Oletko törmännyt ns. "teini-aikuisiin" ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Here we go again...Lasten ja aikuisten yhteiseksi ihanteeksi on noussut nuoruus. Alakouikäinen on hyvin tietoinen nuorisomusiikista, nuorten muotisuuntauksista ja merkkitavaroista. Samoin aikuisten arvomaailma nousee yhä voimakkaammin nuoruuden ihannoimisesta ja nuoruuden arvoista. Kulttuuri on tätä nykyä kehitykseltään vahvasti kiinni nuoruusiälle ominaisessa arvomaailmassa, missä narsistiset päämäärät ja itsekeskeisyys sanelevat ehdot ja aikuinen haluaa pysyä mahdollisimman kauan nuorena, ainakin nuorekkaana, ainakin ikäistään nuorempana.

Tämähän se. Mun puolesta ihan sama niiden ulkoisten aikuisuuden merkkien puolesta että onko omaisuutta ja perhettä, mutta kyllä mä toivoisin ihmisten ajatus- ja arvomaailmaltaan vähän kypsyvän viimeistään keski-iässä. Että oppisivat vähän suhteellisuudentajua eikä oltaisi ihan niin lapsellisella tavalla mm. kaikenlaisten somekohujen vietävissä. Keski-ikäinen täti kun julkaisee itsestään heruttelukuvia niin miettii väkisinkin että onko tuo tosiaan vieläkin tuossa vaiheessa henkisessä kehityksessään.

Se kertoo ihmisen luonteesta, ei niinkään ikäasioista. Kaikki ei postaa eikä milloinkaan ole postanneet herukuvia.

Ulkonäkö selittyy pitkälti geeneistä ja elintavoista, mutta todenmäköisin selitys teinimäiselle käytökselle aikuis-iässä on se että teini-ikä on jäänyt syystä tai toisesta elämättä silloin teini-iässä esim tiukan kotikurin takia ja koska elämänvaihetta ei voi vain skipata ja ohittaa niin lopulta sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

Ihme ettei ole tullut kukaan kertomaan et hän ainakin käyttää pillifarkkuja, vaikka on jo 35.

Vierailija kirjoitti:

"Sana "teini-aikuinen" on 100% minun keksimäni termi joka tarkoittaa teini-ikäistä niin ulkoisesti kuin käytökseltään muistuttavaa aikuista. Saa käyttää vapaasti ja levittää termiä eteenpäin."

😂😂😂😂

Minä olen ikäni puolesta aikuinen, mutta en muuten. Ja miksi? Koska en halua. Olen asunut vuosia omillani, muutin heti ypöyksin asumaan eikä minulla ole kokemusta avovaimoilusta, kimppakämpistä eikä soluista. Kohta luultavasti muutan toiseen asumismuotoon. Yksin jälleen.

Toisaalta näytän myös nuorelta ja olen aina näyttänyt. Eräs ex kuuden vuoden takaa sanoi, että näytän ihan samalta kuin silloin. Emme olleet koko kuuden vuoden aikana puhuneet sanaakaan tai nähneet toisiamme edes vilaukselta.

Nykyään käyn taas baareissa, oli muutaman vuoden tauko välissä. Opiskelen ja elätän itseni, siinä kaikki mikä minussa on "aikuista."

Olisko mahdollista, että eksä kehaisi koska halusi seksinsaantimahdollisuuksiaan kokeilla? Itse sanon tutuilleni, että he näyttävät entisenlaisilta, jos haluan tuottaa hyvää mieltä (ja jos ikääntymismuutokset suht pieniä ovatkin, niin että kehu on uskottava). Harva kumminkaan ihan samannäköisenä pysyy, on sekin tietysti mahdollista, jos teettää paljon pistoshoitoja ja semmoista pientä.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö selittyy pitkälti geeneistä ja elintavoista, mutta todenmäköisin selitys teinimäiselle käytökselle aikuis-iässä on se että teini-ikä on jäänyt syystä tai toisesta elämättä silloin teini-iässä esim tiukan kotikurin takia ja koska elämänvaihetta ei voi vain skipata ja ohittaa niin lopulta sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

Taivaan tulet -sarjassa oli tästä kokonainen jakso, Me Tarzan You Jane (kausia 2,jakso 4). Löytyy Yle Areenasta: http://areena.yle.fi/1-1971937

Näistä häiriköistä pitäisi tehdä ilmoitus sosiaaliviranomaisille ja saattaa hoitoon mm häiriköinnistä ja sopimattomasta käytöksestä

.............

