Onko sinustakin hassua ajatella, että kaikki voi tapahtua vain yhdellä tavalla?

Itse ajattelen niin, että se päätösten tekeminenkin on kohtalon johdattelemaa ja kaikki mahdolliset tuntemukset myös, koska sillä tavalla sitä kasvaa ihmiseksi, joksi oli tarkoituskin. :-)

Itseäni tämä ajatustapa jotenkin turhauttaa, tai se on todella epämotivoiva. Kun loppujen lopuksi en osaisi olla aidosti pahoillani, vaikka tekisin vääriä valintoja. "Kun menneisyydelleenhän ei voi mitään."

2 ap.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni tämä ajatustapa jotenkin turhauttaa, tai se on todella epämotivoiva. Kun loppujen lopuksi en osaisi olla aidosti pahoillani, vaikka tekisin vääriä valintoja. "Kun menneisyydelleenhän ei voi mitään."

Miksi vääristä valinnoista pitäisi olla pahoillaan? Minusta vanhoja asioita on turha surkutella liian pitkään vaan ottaa niistä opiksi! Osaapahan myöhemmin välttää samoja virheitä ja mahdollisesti auttaa muita välttämään ne. 

Kyllä tässä elämässä on sen luokan sattumuksia tapahtunut, ettei kyse voi olla muusta kuin kohtalon johdatuksesta. Ikäänkuin joku korkeampi voima yrittäisi sanoa, että näin se homma nyt etenee eikä auta itku markkinoilla.

Mun mielestä asiat juuri voisi mennä monella tavalla, mutta ne menee silti vain yhdellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni tämä ajatustapa jotenkin turhauttaa, tai se on todella epämotivoiva. Kun loppujen lopuksi en osaisi olla aidosti pahoillani, vaikka tekisin vääriä valintoja. "Kun menneisyydelleenhän ei voi mitään."

 

Miksi vääristä valinnoista pitäisi olla pahoillaan? Minusta vanhoja asioita on turha surkutella liian pitkään vaan ottaa niistä opiksi! Osaapahan myöhemmin välttää samoja virheitä ja mahdollisesti auttaa muita välttämään ne. 

Olisi motivaatiota elää "paremmin", jos tietäisi katuvansa syvästi jälkikäteen, jos ei tee niin.

kyllä asiat olis voinut tapahtua monella tavalla, mutta tottakai mä menen vain sillä yhdellä. Jos makaan tylsyyttäni sängyssä koko elämäni niin se on oma valintani, olisin voinut tehdä paljon kaikenlaista.

Ajattelen asioista täysin samalla tavalla. Mutta tässä deterministisessä ajattelutavassa olennaista on todeta se, että olemme olentoja jotka kyllä tekevät päätöksiä. Päätöksiämme ohjaa motivaatio, joka kumpuaa jostain, eli sillä on syy. Se syy motivaatiolle ja päätöksille on se mihin ei voi vaikuttaa ---> ne tehtävät päätökset ovat väistämättömiä aiempien tapahtumien ja sen henkilön aivosolujen viestinnän seurauksena. Silti päätöksissä olennaista on se, minkä henkilö kokee miellyttäväksi. Jos sinulta kysytään haluatko syödä ruokaa A vaiko B, hyvin todennäköisesti valitset sen kummasta pidät enemmän. Päätös sinällään ei ollut vapaa, mutta se tuntuu vapaalta sillä syy päätökselle oli että se miellytti. Jokainen ihmisen tekemä päätös on siis sellainen, jonka yksilö syystä tai toisesta kokee parhaaksi päätökseksi. Siten siis kukaan ei tee päätöksiään vastoin omaa motivaatiotaan ja halujaan minkään pakottavan kohtalon sanelemana. Päätökseen johtaneilla syillä ei siis arkielämässä sinällään ole mitään merkitystä, sillä aivot laittavat tekemään juuri sen minkä se aivojen monimutkainen kokonaisuus tietoisuuksineen (eli siis sinä ja sinun tietoisuutesi) kokee parhaaksi.

Ei ole hassua, koska en ajattele noin.

Kyllä se kohtalo vaan voi vaikuttaa, esim. pariutumisessa pitämällä potentiaaliset vastakkaisen sukupuolen edustajat poissa niin ettei vahingossakaan voisi törmätä kenenkään, eikä mahikset hakemallakaan ole hääppöisiä olleet näin miehenä. Näin on minulla ollut aina ja aikuisiällä esim. kursseilla, aina satun siihen saumaan kun luokallani on vain vanhempaa väkeä ja/tai enimmäkseen miehiä, mutta aikaisempi ja myöhempi luokka on pullollaan nuoria kauniita naikkosia. Ei tuossa voi kertakaikkiaan ajatella muuta.

Up.

Sitä teet päätöksen. Myös vaihtoehto olla tekemättä päätöstä on oma valintasi.

Hassu ajattelutapa. Asiat voi mennä hyvin moniin suuntiin. Lueskele ap Mandela-efektistä! En siis itse usko tähän oikeen.

Joskus ne väärät valinnat voi johtaa hyvään lopputulokseen, joskus tiedän jo päätöstä tehdessäsi että tämä tulee onnistumaan, joskus luovutan täysin ja sitten tuleekin onnenpotku joka johdattaa taas siihen mitä halusinkin.

Uskon että joskus meitä testataan, haluammeko oikeasti muuttaa elämäämme ja toimintatapoja ja sitten olemmekin siinä missä pitikin.

Elämä antaa mahdollisuuksia eteen, se sängyssä makaajakin saattaa vahingossa nähdä vilauksen haaveestaan, motivoituu nousemaan ja viikon päästä ihmettelee miten saattoi vain maata sängyssä,tässähän sitä piti olla.