Rakentavia tapoja, joilla voisi keskustella naapurin kanssa tämän lapsesta?

Vai pitäisikö keskustella ollenkaan?



Kun minun oman maailmankuvani mukaan naapurin lapsi ei saa riittävästi huolenpitoa, mutta en tietenkään tiedä että olenko tässä jotenkin ylihysteerinen vai ihanko totuuden jäljillä.



Minusta tuntuu pahalta, että naapurini 4-5-vuotias on usein yksin ulkona (kuljeskelee ehkä noin 1km säteellä) ja yksin kotonakin. Lapsi on usein ulkona ilman ulkovaatteita, kun on yksin lähtenyt ulos. On ihan tavallista että lapsi ei tiedä missä äiti on. Musta oli aika kuvaavaa, että " leikki" eilen meidän pihalla sellaista leikkiä, että kirkui mahdollisimman kovaa ja oli itkevinään, koska halusi kokeilla että kuuleeko äiti ja tuleeko paikalle. (Ei kuullut, tai ei ainakaan tullut). Ei mun mielestä saa olla noin pienen lapsen vastuulla se, että on pukenut lämpimästi päälleen, vaan kyllä vanhempien pitäis katsoa että lapsella on muutakin päällä kuin saappaat, ohut paita ja ohuet puuvillahousut kun lämpötila on jotain 4-5 astetta, lunta on 20 senttiä maassa ja kuralätäköitä joka paikassa.



Ruokaa lapsi varmasti saa ja rakkauttakin. Mutta kun mua itseäni ahdistaa se, että noin pieni lapsi kuljeskelee yksinään pihalla ja kukaan ei tiedä missä se lapsi menee. Mutta pitäiskö mun vaan huolehtia omista asioista? Kylmää sydäntä, kun lapsi laskee autotien yli pulkalla tai polkee täysillä tien yli pyörällä pysähtymättä edes vilkaisemaan. Ja sitten naapuri tulee meille naureskelemaan kun meidän 3,5-vuotias ei ollut suostunut menemään tien yli kun ei ollut aikuisia mukana :/



Voisko tästä keskustella jotenkin järkevästi naapurin kanssa, vai pitääkö antaa asian vaan olla?