Sukupuoliroolit kristinuskossa

Minkä sitten katsoo kukin kuuluvan kristinuskoon... Itse en näe että uskonnossa itsessään on mitään sukupuolirooleja, koska minulle uskonto on spirituaalinen asia eikä niinkään käytännön arkielämän juttu. Minusta kristity voi elää sukupuoliroolien suhteen yhtä lailla perinteisten roolien mukaan tai päinvastoin tai ihan miten vaan. 

Joissakin seurakunnissa toki on joko ääneen lausuttuja tai lausumattomia normeja siitä millaisia sukupuolen kuuluisi olla. Usein fundamentalistisissa seurakunnissa naisen erityisesti kuuluu olla perinteinen nainen, joskus jopa sanoin ilmoittaa olevansa miehelleen alamainen koska se on Raamatun kanta.

Tehtävät kirkossa eli seurakunnassa ovat raamatullisen kristinuskon mukaan jossain määrin sukupuolen mukaisia. Esim. pastorin virka on vain (joillekin, tietyt kriteerit täyttäville) miehille. Nainen ei myöskään saa toimia opettajan tehtävässä kirkossa.

Tämä ei palaudu kykyihin yksilötasolla, mikä on empiirisesti tiedettävissä; on uskovaisia naisia, jotka ovat Jumalan sanassa pysyviä, lujia ja periaatteellisia (esim. Päivi Räsänen) ja vastaavasti on miehiä, jotka eivät pysy Jumalan sanassa, vaikka saattavat jopa työskentellä pastorin virassa (en halua mainita nimiä, mutta näitä löperöitä miespappeja on siellä täällä), vaan yksinkertaisesti seurakuntajärjestykseen, jonka Jumala on omista syistään asettanut.

Sellaisia, jotka mahdollistavat lasten hankkimisen ja hoitamisen.

Modernit roolit puolestaan syntyivät maailmansotien mahdollistamiseksi, jotta miehet saatiin "vapautettua" rintamalle. Ja säilytettiin talouselämää varten.

3 viisasteltuaan vastaa vielä, että Raamatussa sanotaan ainakin kaksi kristityn naisen roolia, eli Martan käytännöllinen rooli ja Marian hengelliseen elämään keskittyvä rooli.

"I do not permit a woman to teach or to exercise authority over a man; rather, she is to remain quiet."

"Wives, submit to your husbands, as is fitting in the Lord."

“A woman shall not wear a man's garment, nor shall a man put on a woman's cloak, for whoever does these things is an abomination to the Lord your God."

Jos tuosta poikkeaa, ei ole oikea kristitty.

Abrahamilaiset uskonnot olivat keskeisessä roolissa patriarkaatin synnyssä ja leviämisessä. Eli kristinuskon sukupuoliroolit on ne pahimmat, ja jos jotkut kristityt on eri mieltä se johtuu maallistumisesta tai sitten on vielä kohtalaisen uusi päälleliimattu juttu. Ei perustu kummassakaan tapauksessa kristinuskon kirjoituksiin tai perinteisiin.

Nainen on pyhä elämän lähteenä, mutta alisteisessa asemassa suhteessa mieheen. Nainen on lankeaja, mies ylösnostaja. Nainen on lammas, mies paimen. Nainen on omaisuus, mies omistaja. Nainen on uusintaja, mies luo. Jumala on mies. Nainen on luotu miehen kylkiluusta. Isän, pojan ja pyhän hengen nimeen.

Mies on Jumalan kuva ja nainen on kylkiluu. 

Mitä tulee miehen ja naisen väliseen suhteeseen, näen naisen osan tietyllä tavalla helpompana. Se miten historiassa, ja tänäkin päivänä naisia on kohdeltu ja kohdellaan, jopa kristinuskon nimissä, on irvikuva siitä miten asia Raamatussa on. Toisin kuin usein tässä maailmassa on, että naisen pitäisi ensin olla  laiha, kaunis, kunnollinen, kunnioittaa miestä, jne,  jotta tämä sitten vastavuoroisesti rakastaisi häntä ja kohtelisi häntä hyvin, niin Raamatussa asia on aivan päinvastoin.  Siellä sanotaan että Jeesus on miehen pää, ja esikuva. Aivan kuten mies naisen. Mitä Jeesus teki? Ei hän lyönyt nyrkkiä pöytään ja vaatinut tottelemaan ja kunnioittamaan häntä. Antoi oman henkensä, syytön syyttömän edestä. Rakkaus ei ole siinä, että me olisimme ensin rakastanut häntä, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja antoi itsensä alttiiksi meidän edestä. 

Tässä hyvin kiteytetty tiivistelmä miehen ja vaimon suhteesta Raamatussa:

"Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa.

Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle;

sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.

Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.

Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,

että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,

saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.

Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä.

Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa,

sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä.

"Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."

Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.

Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä.

Seurakunnat ovat toisinaan (ja aivan liian harvoin) ottaneet ihanteeksi niitä näkemyksiä, jotka kumpuavat sieltä aivan alusta, kun kaikki oli vielä hyvin. Mies ja nainen yhdessä (ei erikseen) olivat luomakunnan pää ja hallisivat ja vallitsivat yhdessä. Se on ihanne ja kaikkein suurin tasa-arvon ja harmonian lähde.

Sitten ollaan valitettavasti "lipsuttu" syntiinlankeemuksen jälkeen eivätkä ihaneteet olekaan enää niin korkealla. Tuntuu että riittää kun pysytään omissa pikku karsinoissa. On tullut roolijakoa, joka on nyt nostettu ikäänkuin korkeimmaksi ihanteeksi, vaikka ihanne on oikeasti paljon korkeammalla. 

Menestyneimmät seurakunnat ovat pastoripariskunnan vastuulla, näin olen käytännössä vain todennut. Jos mies yksin tai nainen yksin on esillä, seuraa jossain vaiheessa eripuraa ja katkeruutta. Mutta yhdessä seurakunnan johdossa toimiva pariskunta on voimakas.

Nosta hattua viestille 9. Olen saanut myös järkevää opetusta siitä, mitä tuo alamaisena olo tarkoittaa. Kaikki pitää nykyään vääntää ihmisille rautalangasta. Antaahan sana alistumisesta ja alamaisesta tietynlaisen mielikuvan, joka on aivan eri, mitä Jumalan järjestyksessä. Jumalan tiet ovat niin paljoa korkeammat.