Mikä asia sinua harmittaa ensi kesänä?

Se, että Rockfest on K-18, ja vain sen takia, että "me" keski-ikäiset ääliöt voimme ädlätä koko festarialueella. Harmittaa hirveästi niiden alle 18-vuotiaiden puolesta, jotka ovat monien esiintyjien tosidiggareita ja menisivät sinne katsomaan lempibändejään - eivätkä ädläämään, kuten nämä keski-ikäiset mäntit. Monelle tämä olisi ainoa tilaisuus nähdä Ozzy - se tuskin enää Suomeen tulee, ja monen muunkin hartain ja uskollisin kuulijakunta on alle 18-vuotiaita.

No, minäkin menen sitten mieluummin Tuskaan - siellä on hyvät esiintyjät myös, ja tunnelma aina tosi hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Se että ei ole tyttöystävää ja sen takia ei varmaan tule tehtyä juuri mitään.

Yksin on masentavaa lähteä minnekään.

No se on kokonaan sinun päässäsi oleva ajatusrakennelma,jossa on jokin kuviteltu ihannetila ja johon vertaat nykyistä tilaasi. Kyllä murehtia voi maailman tappiin ja rakennella itselleen kaikenlaisia ihannetiloja, joihin voi sitten verrata omaa tilaansa, näin masentaen itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Se, että Rockfest on K-18, ja vain sen takia, että "me" keski-ikäiset ääliöt voimme ädlätä koko festarialueella. Harmittaa hirveästi niiden alle 18-vuotiaiden puolesta, jotka ovat monien esiintyjien tosidiggareita ja menisivät sinne katsomaan lempibändejään - eivätkä ädläämään, kuten nämä keski-ikäiset mäntit. Monelle tämä olisi ainoa tilaisuus nähdä Ozzy - se tuskin enää Suomeen tulee, ja monen muunkin hartain ja uskollisin kuulijakunta on alle 18-vuotiaita.

No, minäkin menen sitten mieluummin Tuskaan - siellä on hyvät esiintyjät myös, ja tunnelma aina tosi hyvä.

Ädlätä???

Sääsket! Niiden kanssa menee hermo.

Ampiaiset ja paarmat jotka ovat katsoneet Hitchcokin Linnut- elokuvan ja hyökkäävät minun kimppuun.

.Myyrät.

Läskini taas tirisee lämpimänä aurinkoisena hellepäivänä kuin pekoni pannulla. :((

Se että loma ulkomailla on olosuhteiden pakosta liian lyhyt, yleensä oltu kuukausi poissa Suomesta takuuauringon perässä. Nyt vain reilu 2 vkoa

Ei mikään!!! Paras kesä ever tulossa!

Joutuu olemaan töissä suuren osa koska niin lyhyet lomat. Ei kuukausi riitä mihinkään.

En pääse juhlimaan, päiväreissuille Turkuun ja Tampereelle ystävien kanssa, festareille, miniristeilyille tms. muille ikäisteni nuorten tyypillisille kesäloma-aktiviteeteille. Todennäköisesti vietän kesälomaa sairaalassa osastolla, tai jos onnistunkin pääsemään loppukeväästä kotiin, kaikki aika ja energia tulee lomallakin menemään ruokavalioni mukaisen elämän suunnittelemiseen. En halua lähteä mihinkään tai tehdä mitään, missä en voi mitata ruokiani desilitran tarkkuudella tai tietää annosteni tarkkaa ravintosisältöä. En varmaankaan juuri näe kavereitani, sillä he viettävät ikäisillemme tyypillistä kesää sekoiluineen ja hauskanpitoineen. Todennäköisesti istun yksin riippukeinuun käpertyneenä ja kolmen tunnin välein puputan ravinto-ohjelman mukaisia viherpirtelöitäni. Ehkä käyn porukoiden mukana mökillä pari kertaa enkä sielläkään suostu muiden seurassa uimaan.

Joo, sairastan anoreksiaa, olen parantumisprosessin alkukuopissa. Tämä tuleva kesä on elämäni kuudestoista ja todennäköisesti paskin.

Rahattomuus.

Se, että olen taas liian laiska lähtemään mp-ajelulle.