Minä päätin alkaa teiniksi työntämällä parisänkyni seinään kiinni, maalasin makuuhuoneen seinän ja hankin siihen valosarjan ja tilpehööriä. Mulla on taas oma huone yli 40 vuotiaana ja täällä on mun kamat, vaatteet, meikit ja hippimeininki mistä mä tykkään. Sängyllä pitää olla paljon tyynyjä jotta niiden keskellä on kiva köllötellä ja juoda pillillä olutta tölkistä. Tää on parempaa aikaa kuin teini-ikä koska mun mutsi ei tunge mun huoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

No, mä olen 42 ja elän kuin nuoret. Ulkonäöltäni en ole nuoren näköinen. Mutta ei minua ole koskaan kiinnostanut nämä aikuisuuden merkit kuten pariutuminen, perheen perustaminen, kunnollinen porvarillinen elämä.

Miten elät kuin nuoret? Siis onko sulla muita ikiteinejä kavereita? Harvoin näkee nelikymppisten porukkaa ostarilla hengailemassa.

....

Joo. Yleensä teinimäisimpiä ovat ne keski-ikäiset pitkästä parisuhteesta eronneet, jotka on luulleet aikuisuuden olevan sitä, että astiat mätsää ja puitteet on kunnossa. Rakentaneet aikuisuuden kulissit ja sitten ovatkin kujalla, kun ne romahtaa.

Oikea aikuisuus on vastuunottoa omasta elämästä ja huolenpitoa läheisistä. Se ei näy päällepäin eikä sitä voi päätellä esimerkiksi pukeutumisesta.

Sana "teini-aikuinen" on 100% minun keksimäni termi🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mä olen 42 ja elän kuin nuoret. Ulkonäöltäni en ole nuoren näköinen. Mutta ei minua ole koskaan kiinnostanut nämä aikuisuuden merkit kuten pariutuminen, perheen perustaminen, kunnollinen porvarillinen elämä.

Miten elät kuin nuoret? Siis onko sulla muita ikiteinejä kavereita? Harvoin näkee nelikymppisten porukkaa ostarilla hengailemassa.

Minä kyllä olisin jo teininä kuulua porukkaa ja saada kavereita joiden kanssa puuhata ja hengailla, mutta sen sijaan minun piti tulla aina koulupäivän jälkeen suoraan kotia jotta äitini saattoi valvoa tekemistäni eikä meille saanut kutsua koulusta ketään kylään ja sain äidiltäni selkää jos rikoin äitini asettamia tiukkoja sääntöjä. Joten minulla oli tylsä ja yksinäinen nuoruus erotettuna muista samanikäisistä nuorista kotia jotta en saisi heistä huonoja vaikutteita. Ainoana viihteenä ja seurana oli kirjat. Joku toinen ehkä olisi saattanut viihtyä ja nauttia sellaisesta nuoruudesta, mutta minä en. Masennuin ja itkin illat yksinäisyyttä. Välillä äitini kävi haukkumassa ja Huutamassa minulle kun en välttämättä päässyt masentuneena edes sängystä ylös. Elämä alkoi helpottamaan vasta monta vuotta sen jälkeen kun pääsinkin muuttamaan kotoa pois, mutta minulla ei edelleenkään ole kavereita ja on todella vaikeaa sopeutua tähän maailmansodan. Tuntuu todella ulkopuoliselta ja kuin en kuuluisi tänne. Ja kun mäen muiden olevan onnellisia ja iloisia haluaisinkin olla I loinen ja onnellinen heidän puolestaan, mutta sen ilon ja onnen näkeminen satuttaa minua vain entistä enemmän. :(

En voi ymmärtää miten joku biletys ja juopottelu liitetään nuoruuteen? Minä olen ollut koko elämäni absolutisti, enkä ole koskaan viihtynyt minkäänlaisissa bileissä. Nyt päälle 50-vuotiaana olen myös paljon itsekkäämpi ja vastuuttomampi kuin nuorena. Tunnen itseni sisältä noin 15-vuotiaaksi ja luullakseni (ja mieheni mukaan) käyttäydyn myös suunnilleen samalla lailla.  Jätän nilkat paljaiksi jos huvittaa, ja mitään päähineitä en nyt ainakaan käytä, niin kuin en nuorenakaan.

