Miksi aina pitää tapahtua jotain ikävää ennen kuin ihmiset tajuavat tehdä muutosta asioihin?

Koska niin kauan, kun kaikki on hyvin ei ole huolta. 

Niinpä. Ei tarvitsisi tuntea syyllisyyttä.

Voi se ikävä tapahtuu, vaikka miten olisi muutoksia tehtynä

Niinpä. Uhotaan, että kaikki vakuutukset on kusetusta, mutta kun vahinko tapahtuu, kirotaan kun ei saa korvauksia mistään.

Ihminen on mukavuuteen tottuva olento. Ahnekin vielä, mukavuus ei riitä, pitää saada enemmän. Tosi moni kuvittelee, että elämä on velkaa onnellisuuden ja jos sitä ei saada, niin alkaa kiukuttelu ja todellisuuspako.

Nimim. yksi näistä monista

Mukavuudenhalua ja henkistä laiskuutta?

Ihminen on niin itsepäinen ja tyhmä, että jotkut (useat) asiat oppii ja hoksaa vasta itse kantapään kautta kokemalla. Valitettavasti.

Ei auta varoittelut ja hyvät neuvot, kaikuvat kuuroille korville.

Tuttua siis itsellenikin, ja lähipiirissäkin havainnut..