Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako parisuhteessa tyytyä? Alkaako kaduttaa?
26.03.2018 |
Olen 33-vuotias ja ollut nyt useamman vuoden sinkkuna. Olen alkanut miettimään pitäisikö sitä vaan tyytyä johonkin. Ottaa eka normaali ns. hyvä mies joka mut kelpuuttaa. Nyt oon ettinyt koko ajan kipinää, oikeaa kemiaa, "sitä jotakin". No eipä ole onnistunut niiden miesten kanssa. Haluan lapsiakin, ja tajuan että aika loppuu jossain kohtaa. Joten jos vain tyydyn ihan ok -mieheen, ja teen hänen kanssaan lapsen yms. Että arki sujuu yms, mutta suurempi intohimo ja kipinä ehkä sitten vaan puuttuu.
Mitä mieltä olette?
Onko jollain kokemusta, ja onko kaduttanut myöhemmin?
Kommentit (34)
Vaikeita juttuja. Etenkin just naiselle joka haluaa lapsia. Kyllähän se huuma hupenee joka tapauksessa, että realisti varmaan ajattelisi että yhtä hyvin voi vaan opetella,o. olemaan jonkun kanssa joka ei vie jalkoja alta. Helposti vaan käy niin että sitten kun myohemmin tuleekin joku joka vie jalat alta niin se on menoa. Toisaalta niin voi käydä myös ennen huumaisen ja nykyään tylsän suhteen kohdalla. Mutta haluaisitko itse olla joku johon tyydytään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkään ei tekisi mieli tyytyä, mutta mieluummin niin kuin olen loppuelämän yksin? Jos en ikinä löydäkään ketään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään ei tekisi mieli tyytyä, mutta mieluummin niin kuin olen loppuelämän yksin? Jos en ikinä löydäkään ketään
Sun on taatusti parempi olla yksin kuin tyytyä johonkin, joka ei mitenkään sytytä. Mä en edes pystyisi menemään sänkyyn ihan vaan ok tyypin kanssa. Puhumattakaan,että pystyisi hinkkaamaan limakalvoja yhteen niin kauan, että lapsen saisi aikaiseksi. Spermapankki ja inseminaatio on paljon miellyttävämpi vaihtoehto.
Murphyn lain mukaan käy niin, että teet lapsen sellaisen kanssa, johon tyydyt, ja sitten tapaatkin sen miehen, jonka kanssa kipinöi.
Ei tähän ole mitään oikeaa, yksiselitteistä vastausta. Sinun täytyy miettiä, mikä on juuri Sinulle tärkeää. Lapsen voi tehdä yksinkin – se on jopa aika helppoa, kun on nainen.
Kukaan mies ei ole täydellinen. Vaikka löytäisitkin jonkun, jonka kanssa kipinöi, ei kukaan voi taata, että sitä kipinöintiä riittäisi edes siihen saakka, että lapsi on syntynyt. Tuo mies ei välttämättä halua lapsia. Skenaarioita on loputtomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan tyytynyt. Jos kemiaa ja vetovoimaa ei ole, niin aika paha siinä on larpata onnellista suhdetta. Voithan tehdä lapsen yksinkin. Ei siihen miestä montaa minuuttia tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Murphyn lain mukaan käy niin, että teet lapsen sellaisen kanssa, johon tyydyt, ja sitten tapaatkin sen miehen, jonka kanssa kipinöi.
Ei tähän ole mitään oikeaa, yksiselitteistä vastausta. Sinun täytyy miettiä, mikä on juuri Sinulle tärkeää. Lapsen voi tehdä yksinkin – se on jopa aika helppoa, kun on nainen.
Kukaan mies ei ole täydellinen. Vaikka löytäisitkin jonkun, jonka kanssa kipinöi, ei kukaan voi taata, että sitä kipinöintiä riittäisi edes siihen saakka, että lapsi on syntynyt. Tuo mies ei välttämättä halua lapsia. Skenaarioita on loputtomasti.
lapselle oikein lottovoitto elää ilman isää, mutta mitä naiset siitä välittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni yksinäisyyden pelko on huonoin mahdollinen syy ottaa vain ok mies. Itse yritin joskus seurustella oikein mukavan, hauskan, komean jne. Miehen kanssa. Tosi mukava oli kaverina, mutta se seksuaalinen vetovoima puuttui ainakin minun puolestani täydellisesti, joten ei vaan pystynyt kykenemätön. Kyllähän sen äkkiä tuntee onko mitään mahdollisuuksia vai ei. Älä tyydy.