Tässä välissä olen kuitenkin saanut aikaiseksi 5 lasta - ja laiskalla äidillä on ahkerat lapset. Kyllä kelpaa elää!

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut miehissä näitä piirteitä, näyttävät jo vanhoilta juopoilta mutta sama baarissa hengailu jatkuu vaikka pitäisi jo asettua ja ottaa vastuuta elämästään. 

Eli vanhana ei saa käydä baarissa? Pitää jumittua kotiin neljän seinän sisään kiikustuoliin katsomaan tv:tä/kutomaan sukkia.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö selittyy pitkälti geeneistä ja elintavoista, mutta todenmäköisin selitys teinimäiselle käytökselle aikuis-iässä on se että teini-ikä on jäänyt syystä tai toisesta elämättä silloin teini-iässä esim tiukan kotikurin takia ja koska elämänvaihetta ei voi vain skipata ja ohittaa niin lopulta sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

Minä kuulun sitten varmaan tähän ryhmään jolta jäi nuoruus välistä. Tämä sen vuoksi, että olin yksinäinen kiusattu nuori ja oikeastaan melkein aina kotona. En tosin itse usko silti siihen, että alkaisin nyt yli 25-vuotiaana enää sillä tavalla elämään nuoruutta ja esim baareissa en varmasti tule käymään ja arvostan rauhallista elämää. Toisaalta välillä on sellainen surullinen olo, kun nuoruus on ollut mitä on ja ei paljon muistele niitä vuosia ja toisaalta tämä nykyhetkikään ei mitään kovin mukavaa aikaa elämässäni ole. Pukeudun myös itse hyvin tavallisesti. Tosin minullakin on yksi tuttu, joka eli hyvin riehakkaan vaiheen elämässään sitten yli 20-vuotiaana ja kävi paljon baareissa ja jotenkin paikkasi ehkä niitä aikaisempia vuosia elämässään, kun sai viimein kavereita ja oli sellaista mielenkiintoista elämää muutenkin. Ehkä minullekin vuosi käydä niin ja elämä muuttuisi erilaiseksi jos esim löytäisin ystäviä. Tietysti se on jokaisen oma tehtävä tehdä elämästään mieleistä, mutta kyllä varmaan moni asia silti vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö selittyy pitkälti geeneistä ja elintavoista, mutta todenmäköisin selitys teinimäiselle käytökselle aikuis-iässä on se että teini-ikä on jäänyt syystä tai toisesta elämättä silloin teini-iässä esim tiukan kotikurin takia ja koska elämänvaihetta ei voi vain skipata ja ohittaa niin lopulta sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

Minä kuulun sitten varmaan tähän ryhmään jolta jäi nuoruus välistä. Tämä sen vuoksi, että olin yksinäinen kiusattu nuori ja oikeastaan melkein aina kotona. En tosin itse usko silti siihen, että alkaisin nyt yli 25-vuotiaana enää sillä tavalla elämään nuoruutta ja esim baareissa en varmasti tule käymään ja arvostan rauhallista elämää. Toisaalta välillä on sellainen surullinen olo, kun nuoruus on ollut mitä on ja ei paljon muistele niitä vuosia ja toisaalta tämä nykyhetkikään ei mitään kovin mukavaa aikaa elämässäni ole. Pukeudun myös itse hyvin tavallisesti. Tosin minullakin on yksi tuttu, joka eli hyvin riehakkaan vaiheen elämässään sitten yli 20-vuotiaana ja kävi paljon baareissa ja jotenkin paikkasi ehkä niitä aikaisempia vuosia elämässään, kun sai viimein kavereita ja oli sellaista mielenkiintoista elämää muutenkin. Ehkä minullekin vuosi käydä niin ja elämä muuttuisi erilaiseksi jos esim löytäisin ystäviä. Tietysti se on jokaisen oma tehtävä tehdä elämästään mieleistä, mutta kyllä varmaan moni asia silti vaikuttaa.

Psykologien mukaan se ei ole vältettävissä. Romahdus tulee ennemmin tai myöhemmin ja taannut teini-ikäiseksi hulttioksi joka hulluttelee ja ottaa elämästä kaiken ilon irti piittaamatta säännöistä ja normeista siitä huolimatta että se on epäsopivaa käytöstä ja epäsosiaalista. Eikä se ole ohi ennen kuin aukko on paikattu ja lukematta jäänyt kappale elämästä on luettu.

