimääräinen vapaapäivä, kun Saanalle nousi illalla kuume. Tauti ei näytä olevan pahaa laatua, kun neiti jaksaa leikkiäkin. Esikoinen halusi hoitoon (tarjosin kyllä mahdollisuutta jäädä kotiin...), joten olemme nyt Saanan kanssa kotona kaksin.



Eilen kävin gynekologilla. Otettiin papa-koe ja sain jo h-kierukkareseptin valmiiksi. Nyt odotellaan sitten tuloksia... Mut oikein ultrattiin siellä (katsoi kohdun kunnon). Olipa tosi hassua katsella tyhjää kohtua - jotenkin koko ajan odotti näkevänsä siellä sen pienen, tykyttävän pisteen... Vähän tuli kyllä (taas) haikea olo, kun mietti, ettei siellä enää sitä pistettä koskaan näy... Ja sitten taas sellainen vapauden tunne, kun mietti, että tästä se elämä menee eteenpäin, lapset kasvaa ja pääsee tekemään kaikkea sellaistakin, mitä nyt ei ole pystynyt tekemään. Puolensa ja puolensa, siis.



Viikonloppusuunnitelmia ei juuri ole. Vähän pitäisi käydä ostoksilla, siivotakin täytyisi. Ja sitten varmaan ulkoilla. Lupasivat hyvää ilmaa tänne, joten voisi käydä koko perheen pyörälenkillä. Niin, ja pihan voisi haravoida. No, eiköhän siitä viikonloppu jo urkene.



Sen verran pitää vielä valittaa noista painoasioista, että olen tässä 3 viikkoa ollut vähähiilihydraattisella dieetillä. Ensin lähti painoa hyvin, eli 3,5 kiloa viikossa. Mutta siihen se sitten tyssäsi. 1,5 viikkoa paino ei ole liikkunut mihinkään. Niinpä päätin, että tähän loppui tää. Siirryn perinteiseen painonpudotusmenetelmään, eli kevyempään ruokaan. Ei toimi minulla tuo vähähiilihydraattinen, ei. Olen joskus aiemminkin kokeillut, ja samat oli tulokset silloinkin. Nyt olen kyllä saanut mukavasti lisättyä liikuntaa, siitä olen iloinen. Kun vaan saisi jatkettua samaan malliin sen kanssa, niin eiköhän tästä hyvä tule...



Nyt toivottelen kaikille hyvää viikonloppua!



Terhi&kuumeinen Saana

Töistä vapaata niin ehtii taas koneellekin.Maanantaina vasta töihin,silloinkin iltavuoroon.



Nasulina kertoi et muksu syö kuin hevonen,sama täällä!Ukkeli vetää ihan tajuttoman isoja ruoka-annoksia ja vieläpä kotiruokaa!Kyllä siinä heikompia hirvittää!Ja maitoo juo kans ihan kivasti.



Ai niin,pitihän mun hehkuttaakin!Juuso nimittäin avasi salaisen puhearkkunsa ja sanoi tänä aamuna potalla istuessa ensimmäisen selvän sanansa joka oli VAUVA!Sitä hoki monta kertaa,välillä tuli mauva mut siitäpä se sitten lähtee puhe kehittyyn.Ja tää äippä oli niin ylpee ku olla ja voi!



Viikonloppu suunnitelmia ei hirveesti ole.Mies huomenna töissä jonkun aikaa,minä pesen kesämatot kun luvannut aurinkoista ja vähän tuultakin niin kuivaavat nopeesti.Sit pitäs käydä ostaan Juuson kuviin kehykset ja ostaa samalla Juusolle kumpparit ja jotkut lenkkarit tai vasstaavat.



Joops,jatkanpa siivousta.Viikonloppuja!