Vierailija kirjoitti:
Älä tyydy. Itse löysin mulle sopivan miehen 35-vuotiaana. Tuli vaan se tunne, että tuossa se nyt sitten on😄Ei ole täydellinen läheskään ja välillä todella ärsyttävä ja jääräpää, mutta on helpompi hyväksyä virheet, kun tykkää niin paljon.
Eikö tuo ole just tyytymistä, joten ihme neuvo? Täydellistähän ei ole kuin haaveissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murphyn lain mukaan käy niin, että teet lapsen sellaisen kanssa, johon tyydyt, ja sitten tapaatkin sen miehen, jonka kanssa kipinöi.
Ei tähän ole mitään oikeaa, yksiselitteistä vastausta. Sinun täytyy miettiä, mikä on juuri Sinulle tärkeää. Lapsen voi tehdä yksinkin – se on jopa aika helppoa, kun on nainen.
Kukaan mies ei ole täydellinen. Vaikka löytäisitkin jonkun, jonka kanssa kipinöi, ei kukaan voi taata, että sitä kipinöintiä riittäisi edes siihen saakka, että lapsi on syntynyt. Tuo mies ei välttämättä halua lapsia. Skenaarioita on loputtomasti.
lapselle oikein lottovoitto elää ilman isää, mutta mitä naiset siitä välittäisi.
Keksin monta kurjempaakin skenaariota lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murphyn lain mukaan käy niin, että teet lapsen sellaisen kanssa, johon tyydyt, ja sitten tapaatkin sen miehen, jonka kanssa kipinöi.
Ei tähän ole mitään oikeaa, yksiselitteistä vastausta. Sinun täytyy miettiä, mikä on juuri Sinulle tärkeää. Lapsen voi tehdä yksinkin – se on jopa aika helppoa, kun on nainen.
Kukaan mies ei ole täydellinen. Vaikka löytäisitkin jonkun, jonka kanssa kipinöi, ei kukaan voi taata, että sitä kipinöintiä riittäisi edes siihen saakka, että lapsi on syntynyt. Tuo mies ei välttämättä halua lapsia. Skenaarioita on loputtomasti.
lapselle oikein lottovoitto elää ilman isää, mutta mitä naiset siitä välittäisi.
Parempi ilman isää kuin huonon isän kanssa. Kyllähän lapsella voi olla jopa paremmat miesmallit ihan suvun miehistä. Isoisät, enot jne Eihän nykyisin läheskään kaikki lapset muutenkaan ole tekemisissä biologisen isänsä kanssa. Ei voi kaivata sellaista, mitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin ok miehen ja sain lapsen hänen kanssaan. Nyt takana 15 vuotta avioelämää ja alkaa kaduttaa. Koskaan en ole häntä rakastanut vaikka hyvä mies onkin. En kyllä ole myöskään hänelle väittänytkään rakastavani. Vaan nyt väikkyy mielessä että jospa joskus saisin rakastuakin vielä.
Katuja kirjoitti:
Otin ok miehen ja sain lapsen hänen kanssaan. Nyt takana 15 vuotta avioelämää ja alkaa kaduttaa. Koskaan en ole häntä rakastanut vaikka hyvä mies onkin. En kyllä ole myöskään hänelle väittänytkään rakastavani. Vaan nyt väikkyy mielessä että jospa joskus saisin rakastuakin vielä.
Miksi et voi rakastaa hyvää miestä?
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään ei tekisi mieli tyytyä, mutta mieluummin niin kuin olen loppuelämän yksin? Jos en ikinä löydäkään ketään
No sitten et löydä. Parisuhteessa on välillä rasittavaa ja vaikeaa, vaikka rakastaisiknn puolisoaan. Voi vaan kuvitella millaisia ne vaikeat ajat olisivat, mikäli vain sietäisi tätä.
Vierailija kirjoitti:
Katuja kirjoitti:
Otin ok miehen ja sain lapsen hänen kanssaan. Nyt takana 15 vuotta avioelämää ja alkaa kaduttaa. Koskaan en ole häntä rakastanut vaikka hyvä mies onkin. En kyllä ole myöskään hänelle väittänytkään rakastavani. Vaan nyt väikkyy mielessä että jospa joskus saisin rakastuakin vielä.
Miksi et voi rakastaa hyvää miestä?
Se ei vaan riitä. Jokainen haluaa suhteeltaan enemmän ja kukaan ei voi vaan päättää rakastaa, mikäli sitä aitoa tunnetta ei ole. -eri
Olisikin saanu ihan ok miehen,oisin todella onnellinen.
Älä tyydy. Itse löysin mulle sopivan miehen 35-vuotiaana. Tuli vaan se tunne, että tuossa se nyt sitten on😄Ei ole täydellinen läheskään ja välillä todella ärsyttävä ja jääräpää, mutta on helpompi hyväksyä virheet, kun tykkää niin paljon.