yhdyntälupakaavake on elämälle vieras

Täysin samaa mieltä ap:n kanssa. Toivon vain, että tämä hullutus jotenkin hiipuisi itsekseen. Toisaalta, enpä usko että naimisissa olevat parit edes ajatusta lainaavat johonkin kaavakkeiden tekoon. Irtosuhteiden harrastajista en sitten tiedä. Niitä en soisi olevan muutenkaan olemassa. Mihin helvettiin tää maailma on matkalla?

No nuo kaavakkeiden perään huutelijat ovatkin mitä todennäköisimmin potentiaalisia raiskaajia ("väkivaltainen puskaraiskaus on ainut oikea raiskaus, joten pelkkä seksikumppanin suostumuksen puuttuminen ei voi tarkoittaa raiskausta"). Tai sitten he ovat jo itsekin painostaneet haluttomia naisia seksiin. Nyt kannattaa pitää korvat höröllä, ketkä kaikki miehet paljastavat itsensä näissä keskusteluissa.

Vierailija kirjoitti:

No nuo kaavakkeiden perään huutelijat ovatkin mitä todennäköisimmin potentiaalisia raiskaajia ("väkivaltainen puskaraiskaus on ainut oikea raiskaus, joten pelkkä seksikumppanin suostumuksen puuttuminen ei voi tarkoittaa raiskausta"). Tai sitten he ovat jo itsekin painostaneet haluttomia naisia seksiin. Nyt kannattaa pitää korvat höröllä, ketkä kaikki miehet paljastavat itsensä näissä keskusteluissa.

Kaikki jotka ovat asiassa erimieltä ovat siis raiskaajia, taidat olla akateeminen älykkö.

Minä taas olen ollut tilanteissa joissa mies ei ole huomannut tai välittänyt ahdistuksestani.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen ollut tilanteissa joissa mies ei ole huomannut tai välittänyt ahdistuksestani.

Ja nimenomaan sellaisia tilanteita varten, jossa mies ei välitä naisen olosta, on hyvä, jos suostumuksen puute kirjataan lakiin raiskauksen määritelmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen ollut tilanteissa joissa mies ei ole huomannut tai välittänyt ahdistuksestani.

Niin minäkin ja niin useimmat meistä. Toivottavasti sinuunkin tämä vaikutti niin että nykyään tunnet rajasi ja tiedät milloin niitä venytetään eikä sinulle ole ongelma lopettaa tilannetta siinä vaiheessa. Liian moni ottaa noiden tilanteiden jälkeen miehen häpeän omaksi häpeäkseen.

Olenko ainoa, joka ei tajua tästä keskustelusta mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen ollut tilanteissa joissa mies ei ole huomannut tai välittänyt ahdistuksestani.

Ja nimenomaan sellaisia tilanteita varten, jossa mies ei välitä naisen olosta, on hyvä, jos suostumuksen puute kirjataan lakiin raiskauksen määritelmäksi.

Miten ahdistunut on olostaan viestinyt? Vai olisiko toisen pitänyt vain osata lukea toisen ajatuksia? Ja toisaalta suostumus tai suostumuksen puute tulisi lakiehdotuksen mukaan viestiä? Riittääkö käytös vai pitääkö se sanoa ääneen? Ja miten asia todistetaan jälkikäteen, olisiko sittenkin oltava kirjallinen tai sähköinen merkintä? Mitä jos sopimukseen on painostettu tai mieli muuttuu sopimuksen teon jälkeen?

Olen samaa mieltä siitä, että nykyinen raiskauksen määritelmä ei ole hyvä. Mutta minusta tuo suostumuksen puute-määritelmäkin on hyvin epämääräinen ja vaikeasti todistettava asia. Uhreille pitää saada oikeutta, mutta ei syyllinen heti kun joku syyttää menetelmällä. Oikeusvaltion perusteisiin kuuluu olennaisesti se, että syytetyllä on mahdollisuus reiluun oikeudenkäyntiin, jottei syyttömät joutuisi kärsimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen ollut tilanteissa joissa mies ei ole huomannut tai välittänyt ahdistuksestani.

