Miksi et hymyile? Miksi olet niin väsyneen näköinen? Oletko vihainen? Oletko suuttunut? Miksi näytät tuolta?

Jos menen esim. töihin ilman meikkiä niin on kauhisteltu miten väsyneeltä näytän tai "oletko sairas". Kerran esimies passitti kotiin lepäämään koska näytin hänen(kin) mielestään sairaalta. Sanoin olevani terve ja työkykyinen mutta pakotti sairauslomalle. Tää on ihan tosi ja minulla on nuoruudesta asti ollut todella syvät silmäpussit joille en voi mitään.

Ja kyllä, baarissa on minullekin huomauteltu että miksi olen vihainen. Jopa yks naispuolinen tuttu surkutteli että minusta näkee etten nauti baarissa olemisesta vaikka oikeasti olin ihan fiiliksissä ja nautin. Joku mies sattui näkemään kasvoni lähietäisyydeltä baarissa ja järkyttyi miten väsyneeltä ja nuupahtaneelta näytin. Silmäpussini ovat aina olleet sellaiset ettei niitä meikilläkään saa piiloon.

Nuorempana kuulin kyllästymiseen asti, että "Miksi olet vihainen?", "Ootko surullinen?", "Miksi oot noin myrtsi?", ja sitä rataa..  Mietin joskus, että seuraavaa kyselijää tempaisen pataan. No, onneksi iän karttuessa tuosta on päästy, mutta kieltämättä jurolle perusilmeelleni en voi mitään. Aikuisiällä sain myös Asperger-diagnoosin, että sekin osaltaan tuota selittää.

Ihanaa, vertaistukea! Olen samanlaisesta huomauttelusta kärsinyt niin kauan kuin muistan. Ja nyt kun mietin, joka kerta miesten toimesta! Portsarit, tuntemattomat sekä puolitutut miehet, kaikki ovat kokeneet tämän huomauttelun oikeudekseen. Nice. Yksi mies jäi oikein inttämään, "katsokaa nyt tota, kohta se varmaan lyö minua, niin vihaisen näköinen, haha". Tuo oli todella nöyryyttävää, en ollut edes kiinnittänyt häneen mitään huomiota aiemmin.

Joskus yritin hymyillä enemmän että huomauttelu loppuisi, siitä tietysti tuli myös kommenttia kuten "mitä sinä koko ajan hymyilet?" 

Mun perusilme on toi 2.

Eikä kukaan ole onneksi kysellyt mitään typeryyksiä

Kuva 1 on kuin suoraan mun elämästä. Kävin vasta passikuvassa ja lopputulos oli  vihaisen sarjamurhaajan näköinen ilmestys, vaikka olin peilin edessä harjoitellut normaalia ilmettä :D

Se hyvä puoli tässä vihaisessa naamassa on, että kauppakeskuksessa saa rauhassa kulkea eli liittymäkauppiaat ym. helppoheikit eivät tuu kaupittelemaan mitään.

MInä olen tälläinen "narttunaama" ja jopa iloisena näytän siltä että jokin ketuttaa rankasti . Perusilmeeni on hapan ja hiukan ylimielinen.

Vierailija kirjoitti:

:D Mä näytän tuolta viimeiseltä, vaikka olen nainen.

Oletko lähipubin räväkin ruusu?

Olen lapsesta asti näyttänyt kipeältä ja vihaiselta "Mikä sulla on?" "Hymyile nyt vähän" "Oletsä sairas?"

Syynä tummat silmänaluset, jotka ovat vuosien myötä jalostuneet silmäpusseiksi ja alaspäin kääntyvät suupielet.  Meikattuna näytän nartulta ja meikkaamattomana kipeältä nartulta.

Kumma kyllä, silloin kun on oikeasti hätä, kukaan ei tule ihmettelemään ja kysymään mikä hätänä.

Olin eroamassa pitkästä avioliitosta. Mies oli heti aloittanut uuden suhteen. Kaikki oli hirveää ja epätodellista. Olin täysin yksin enkä tiennyt miten mikään järjestyy, halusin oikeastaan kuolla pois.

Yritin kuitenkin pärjätä ja selviytyä. Olin koko ajan tolkuttoman uupunut.

Tässä tilassa menin uimahalliin.

Jälkeenpäin istuin pukkarissa. Purskahdin itkuun. Itkin siinä vartin enkä pystynyt lopettamaan. Vieressä oli 5 ihmistä, kukaan ei edes vilkaissut minuun. Eikä kukaan kysynyt mikä hätänä, voinko auttaa, oletko kunnossa?

Vihasin tätä kysymystä nuorena. Yleensä se tuli vähän vanhemmilta miehiltä. En nyt viitsinyt heille avautua, että elämäni oli yhtä helvettiä silloin, ja yritin vaan pysyä kasassa.  Nuori nainen kun yleensä on sellainen miellyttämisenhaluinen ja arka otus, niin en sanonut, että "Mikset sinä pidä päätäsi kiinni ja painu puhumaan jonkun kanssa jota kiinnostaa!" tai jotain vastaavaa.

Ei tuollaiset kyselijät ole oikeasti kiinnostuneita, he vaan haluaa osoittaa miehistä veemäistä ylemmyyttään ja saada toiselle paskan olon. Ja tietysti näyttää muille miehille, että mun kanssa naiset viihtyy ja hymyilee. Se on varmaan se pääasia, ei naisen tunteilla mitään väliä ole. Kunhan naama virneessä niin ei mitään väliä onko toisella hyvä olo vai ei. Ihan kuin nuorten naisten tehtävä olisi hymyillä, ei heillä muuta virkaa ole kuin olla jotain koristeita kuin huonekasvit. Joten nuoret naiset, täräyttäkää takaisin jotain nasevaa, minä en aikanaan osannut.

Toisaalta Suomessahan hymyilijää pidetään jokseenkin typeränä. En nykyisinkään hymyile paljoa miessukukunnalle vaikka olisin hyvällä ja iloisella päällä, kun siellä päässä luullaan heti jotain outoja. Lapsille lähinnä voi hymyillä eikä he luule, että on mitään taka-ajatuksia.

Onneksi näistä mänteistä kyselijöistä pääsee eroon kun ikää tulee. Tai osaa karkottaa ne.