Suohomppeli81 ja Juuso

Meidän tytöllä on taas joku samperin mahatauti! Vääntää ruikulia jatkuvalla syötöllä ja peräpää on aivan vereslihalla. Tosi kivaa! Ja meillä ei syödä kuin hevonen. Pikemminkin kuin hiiri. Kauhee huuto vaan alkaa, kun näkeekään ruokaa. Lajista riippumatta. Kääks! Onneksi nyt sentään jotain syö, ettei ihan urvahda. Me kun päästiin jo vähäksi aikaa purkkuruoan hienontamisestakin eli Helmi söi ne perunanpalatkin sellaisenaa, niin nyt taas hienonnetaan. Eilenkin oltiin Itiksessä syömässä ja koitin antaa hänelle jotain Linnapaistia tms. sellaisenaan, niin melkeen joka lusikallisen jälkeen tuli oksut. Joikin sitten lähinnä vain maitoa. Ja vaikka olen nyt Rela-tippojakin antanut kuukaudenpäivät, niin eipä vältytty taudilta. Mitähän iloa niistäkään sitten todellisuudessa on? Th:kin sanoi, että nyt kun siirtyy tavalliseen maitoon, niin kannattais antaa mhb:ta, jotta maha ei reagoisi niin kovasti. Ei auttanut meillä! Hitto!



Sori kun vuodatan. Ärsyttää vaan niin kauheesti. Ja eihän tää mitään ole verrattuna siihen, mikä sairasteluruljanssi alkaa sitten ensi syksynä, kun Helmi menee hoitoon. Sitä jo kauhulla ajattelen.



No, jotain positiivistakin. Huomiseksi on luvattu keväistä säätä ja suht lämmintä. Lenkille pitänee siis tytön kanssa lähteä, ettei mene hyvät kelit ohi sisällä istuen. Sunnuntaina voiskin sitten urakoida ikkunat puhtaiksi ja siivota parveketta. Pitää vaan se todellinen lämpötila tsekata ettei vilustuta koko porukka, jos ikkunat on auki pitkään.



Eipä muuta. huomiseen!



lehtovi ja helmi 28.3.

Pääsiäinenkin vierähti palstalla käymättä, vaikka piti käydä verestämässä muistoja niminerkkini ja pojan 2.pääsiäispäivänä syntymän kunniaksi.



Siitä onkin aikaa, kun olen kuulumisia jakanut kanssanne. Työelämä on tehnyt tehtävänsä ja aikaa ei tunnu riittävän mihinkään. Vaikka olen onnellinen koti-elämän ulkopuolisista haasteista, on tarhasta saadut sairastelukierteet ja iltaiset äiti-äiti vaatimukset latistaneet hieman intoani.. En toki vaihtaisi tilannetta toiseen, mutta osaan olla myös kateellinen kotiäideille.



Leo viihtyy tarhassa yhä LOISTAVASTI. Ero- tai hakuitkuja ei ole miehen kanssa vieläkään kuultu kertaakaan. En tiedä muiden alle 1v tarhalaisten äitien kokemuksista, mutta meillä ollaan vaan ihmeissään miten paljon lapsi on oppinut siellä sellaista mitä ei itse tulisi kotioloissa mieleenkään.. Esimerkkejä: Leo vie aina vaipanvaihdon jälkeen vaipan itse wc:hen vaipparoskikseen ja sulkee kannen, Leo käy usein pottapisulle (ei itsekseen tosin), Leo syö itse (aina välipala jogurtit yms ja lämpimät ruuat ja puurot jos koostumus kyllin tuhtia pysymään lusikalla), Leo siivoilee paljon ym.ym. Vaikeaahan on tietää, olisiko itse syöminen alkanut muutenkin 1v iässä, mutta epäilen tarhan vaikutusta, missä muutkin vanhemmat syövät itsekseen. Mukijuomisessa tarvii vähän apua, kun nokkamuki jäi tarhan myötä pois.



Nuo flunssailut on vähän rasittavia, kun ei tiedä, koska pitäis jäädä kotiin ja koska voisi mennä tarhaan. Kuume kun ei oikein nouse ja poika jaksaa reippaana leikkiä. Pääsiäisenä syötiin ekaan tarhaan menon jälkeiseen korvatulehdukseen antibiootit ja nyt jo toinen kuuri menossa. Näyttäs kuitenkin tehoavan vihdoin. Onneksi kesä tulossa, jolloin yleensä vähemmän sairastelua liikkeellä. Syksyllä sitten taas uudella tarmolla pöpöjä vastaiseen taistoon!



