Lue keskustelun säännöt.
Miten eroon kateuden ja katkeruuden tunteista
18.03.2018 |
Hei! Viime päivinä olen pohtinut paljon kateutta ja katkeruutta. Olen periaatteessa ihan onnellinen ja elämääni tyytyväinen ihminen. Perusasiat ovat oikein hyvällä mallilla mikä on tietysti ihana asia. Tietyistä (lähinnä taloudellisista) syistä minun ei kuitenkaan ole mahdollista esim. matkustaa tai harrastaa mitään erikoista. Tavallisesti asia on ollut minulle ihan ok. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut että kadehdin ystäviäni joilla näihin on mahdollisuus enkä siitä syystä oikein jaksaisi olla heidän kanssaan tekemisissä. Miten tästä pääsisi eroon? Onko kenelläkään hyviä vinkkejä vastaavista tilanteista?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä.. mulla on vähän samaa, olen opiskellut ja nyt töissä, mutta palkka on heikohko, asun yksin ja se + auto syö paljon varoja, ei jää ylimääräistä. Tunnen tästä väsymystä ja katkeruutta, kun teen paljon töitä myös viikonloppuisin, ja jotkut taas tekevät vähemmän töitä ja saavat enemmän. Kaverit päivittää kuvia reissuilta ja mitä ihanaa tekevät kumppaninsa kanssa. Mä oon yksin kotona, eikä mulla ole varaa mennä mukaan, eikä mua enää edes kysytä. Ihmiset muistaa mun merkkipäivät vaan facesta. Kuuntelen sitten hymyillen kertomuksia muiden elämän ihanuuksista ja juttelen niistä. Tunnen arvottomuutta.
Minulla täsmälleen sama tilanne. Juurikin tuo, että kaverit hengailee kumppaniensa kanssa etelän auringon alla. Minäkin haluaisin kumppanin, jonka kanssa matkustella ja tehdä asioita, mutta ei ole tuottanut tulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keräät rahaa ja matkustat sinne minne haluat. Et ehkä pääse matkalle niin nopeasti kuin paremmin toimeentulevat ystäväsi, mutta pääset kuitenkin. Itse olen katkera ja ahdistunut, koska ystäväni hankkivat lapsia silloin kun niitä haluavat. Itse olen käynyt 10 hedelmöityshoidossa ja taas uusi ivf tulossa eikä lasta näy. Tähän en pysty millään vaikuttamaan. Saatana, että vituttaa...
Vierailija kirjoitti:
Keräät rahaa ja matkustat sinne minne haluat. Et ehkä pääse matkalle niin nopeasti kuin paremmin toimeentulevat ystäväsi, mutta pääset kuitenkin. Itse olen katkera ja ahdistunut, koska ystäväni hankkivat lapsia silloin kun niitä haluavat. Itse olen käynyt 10 hedelmöityshoidossa ja taas uusi ivf tulossa eikä lasta näy. Tähän en pysty millään vaikuttamaan. Saatana, että vituttaa...
Olen tosi pahoillani puolestasi! Toivottavasti hoidot tuottavat viimein tulosta.
Säästän koko ajan ja kesällä menenkin pienelle reissulle mikä tuntuu ihan mukavalta. Mutta ei se yksi reissu kateutta valitettavasti poista. Ymmärrän oikein hyvin sen että ihmisten resurssit ovat erilaiset ja siksi harmittaa että energiaa kuluu muiden kadehtimiseen. En haluaisi katkeroitua!
-ap
Minäkin olen kateellinen ja se hävettää. Olen kahden lapsen yh eikä ole varaa matkustella tai ostella mitään. Ympärillä on samassa tilanteessa olevia äitejä, jotka käyvät joka vuosi lastensa kanssa ties missä matkoilla. Ärsyttää, kun muilla on varaa ja minulla ei, vaikka olen töissä ja palkkani on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen kateellinen ja se hävettää. Olen kahden lapsen yh eikä ole varaa matkustella tai ostella mitään. Ympärillä on samassa tilanteessa olevia äitejä, jotka käyvät joka vuosi lastensa kanssa ties missä matkoilla. Ärsyttää, kun muilla on varaa ja minulla ei, vaikka olen töissä ja palkkani on ihan ok.
Minunkin tilanteeni johtuu suurilta osin siitä että olen perheeni ainoa palkansaaja. Kaikki ystäväni ovat naimisissa melko hyvätuloisen puolison kanssa. Ymmärtäähän sen että rahaa on kahden tienaajan perheessä käytettävissä enemmän. Mutta harmittaa silti. Ja harmittaa nimenomaan se että harmittaa! Eihän se minulta ole pois että ystäväni voivat nauttia elämästään! Pelkään että tämä katkeruus jää pysyvästi vaivaamaan.
-ap
En tiedä.. mulla on vähän samaa, olen opiskellut ja nyt töissä, mutta palkka on heikohko, asun yksin ja se + auto syö paljon varoja, ei jää ylimääräistä. Tunnen tästä väsymystä ja katkeruutta, kun teen paljon töitä myös viikonloppuisin, ja jotkut taas tekevät vähemmän töitä ja saavat enemmän. Kaverit päivittää kuvia reissuilta ja mitä ihanaa tekevät kumppaninsa kanssa. Mä oon yksin kotona, eikä mulla ole varaa mennä mukaan, eikä mua enää edes kysytä. Ihmiset muistaa mun merkkipäivät vaan facesta. Kuuntelen sitten hymyillen kertomuksia muiden elämän ihanuuksista ja juttelen niistä. Tunnen arvottomuutta.