Ja nimenomaan sellaisia tilanteita varten, jossa mies ei välitä naisen olosta, on hyvä, jos suostumuksen puute kirjataan lakiin raiskauksen määritelmäksi.

Miten ahdistunut on olostaan viestinyt? Vai olisiko toisen pitänyt vain osata lukea toisen ajatuksia? Ja toisaalta suostumus tai suostumuksen puute tulisi lakiehdotuksen mukaan viestiä? Riittääkö käytös vai pitääkö se sanoa ääneen? Ja miten asia todistetaan jälkikäteen, olisiko sittenkin oltava kirjallinen tai sähköinen merkintä? Mitä jos sopimukseen on painostettu tai mieli muuttuu sopimuksen teon jälkeen?

Olen samaa mieltä siitä, että nykyinen raiskauksen määritelmä ei ole hyvä. Mutta minusta tuo suostumuksen puute-määritelmäkin on hyvin epämääräinen ja vaikeasti todistettava asia. Uhreille pitää saada oikeutta, mutta ei syyllinen heti kun joku syyttää menetelmällä. Oikeusvaltion perusteisiin kuuluu olennaisesti se, että syytetyllä on mahdollisuus reiluun oikeudenkäyntiin, jottei syyttömät joutuisi kärsimään.

Millään sopimuksilla tai merkinnöillä tätä asiaa ei voida ratkaista, syistä joita tälläkin palstalla on tänä aamuna käsitelty useissa ketjuissa.

Normaali ihminen kykenee lukemaan toista sen verran, että tietää onko toinen mukana vai ei. Sen esittäminen, että tämä olisi vaikeaa, ei ole totuudenmukaista ja näkökulman edistäminen yleisessä keskustelussa aiheesta ainoastaan tukee niitä, jotka haluavat estää tilanteen muutoksen voidakseen jatkaa entiseen malliin. Suora kysyminenkään ei ole sellainen mahdottomuus, jona se usein esitetään. Jos pahinta mitä kysymällä voi tapahtua on se, että tunnelma menee pilalle ja seksi jääkin harrastamatta, on se monikymmenkertaisesti parempi ja vähemmän vahingollinen lopputulema kuin se, että ihmisten rajoja jatkuvasti loukataan. Olisi hyvä säilyttää suhteellisuudentaju sen osalta, minkä tasoiset ongelmat tässä ovat vastakkain.

Ne erikoistapaukset, joissa ihmisellä oikeasti voi ollakin haasteita toisen lukemisessa, kuten vaikka autismin spektrillä olevilla yksilöillä, voidaan ratkaista tästä keskustelusta sivussa, eikä niitä tarvitse vetää mukaan sinänsä yksinkertaisia asioita mutkistamaan ja hämärtämään. Olen jutellut tästä ihan riittävän monen autistin kanssa, että tiedän heidän olevan kykeneviä käyttämään niitä samoja ratkaisuja joilla he muutenkin elämässä selviytyvät näidenkin tilanteiden hoitamiseen kunnialla. He kokevat käyttämisensä retorisena käsinukkena tässä asiassa loukkaavaksi, alentuvaksi ja aliarvioinniksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen ollut tilanteissa joissa mies ei ole huomannut tai välittänyt ahdistuksestani.

Ja nimenomaan sellaisia tilanteita varten, jossa mies ei välitä naisen olosta, on hyvä, jos suostumuksen puute kirjataan lakiin raiskauksen määritelmäksi.

Miten ahdistunut on olostaan viestinyt? Vai olisiko toisen pitänyt vain osata lukea toisen ajatuksia? Ja toisaalta suostumus tai suostumuksen puute tulisi lakiehdotuksen mukaan viestiä? Riittääkö käytös vai pitääkö se sanoa ääneen? Ja miten asia todistetaan jälkikäteen, olisiko sittenkin oltava kirjallinen tai sähköinen merkintä? Mitä jos sopimukseen on painostettu tai mieli muuttuu sopimuksen teon jälkeen?