- Kyseisen romahdusen kokenut

Vierailija kirjoitti:

Psykologien mukaan se ei ole vältettävissä. Romahdus tulee ennemmin tai myöhemmin ja taannut teini-ikäiseksi hulttioksi joka hulluttelee ja ottaa elämästä kaiken ilon irti piittaamatta säännöistä ja normeista siitä huolimatta että se on epäsopivaa käytöstä ja epäsosiaalista. Eikä se ole ohi ennen kuin aukko on paikattu ja lukematta jäänyt kappale elämästä on luettu.

- Kyseisen romahdusen kokenut

Jos olet vakavissasi ja ymmärsin oikein mitä tarkoitit, niin olisi hauska lukea noita tutkimuksia. Missähän vaiheessa minun "retkahdukseni" on tulossa, kun olen ehtinyt jo 39-vuotiaaksi ilman mitään erityistä biletysvaihetta. Olen aina ollut "rauhallinen pohdiskelija", vaikka nuorempana haaveilinkin olevani joku "nuori kapinallinen" ilman että minusta koskaan sellaista tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö selittyy pitkälti geeneistä ja elintavoista, mutta todenmäköisin selitys teinimäiselle käytökselle aikuis-iässä on se että teini-ikä on jäänyt syystä tai toisesta elämättä silloin teini-iässä esim tiukan kotikurin takia ja koska elämänvaihetta ei voi vain skipata ja ohittaa niin lopulta sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

Minä kuulun sitten varmaan tähän ryhmään jolta jäi nuoruus välistä. Tämä sen vuoksi, että olin yksinäinen kiusattu nuori ja oikeastaan melkein aina kotona. En tosin itse usko silti siihen, että alkaisin nyt yli 25-vuotiaana enää sillä tavalla elämään nuoruutta ja esim baareissa en varmasti tule käymään ja arvostan rauhallista elämää. Toisaalta välillä on sellainen surullinen olo, kun nuoruus on ollut mitä on ja ei paljon muistele niitä vuosia ja toisaalta tämä nykyhetkikään ei mitään kovin mukavaa aikaa elämässäni ole. Pukeudun myös itse hyvin tavallisesti. Tosin minullakin on yksi tuttu, joka eli hyvin riehakkaan vaiheen elämässään sitten yli 20-vuotiaana ja kävi paljon baareissa ja jotenkin paikkasi ehkä niitä aikaisempia vuosia elämässään, kun sai viimein kavereita ja oli sellaista mielenkiintoista elämää muutenkin. Ehkä minullekin vuosi käydä niin ja elämä muuttuisi erilaiseksi jos esim löytäisin ystäviä. Tietysti se on jokaisen oma tehtävä tehdä elämästään mieleistä, mutta kyllä varmaan moni asia silti vaikuttaa.

Psykologien mukaan se ei ole vältettävissä. Romahdus tulee ennemmin tai myöhemmin ja taannut teini-ikäiseksi hulttioksi joka hulluttelee ja ottaa elämästä kaiken ilon irti piittaamatta säännöistä ja normeista siitä huolimatta että se on epäsopivaa käytöstä ja epäsosiaalista. Eikä se ole ohi ennen kuin aukko on paikattu ja lukematta jäänyt kappale elämästä on luettu.

- Kyseisen romahdusen kokenut

Toivon kyllä ettei niin tapahtuisi, mutta muuten kyllä haluaisin elämäni muuttuvan onnellisemmaksi. Olen perusluonteeltanikin niin ujo ja introvertti muutenkin, että ehkä sekin vähän suojaa silti, että vaikeaa kuvitella minua riehumassa jossakin ja tekemässä mitä sattuu. Sellainen kontrolli on kuitenkin päällä muutenkin jo liikaakin. Mieluummin olen huolissani juuri siitä, että on uskalla olla oma itseni ja elämäni ei tule olemaan omannäköistä ja itseluottamus huono. Siihen asiaan mieluummin sitä muutosta toivoisi ja samalla pelkään sitä, että elämä tavallaan menee ajelehtiessa ja haaveilussa ja silti on toteuta niitä juttuja. Täytyy silti muistaa, että jokainen on erilainen. Yksinäinen olen myös ja sekin vaikuttaa.

Mä olen perheen pahin teini. Ikä 44, mutta sisäisesti olen edelleen 19v. Aikuinen lapseni on aikuisempi kuin minä 🤣