Voiko N48 löytää kumppanin Tinderistä? Treffikokemuksia?

Kyllä varmaan voi, ainakin sellaisia omaa itseään vastaavia.

Voi löytää:)

Itse löysin 45 vuotiaana aivan ihanan miehen. Suosittelen, että lähdet rohkeasti treffeille, koska niin vain voi oppia tuntemaan miehen. Jos kirjoittelee liian pitkään, voi luoda aivan väärän kuvan ihmisestä, joka ei yhtään vastaa todellisuutta.

Tsemppiä treffeille! Itsekkin jouduin käymään yli 30 miehen kanssa ennen kun helmi löytyi, mutta kannatti.

Minä löysin 39-vuotiaana elämäni miehen Tinderistä. Kokemus oli tosi myönteinen, kävin paljon treffeillä ja melkein kaikki tapaamani miehet olivat mukavia ja hyvää seuraa. En valinnut treffiseuraani/matcheja ulkonäön perusteella, vaan kiinnitin paljon huomiota profiilitekstiin ja keskustelin miesten kanssa aktiivisesti ennen tapaamista.

Olen eri mieltä kuin yleensä ollaan tuosta nopeasti tapaamaan lähtemisestä. Totta kai keskustelun aikana muodostuu toisesta mielikuvia, mutta ei se minulle ollut ongelma, koska olin tietoinen tästä. Kun halusin jonkun miehen tavata, lähdin mielessäni ikään kuin puhtaalta pöydältä. Ajattelin siis tavallaan olevani lähdössä treffeille ihan kokonaan eri henkilön kanssa. Se alun keskusteluvaihe oli vain tapa taata itselleni hyvää ja luotettavaa treffiseuraa.

Napakymppi olisi enemmän sun juttusi tai joku www.eliittikumppani.fi

Vierailija kirjoitti:

Olen eronnut muutama vuosi sitten, Tinderiin juuri kirjautunut. Treffeille en ole vielä uskaltautunut, vaikka muutama kiva keskustelu on käynnissä M45-50 kanssa. Minkälaisia treffikokemuksia teillä on ollut?

Hö. Olen 41v M ja etsin itse 45-50v naista.

EI VOI!

Minulla on tapailusuhde muutaman aivan upean 38-43 vuotiaan daamin kanssa. Itse en enää vakisuhdetta etsi mutta näin mennään kevyemmältä pohjalta kevättä kohti.

M51

Voi, mutta kannattaa nyt hieman miettiä niitä kuvia mitä sinne pistää... Kysy vaikka joltakin oikealta ystävältä mitä hän sanoo kuvistasi ja myös tekstistä, sillä selailin kerran työkaverini kanssa (46 vuotias mies) tarjontaa ja oikeasti tunsin myötähäpeää monta kertaa. Osa kuvista olivat ihan kammottavia. Ei siis ulkonäöllisesti, vaan laadullisesti ja muutenkin ne oli otettu ties missä ympäristössä, joten huomio kiinnittyi täysin vääriin asioihin. Sieltä löytyi myös noloa paljastelua liikaa ja oikein huusi, että puutteessa ollaan!!!

Tekstejä en paljon viitsinyt lukea, en kehdannut.

Voi löytää, mutta ei kannata hätäillä. Itse lähtisin tapaamiseen aika pian, sillä vain juttelemalla naamatusten molemmat näkevät onko jutussa yhtään mitään. Kirjoittaessa sitä ei huomaa ja tunne, ei edes puhelimessa jutelkessa, vaan vain naamatusten.

Voihan sitä aina kokeilla, ei se anna, jos ei otakaan. Avoimin mielin matkaan vaan.