Meillä on jo kävelty jossain määrin aika pitkään. Enää ei juuri konttausta näe. Kiikkumistaidot vähän liiankin ketterät ja käsilihakset valtavat. Puhetaidot varmaan heikommat moniin verrattuna. Äiti, isä, anna, hei ja haloo (leikkipuhelimeen) sujuu, muuten epämääräistä läperrystä. Äiti-äiti vaihe alkanut vihdoin helpottaa, ja isän syli kelpaa myös äidin kotona ollessa (JEEEE!). Vierasteluja ei vieläkään ilmennyt ja yöhoidotkin sujuneet hyvin. Niin ja nuo maagiset yöheräämiset vaivaavat vain korva-tai hammaskipujen vaivatessa. Muuten 9h unet vakiota. Neljäs ja viides hammas puhkeamassa. Tulleet kaikki muutamien viikkojen sisällä, eli kuolaa valuu meillä pitkin poikin kämppää. Sohvatyynyt ovat kivasti rää´än ja kuolan raidoittamia.



Syömisestä vielä. Poika syö ja paljon. Nyt kun tekee sitä paljon itsekseen menee aika paljon aikaa pöydässa istuessa, mutta silloin on kiva itse keskittyä lehteen tai kirjaan. Ilta-puuro on joskus vaikeampi saada sisään, lähinnä kai johtuen väsymyksestä. Jälkiruokia ei paljon harrasteta, mutta marjoja syödään välipalana paljon jogurtissa ja sormilla napsien. Kaupan soseruuat arkena tarhan jälkeen, viikonloppuisin koko perhe syö samaa ruokaa. Kolmella hampaalla saa jo alas melkein mitä vaan..



Toiset päikkärit Leo unohti viikko siitten ihan yhtäkkiä. Yleensä väsyi viideksi pikku tirsoille, mutta nyt on sitten menty tarhan 2h unilla tai viikonloppuisin 3h vaunu-unilla. Se on mukavaa, koska iltapäiväunille saaminen oli väsymyksestä huolimatta usein taistelua.



Enpä keksi muuta. Ihmissuhde on kunnossa. Hotelliyötä synttärilahjaksi ja iltahoitajia. Niillä on saatu se tarvittava kahdenkeskisyys. Ainakin mies kaipaa lähinnä aikaa kavereiden kans. Ollaanhan tässä kotosalla kuitenkin keskenää pojasta huolimatta.. Ei ole romantiikan juhlaan, mutta onnellisia kyllä.



mie ja Leo 1v

Ulkoiltu on ja sen jälkeen siivottu eteistä kaikesta kurasta. Nämä kelit.. No onneksi aurinko on hellinyt meitä koko päivän, joten eiköhän tuo kura (ja lumet!) tästä pian häviä.



Kävimme pyöräilemässä ja sitten kolasimme pihalumia siten, että saisimme ne joutuisammin sulamaan. Pikkasen ruohoa jo on paljastunut etupihalle, joten enköhän tästä piakkoin minäkin suunnista taimikauppaan. Meidän toukokuisiin pihatalkoisiin tulee pihasuunnittelija, jolta voi kysyä ideoita pihaistutuksiin. Miettiä vaan pitää jo etukäteen - mitään suunnitelmaa ei siis tee, mutta antaa vinkkejä. Ensi vuoden kesään jää isommat jutut, mutta jotakin voi jo aloitella tänä kesänä.



Pojat (ja mies) ovat päiväunilla: minä luutusin ja laitoin ruuan. Nyt hetki kirjan kanssa ihan omaa aikaa. Tänään on muutenkin ruhtinaallisesti omaa aikaa, sillä lähden kaupunkiin leffaan hyvän ystäväni kanssa. Ja jonnekin kahville!



Maalispoitsulle kuuluu aikasta lailla samaa kuin alkuviikostakin: vaatii syödä itse ;) ja kiipeilee isoveikan sängylle. Muutaman kerran jo valloitti kiipeillen sohvan ja oli siitä onnellinen! Pihalla viihtyy kovasti: tutkii lunta ja hiekkalaatikkoa (isänsä lapioi sen esiin lumen alta viime viikolla) ja haukkuu ja hihkuu aina, kun näkee naapurin koiran. Meillä ei ole omaa koiraa, mutta näköjään pitäisi kuopuksen mielestä olla. Muutaman kerran, kun olemme tehneet lähtöä ulos ja vaatteet otetaan esille, niin poika alkaa haukkua valmiiksi.. herttaista.



