Miten tulla vilpittömän positiiviseksi, hymyileväksi ja iloiseksi?
En ole masentunut tai muuta, perusluonteeni vaan on sellainen "haista v'ttu, älä tuu häiritsemään". Työkaveri moikkaa aamuisin iloisesti "huomenta!" ja minä vastaan sille tekohymy naamallani, hampaiden välistä sihisten "no huomenta". Elämäni olisi paljon helpompaa, jos vilpittömästi hymyilisin ja nauraisin. Monessa työpaikkailmoituksessa on listattu näitä positiivisia luonteenpiirteitä.
Kommentit (16)
Kannattaa olla positiivinen. Elämä on paljon parempaa silloin.
Elämässä oli pari suurempaa vastoinkäymistä, jotka selätettyäni opin todella arvostamaan kaikkea hyvää elämässäni. Nykyään olen tollainen aurinkoinen ja pienet vastoinkäymiset huumorilla kohtaava.
Mieheni on kuten sinä, "en oo v##tu mikään huomenien sanoja".
En jotenkin usko, että hän siitä voi positiivisemmaksi muuttua millään tavalla. Kun se negatiivisuus on ollut perusluonteenpiirteenä jo niin kauan. Olisi kyllä outoa, jos hän olisikin yhtäkkiä iloinen reipas, sosiaalinen ja pirteä, pelottava ajatus.
Vedät sen jääseipään persustastas.
Nauti elämän pienistäkin hyvistä asioista ja et kohtaa muita ihmisiä välttämättömänä pahana joita on vaan pakko sietää.
Älä yritä muuttua liikaa vaan hyväksy ittes. Ihmiset on syystäki erilaisia. Miten meille ois käyny luolassa jos kaikki ois ollu positiivisia ja luottavaisia? Huonosti. Molempia tarvitaan. Toki jos ihan masennuksessa rypee siihen kannattaa hakea apua mutta perusluonnetta ei kannata liikaa yrittää muuttamaan.
En usko, että siihen itsekseen pystyy koskaan. Kyllä se on ympäristö, joka ihmistä muokkaa joko tuohon suuntaan, tai pois siitä. Jos on saanut murjottamisen mallit lapsuudestaan, niin ei se heijssaniksi myöhemminkään muutu.
t.kristallikissa
Itse siis uskon, että melkein jokaisessa on siemenet kumpaan vaan. Jos sinua kohdellaan hyvin, oikeudenmukaisesti ja positiivisesti, sinusta tulee iloinen, luottavainen ja hyväntuulinen ihminen, jos taas kohdellaan negatiivisesti niin ihmisestä tulee negatiivinen.
t.kristallikissa
Ja kun siihen ei vaan voi vaikuttaa itse, kohdellaanko sinua negatiivisesti vai positiivisesti kasvuympäristössä.
t.kristallikissa
Rikosten uhriksi joutuminen, traumaperäinen stressireaktio ja monta vuotta pelossa elämistä teki tehtävänsä: Nykyään nautin aidosti pienistäkin asioista ja osaan suhtautua useimpiin vastoinkäymisiin huumorilla. Moni muu ihmettelee ja kadehtii hyväntuulisuuttani. Niillä ei ole aavistustakaan, millainen myllytys tähän pääsemiseksi vaadittiin... Mutta en ole enää katkera menneistä vaan iloitsen siitä mitä mulla nyt on ja odotan innolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Osaisinpa neuvoa, miten tällaisen asenteen voi saavuttaa. Tiedän vain sen, että aito muutos ei tapahdu väkisin vääntämällä vaan se täytyy vaan oivaltaa jotenkin.
Kokeile piristää elämääsi! Kun minusta tuntuu ikävältä ja harmaalta niin shoppailen jonkun ihanan vaatteen tai jotain kotiin, suunnittelen matkaa tai tilaan liput oopperaan tai konserttiin.
En usko että voit tehdä totaalikäännöstä mutta voit muuttua positiivisemmaksi.
Itse olen negatiivinen mutta opiskelen positiivisuutta ja iloa.
Ensiksi tarkkailin nauravaisia ja iloisia ihmisiä. Suurin osa heistä nauraa melkein mille vaan. Jos kaveri huikkaa tällä positiiviselle moi niin positiivinen nauraa kuin olisi kuullut hyvänkin vitsin.
Aloin matkimaan tätä tyhmältä vaikuttavaa tapaa ja pikkuhiljaa se tarttui, hymyilin ja iloitsin vähän enemmän. Kun ensimmäisen kerran joku kommentoi minua sanomalla että olen aina niin positiivinen niin ajattelin että jotain olen oppinut.
Vieläkin tulee hetkiä kun kaikki vituttaa, kiukuttaa ja harmittaa. Aikaisemmin olisin jakanut vitutukseni koko maailman kanssa mutta ymmärsin ettei maailma kaipaa minun huonoatuultani. Hymyni voi sen sijaan tehdä siitä vähän paremman paikan.
Mulle auttoi iän tuoma kypsyys, vastoinkäymisten tuoma nöyryys, monen vuoden terapia ja huumeet. Totaalinen 180 asteen muutos.
Vierailija kirjoitti:
Elämässä oli pari suurempaa vastoinkäymistä, jotka selätettyäni opin todella arvostamaan kaikkea hyvää elämässäni. Nykyään olen tollainen aurinkoinen ja pienet vastoinkäymiset huumorilla kohtaava.
Tämä.
Kun aidosti kärsit ja tunnet todella kipeää kolautusta, valitset joko sen kääritymisen negaan tai positiiviseen. Itse kun olen ”pimeässä” haluan kohdistaa kaikki valoa kohti, olipa se valon kohde miten pieni tahansa.
Mieti; haluatko pimeydessä pimeyttä vai pimeydessä katsoa kohti valoa?
Se mihin keskityt, kasvaa elämässäsi.
No mutta jos se henkilö on oikeasti sika ärsyttävä jolle oikeasti tekisi mieli sanoa ap:n sensuroimat sanat niin eikö ole parempi tekohymyillä ja antaa ehkä ymmärtää hv mielummin kun sanoa suoraan. Kieltämättä noin tulee toimittua joskus mutta vain ja ainoastaan vastenmielisten ärsyttävien ihmisten kanssa. Ei suinkaan kaikkien.
Ahdistaako joku siellä töissä, se voi vaikuttaa. Esim jonkun henkilön läsnäolo voi vaikuttaa siihen miten hyvällä mielellä itse pystyy olemaan.
Fake it 'til you make it. Eikä tarkoita vaan tota feikkihymyä.
Nykyään annat itsellesi luvan ajatella negatiivisesti, annat tilaa huonoille ajatuksille. Älä.