Apua ammattikasvattajilta!

Olen solmussa, koska huomasin etten vanhempana (äitinä) halua ajautua pahoihin ristiriitatilanteisiin lapsen kanssa. Enkä halua kielloillani aiheuttaa lapselle älytöntä mielipahaa. Jota nyt kuitenkin olen aiheuttanut. Enkä nyt meinaa osata pysyä tiukkana, vaan tekisi mieli antaa periksi, jotta lapsi lakkaisi vellomasta syvässä harmituksessa.

Tässä siis tapahtunut se, että kielsin 8-v poikaa ottamasta kouluun juuri uuden, kalliin lätkämailan. Häneltä löytyy toinen maila, joka ei nyt sitten ole mitään uuteen verrattuna eikä lapsi pääse nyt yli siitä, että uutta mailaa ei otettaisi kouluun. Tästä on nyt juteltu illalla useampaan otteeseen. Ensin lapsi veti hirveät herneet nenään, uhkasi rikkoa kaikki mailat ja kodinkin niillä. Sitten uhkasi sitä sun tätä. On nyt kyllä vähän rauhoittunut ja pyytänyt uhkauksiaan anteeksi mutta edelleen tosi vihainen, kun en ole antanut periksi.

Haluaisin nyt teiltä kollegoilta pyytää apua, miten te toimisitte? Jos lapsi lupaa huolehtia mailasta, lupaa ettei se häviä/unohdu/ym. pyörtäisittekö sananne ja antaisitte ottaa sen kouluun? Vai pysyisittekö tiukkana? Itseni yllätti lapsen vahva reaktio, en tajunnut asian olevan hänelle niin tärkeä...