Sama mikä v*tuttaa jo tänään eli lihavuus. Viime keväänä päätin, ettei enää koskaan ole samaa fiilistä kun kaivaa kevättakkia esiin, mutta niin vain kävi että ei noista rotseista mene yksikään kiinni tänäkään keväänä. Ensi kesäkin menee siis pilalle kun koko ajan on tukala ja epämukava olo. Aaaarggh!!!

Todennäköisesti se että sähellän taas koko kesän jotain omasta mielestä tähdellisempää kuin että edes yritän hakea jonkinlaista seuraa.

M

Se etten voi käyttää shortseja, koska reidet hinkatessaan yhteen nostaa ne shortsinlahkeet nivusiin yhteen mykkyrään. Lisäksi vihaan löllyvä läskiä ja selluliittia ja kumpaakin löytyy niin reisistä kuin käsivarsistakin joten en voi myöskään pitää lyhythihaista paitaa topeista puhumattakaan. 

Pahanmakuiset ja liian kalliit mansikat ja se, ettei ole ystäviä, joten ei tänäkään vuonna mitään festareita tai juhlia missään (yksin se on liian kurjaa). 

Suomi, se että olen töissä lähes koko kesän, yksinäisyys, tylsyys, köyhyys.

Punkit. Tykkään niin paljon kuljeskella nudena ulkona, rauhallisilla paikoilla kuten metsissä ja pelloilla...punkit vaan häiritsee muuten kivaa harrastustani.

Vierailija kirjoitti:

Se että ei ole tyttöystävää ja sen takia ei varmaan tule tehtyä juuri mitään.

Yksin on masentavaa lähteä minnekään.

Jaa-a.. Entäs jos siellä matkalla kesäkiskan luona se tyttö odottaa joka kesä, mutta sinä et mene? Tyttöpolo voi olla yksinäinen ja ajatella, että kyllä tänne kesäkiskalle vielä joku kesä joku poika tulee ja haaveilee rakkaudesta.. Hopi hopi, sinne kiskalle nyt suunnittelemaan kesälomamatkaa!!!

Vierailija kirjoitti:

Se etten voi käyttää shortseja, koska reidet hinkatessaan yhteen nostaa ne shortsinlahkeet nivusiin yhteen mykkyrään. Lisäksi vihaan löllyvä läskiä ja selluliittia ja kumpaakin löytyy niin reisistä kuin käsivarsistakin joten en voi myöskään pitää lyhythihaista paitaa topeista puhumattakaan. 

Heinäkuuhun on 3 kk aikaa, ehdit pudottaa monta kiloa ja kiinteyttää reisiä!

Se, että minullakaan ei ole ketään kaveria. Kesällä tämä asia vielä oikein korostuu. Yksin ei tule oikein lähdettyä mihinkään ja sitten jos ei lähde niin ei ole edes mahdollisuutta tutustua. Toisaalta olen tottunut tähän sillä tämä tuttua, kun ei ole mitään vapaa-ajan kavereita oikein koskaan kunnolla ollut. En myöskään jaksa kovin kauaa sellaista ihmistä jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Siihen vielä oma luonne ja toisaalta ujous varsinkin isossa porukassa niin soppa on valmis. En vaan meinaa jaksaa enää yksin. Olisi kiva viettää paras kesä ja selvitä sitten paremmin tulevasta talvesta.Jos olisi seuraa niin ostaisin heti liput sinne Rockfestiin, mutta tiedän ettei yksin tule lähdettyä. En jaksaisi sitä, että olisin siellä ihmisjoukossa yksin jos muilla olisi seuraa ja en edes juo alkoholia niin olisi suuri riski, että jäisin sielläkin yksin. Mielessäni kuvittelen jo tilanteen, että muut pitäisivät hauskaa ja itse joutuisin lähtemään kesken, kun alkaisi ahdistaa. Ehkä ihan väärä ajatusmalli, mutta toisaalta pakko suojella itseään, ettei tule raja vastaan, sillä en kestä enää kaikkea ja halua "tahallani" vielä kuormittaa itseäni lisää. Toisaalta otan kyllä myös "syyt" niskoilleni ja myönnän, että itsessäkin on vikaa ja syitä tähän tilanteeseen. Terveisin nuori nainen.