Niin ja sanoista: pääsiäisäiti kirjoittikin eilen lapsukaisensa puheenkehityksestä. Monta sanaa teillä jo onkin! Meillä ei nimittäin poika sano vielä mitään, paitsi eilen... yritti hakea sanaa kikkeli ja melkein onnistuikin :))) Tuli saunasta ja tutkiskeli olohuoneessa naama virneessä kikkeliään. Minä kun muutaman kerran sanoin poitsulle tuon kikkelisanan, niin jopas alkoi toistaa. Ihan jo melkein kuulosti siltä mitä yritti sanoa. " Kikkl.." tai jotain... Hihii! Muilla ensimmäiset sanat ovat tyyliin auto, äiti, isä tms. niin eräs hokee kikkeliä... Saas nähdä mitä tyypistä oikein tulee... :)))



Nyt lukuhetki, kunhan Hesari ensin selattu.

Vauhdikkaasti sujunut viikonloppu alkaa olla kohta ohitse. Olemme saaneet kotirintamalla paljon aikaan, ja mieli on siitä kyllä hyvä. Olemme siivonneet, haravoineet pihan, nyhtäneet kuivuneet kukanraadot kukkapenkistä, ostaneet esikoiselle apupyörät ja Saanalle pyöräilykypärän, käyneet koko perheen voimin pyörälenkillä, pesseet pyykkiä urakalla, hakeneet Saanalle varastosta isompia (86 cm) vaatteita jne. Eli touhukasta on ollut, mutta hyvä niin. Kohta vielä isäntä lähtee öljyämään meidän takapihan terassin. Sitten mennään saunaan ja rentoudutaan loppuilta.



Olipa kiva kuulla välillä Pääsiäisäidistä ja Leostakin. Ja kiva kuulla, että hyvin menee. Meillä tunnelmat ovat vähän samanlaiset, eli työ kyllä maistuu, mutta iltaisin on tuota äiti-äiti-menoa ihan riittävästi. Mutta ihan hyvin sujuu, ja Saana viihtyy hoidossa erinomaisesti. Leo kuulosti kyllä kovasti taitavalta nuorelta mieheltä. Taitojen kehittymistä on kyllä varmaan tarha auttanut - meillä nimittäin esikoinen oli alkuun tarhassa ja oppi kaikenlaisia asioita hirveää vauhtia. Nyt Saanalla (on perhepäivähoidossa) vauhti on selvästi rauhallisempi. Mutta mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa ;-)



Pippandii kirjoitteli, että heillä alkaa pikku hiljaa ruoho näkyä. Meillä taas tänään hakattiin viimeistä jääesiintymää pihasta urakalla pois... On sellainen n. 70 cm halkaisijaltaan oleva ympyrä (siis jäätä) yhden tuijan ympärillä. Ei siis iso, mutta hirveän paksua jäätä. Mutta jospa se siitä nyt sulaisi, kun isäntä sitä kunnolla hajotti. Muuten on siis piha sula, ja pikku hiljaa näyttää vihreätä kasvua alkavan puskea ruohikosta esiin. Ja sipulikukistakin sentään tulee jotakin, vaikka epäilin, että myyrät olisivat syöneet kaikki. Ilahduttavasti huomaan joka päivä jonkun uuden vihreän esiintymän :-)



Tällaisia keväisiä tunnelmia siis täällä. On ollut ihanaa ulkoilla kunnolla tänä viikonloppuna, kun säät ovat olleet niin lämpimät ja ihanat. Ensi viikonloppuna mennäänkin ehkä vähän talvisempiin maisemiin, kun menemme miehen isälle Pohjois-Karjalaan. Mutta se on sitten toinen tarina...



Nyt menen päästämään miehen öljyämishommiin!