Olen samaa mieltä siitä, että nykyinen raiskauksen määritelmä ei ole hyvä. Mutta minusta tuo suostumuksen puute-määritelmäkin on hyvin epämääräinen ja vaikeasti todistettava asia. Uhreille pitää saada oikeutta, mutta ei syyllinen heti kun joku syyttää menetelmällä. Oikeusvaltion perusteisiin kuuluu olennaisesti se, että syytetyllä on mahdollisuus reiluun oikeudenkäyntiin, jottei syyttömät joutuisi kärsimään.

Jos uhri esim sanoo, että "ei" tai "en halua" tai "lopeta", mutta ei laita fyysisesti vastaan niin kyseessä on silti raiskaus. Raiskaus itsessään on väkivaltaa ei, siihen tarvita muuta väkivaltaa. Suostumus on tuolloin puuttunut kun on sanottu ei. Myös jos käyttää toisen pelkotilaa hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen ollut tilanteissa joissa mies ei ole huomannut tai välittänyt ahdistuksestani.

Ja nimenomaan sellaisia tilanteita varten, jossa mies ei välitä naisen olosta, on hyvä, jos suostumuksen puute kirjataan lakiin raiskauksen määritelmäksi.

Miten ahdistunut on olostaan viestinyt? Vai olisiko toisen pitänyt vain osata lukea toisen ajatuksia? Ja toisaalta suostumus tai suostumuksen puute tulisi lakiehdotuksen mukaan viestiä? Riittääkö käytös vai pitääkö se sanoa ääneen? Ja miten asia todistetaan jälkikäteen, olisiko sittenkin oltava kirjallinen tai sähköinen merkintä? Mitä jos sopimukseen on painostettu tai mieli muuttuu sopimuksen teon jälkeen?

Olen samaa mieltä siitä, että nykyinen raiskauksen määritelmä ei ole hyvä. Mutta minusta tuo suostumuksen puute-määritelmäkin on hyvin epämääräinen ja vaikeasti todistettava asia. Uhreille pitää saada oikeutta, mutta ei syyllinen heti kun joku syyttää menetelmällä. Oikeusvaltion perusteisiin kuuluu olennaisesti se, että syytetyllä on mahdollisuus reiluun oikeudenkäyntiin, jottei syyttömät joutuisi kärsimään.

Ja lisään vielä senkin, että ei myöskään vastaa todellisuutta, että tässä olisi edes pöydällä vaihtoehto, että oikeusvaltion periaatteita tai syyttäjän todistustaakkaa murennettaisiin. Niiden puitteissa on paljon tilaa muuttaa tasapainoa uhrien hyväksi. Julkinen keskustelu koko aiheesta on hedelmätöntä, koska ei perustu lain, oikeusvaltion periaatteiden tai oikeusprosessin ymmärrykselle, vaan pelkistyy pinnallisesti sanakirjan tai yläasteen tasolla ymmärrettyjen, mutta vaikutusvaltaisena pidettyjen käsitteiden esille nostamiseen ja niihin vetoamiseen vähän niinkuin taikasanoina. Mitä nyt buzzword olisikaan suomeksi.

Se, tuomitaanko jokin käytös yleisesti, ei vaikuta suoraan siihen, onko kyseessä syytettävä rikos saati perusteita tuomiolle. Ongelmallisen käytöksen laajasti ja kulttuurisesti lopultakin ongelmalliseksi tunnustaminen ei ole minkään tason vääryyttä tekijöitä kohtaan. He kokevat sen niin, koska joutuvat luopumaan toimintatavoista jotka tähän asti ovat palvelleet heidän päämääriään hyvin. Tässä ei ole tarjolla mitään täydellistä keskitietä, joka ei heikennä kenenkään asemaa samalla kuin parantaa uhrien oikeutta oikeuteen. Joko hyväksikäyttäjien tilanne vaikeutuu, tai uhrien asema pysyy samana. Tämä pätee niihinkin hyväksikäyttäjiin, joiden toiminta ei täytä rikoksen tunnusmerkkejä mutta on silti väärin.