T: Terhi&perhe

on sisältynyt meidän viikonloppuun. Tytöllä tukka hapsotti kamalan näköisesti silmien ja korvien päällä, niin otin asiakseni klipsiä pisimmät pois. Tyttö potalle istumaan ja äiti väkkäränä ympärille pyörimään saksien kanssa. Hieman harjoittelun nimiin meni koko touhu, mutta eiköhän tätä tulla harrastamaan vähintään kerran kuussa tästä lähtien. Tyttö on selvästi perinyt isänsä tukankasvun, mulla oli saman verran tukkaa kouluun mennessä kuin likalla on nyt.



Lauantaina otettiin tavoitteeksi pyöräilyreissu lähikauppaan, mutta kun touhu luonnistui niin hienosti, niin piipahdettiinkin mummolassa viiden kilometrin päässä. Olikin juuri sopiva reissu, vasta täällä kotitienoolla rupesi matkustaminen kyllästyttämään. Tänään sunnuntaina sitten olikin tosi hieno ulkoilukeli, ja pyöräiltiin reilu kymmenen kilometrin kierros. Siitä onkin hyvän aikaa, kun viimeksi olen pyöräillyt, viime kesä kun meni kärryjä lykätessä ja sitä ennen sula aika on vietetty enemmän tai vähemmän mopon selässä.

Istuin on tutuilta pieneksi jäänyt oranssi perus-Hamax.



Otin käyttöön perinteisen viisi-kymmenen-viisitoista, jne minuuttia itkua- unikoulun, kun tympiinnyin täysin näihin tunnin-puolen välein tapahtuviin heräämisiin. Tätä on takana vasta kolme yötä, joten toimivuudesta on turhan aikaista sanoa mitään. Parina yönä on mennyt paremmin ja sitten yhtenä taas samalla tavalla kuin ennen.



Syöminen on melkoista venkoilua. Leipää, juustoa, makaronia ja banaania uppoaisi kyllä, mutta oikeaa ruokaa saa yrittää kieroilla suuhun sormiruuan vierestä.



Tämmöistä täältä

Korvapuusti & Minikorvis 1v 1kk

Tultiin itseasiassa jo eilen, mutta enpä ehtinyt koneelle tätä ennen. Pyykkäämistä ja ulkoilua on harrasteltu pääasiassa. Fillarit kaivettiin varastosta ja asennettiin istuin Kaisalle, se perus-Hamax myös meillä. Meillä lenkki jäi tosi lyhkäiseksi, kun isäntä halusi formuloiksi kotiin. Ajattelin huomenna polkaista sitten pidempään.



Kaisasta on tullut kävelymestari viikossa ja juoksuaskeleitakin ollaan kokeiltu. Ulkonakin käppäillään kuin vanha tekijä. Varsinkin keposemmilla kevätkengillä. Hampaitakin maalla tehtailtiin urakalla 3 kpl, nyt kokonaissaldona on 8. Päiväunet ovat taas mitä sattuu, saas nähdä miten täällä kotona lähtee rutiinit käyntiin. Tänään ollaan nimittäin nukuttu univelkoja pois. Yöt onneksi menee 11 h putkeen, niin kotona kuin kylässäkin.



Sanoja ei ole tullut lisää, paitsi äiti tulee entistä selvemmin. Eka sanahan oli se " kato" , joka on jalostunut viime aikoina muotoon " no, kato, kato" . Edellisten lisäksi sanotaan tutti ja kot-kot. Muuten tapaillaan ja matkitaan puhetta ja pölpötetään kovasti omaa kieltä.



Mummun juhlat sujuivat hienosti, paitsi Kaisa lähetettiin kesken juhlien nukkumaan toiseen mummilaan. Sen lisäksi neiti veteli kaulakorustaan riipuksen aamupalaksi... pala kultaketjua löytyi kyllä seuraavana päivänä potasta, mutta leppäkertturiipus jatkoi ilmeiseti matkaansa pytystä putkistoon. En sitten alkanut enempää kaivelemaan. Yök.



Nyt menen vielä ripustamaan päivän viimeisen koneellisen pyykkejä kuivumaan ja sitten iltapuurolle. Minä siis, Kaisahan on ollut untenmailla jo reippaasti tunnin.



Kuulumisiin, kua ja Kaisa