VELAt vs. perheestä haaveilevat, kumppanille eri kriteerit?

Minä ainakin etsin akateemista, älykästä, komeaa ja samat arvot elämässään jakavaa miestä, jolla on huumorintajua ja jonka kanssa viihdyn. Lastenteko ja niiden kasvattaminenkin ovat silloin paljon kivempia kuin jonkun toisenlaisen kanssa.

Periaatteessa kaikki muut kriteerit oli samat kuin jos olisin halunnut lapsia. Ainoa, mutta suuri ja ehdoton vaade oli, ettei nainenkaan halua lapsia. Onneksi sellainen löytyi.

Itselleni velana se oli enemmänkin niin, että kohtasin sattumalta ns. sielunkumppanin, ja me mentiin nuorena naimisiin, ollaan vieläkin yhdessä. Olin ajatellut ennen sitä etten halua ikinä naimisiin, tai muutenkaan mitään erityisen vakituista, koin parisuhteet vain rasittavina.

Eli se kokonaisvaltainen tunnekokemus ratkaisi kokonaan kaiken.

En osaa ajatella mitä olisin miettinyt, jos haluaisin lapsia, mutta varmaan mieheni olisi edelleen ollut ykkönen, se on äärimmäisen vastuuntuntoinen, empattinen ja sellainen välittävä, varmaan olisi ollut hyvä isä.

Itse ainakin pidän taloudellista vakautta plussana nimenomaan perhehaaveiden takia. Muuten niukempi ja spontaanimpi elämäntyyli olisi ok (kunhan ei millään pikavipeillä elä). Olen esim. matkustanut jo nuorempana niin etten sitä välttämättä kaipaa. Olisi kuitenkin ikävää, jos lapsilla ei olisi harrastusmahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin etsin akateemista, älykästä, komeaa ja samat arvot elämässään jakavaa miestä, jolla on huumorintajua ja jonka kanssa viihdyn. Lastenteko ja niiden kasvattaminenkin ovat silloin paljon kivempia kuin jonkun toisenlaisen kanssa.

Nuo kriteerit ovat itsestäänselvyys. Kuka jonkun amiksen kanssa pariutuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin etsin akateemista, älykästä, komeaa ja samat arvot elämässään jakavaa miestä, jolla on huumorintajua ja jonka kanssa viihdyn. Lastenteko ja niiden kasvattaminenkin ovat silloin paljon kivempia kuin jonkun toisenlaisen kanssa.

Nuo kriteerit ovat itsestäänselvyys. Kuka jonkun amiksen kanssa pariutuisi.

Toinen amis tietysti.

Vaikka en koskaan haluakaan tehdä lapsia, toivon silti miehen arvomaailmalta tiettyä tasa-arvoisuutta. Eli jos hän esimerkiksi koskaan hankkisi lapsia, hän olisi ihmistyyppiä joka ei valitsisi olla uraohjusisä. Arvomaailma kertoo jotakin ihmisestä, vaikka se jäisikin vain mitä jos -kysymysten tasolle. Tietenkin sen pitää myös jäädä mitä jos -kysymyksiin, sillä ei olisi toimiva parisuhde, jos mies tahtoisi lapsia myös tosiasiassa.

Ihan oli mielestäni samat kriteerit itselläni kuin monella muulla: etsin normaalia ihmistä, jolla huumorintaju kuuluu arkeen, haluaa kunnioittavan ja tasa-arvoisen parisuhteen jne. ihan normisettiä. Ainut isompi ero lapsia tulevaisuudessa haluaviin ystäviini verrattuna oli se, että haluaako mies lapsia vai ei. Mulle tärkeää oli myös eläinrakkaus, pidän kaikista eläimistä, mutta kotiin riittää pari koiraa. Eli eläimiä kohtaan piti olla huolehtivainen ja rakastava asenne. En myös halunnut ketään, joka vihaa lapsia. Itse pidän lapsista ja niiden kanssa mieluusti puuhaan ja kavereille on vuosien varrella niitä tullutkin - olisi ollut aika turn off, jos mies olisi sanonut että ei pidä lapsista yhtään.

Itselleni oli tärkeää heti alusta lähtien olla selvillä toisen tulevaisuuden toiveista lapsiasioissa, ettei tarvitsisi parin vuoden päästä erota, jos mies haluaisikin lapsia.

8 vuotta onnellisesti yhdessä toisen velan kanssa.

N30

Joo, on eri.

En piittaa mahdollisen kumppanin terveydestä tai varallisuudesta yhtä paljon kuin jos haluaisin lapsia. Muutenkaan raha ei ole minulle mikään prioriteetti, mutta kroonisesti persaukisen kanssa en vaan uskaltaisi ryhtyä perhettä perustamaan. Terveydellä on väliä jaksamisen ja taakan jakamisen lisäksi periytyvyyden takia.

Voin myös kuvitella, että jos haluaisin lapsia vaatisin kumppaniltani parempaa ulkonäköä. Nyt en ole kovin nirso, mutta vaikka opin helposti rakastamaan rumiakin naamoja, mulla ei kuitenkaan ole mitään illuusioita siitä miten muut rakkaani näkevät eikä siitä miten asia vaikuttaa hänen koko elämäänsä. Lapsilleni en missään nimessä haluaisi samaa.

Yksi vela, joka työskenteli sihteerinä nai johtajan, joka oli hänen pomonsa. Viettävät yhdessä eläkepäiviä. Sihteeri pääsi eläkkeelle samaan aikaan johtajan kanssa, vaikka oli nuorempi. Johtaja maksoi reilut korvaukset kotirouvalleen myös.

Toinen vela, kertoo olevansa johtajan rakastaja mielellään, koska saa  lahjoja, hienoja vaatteita ja juhlia. Viettää muutenkin paljon aikaa miehen kanssa ja koska ei edes voi saada lapsia, niin ottaa vaikka salasuhteessa ukkomiehenkin, josta ilon irti, jos vain saa. Työpaikka on hänelläkin ollut helppo väylä löytää miesystävä. Ei ole ollut kiire kotiin lasten luokse ja voi imarrella käytöksellään miehen itsetuntoa. Tällä hetkellä häntä vähän harmittaa, kun edellinen suhde päättyi ja uutta ei ole löytynyt, kun menetti työnsä. Epäilen, että oman ulkonäön kuluminen on hänelle kova paikka.

Naisena olen sitä mieltä, että vaikka olisi lapsetonkin, niin se ei anna oikeutta käyttäytyä lapsia saaneita, siis heitä, joiden kuuluisi kantaa vastuuta lapsistaan, mutta eivät aina sitä tee, kohtaan miten tahtoo. On myös miesten vika, jos ottavat tarjokkaan vastaan. Olen keskustellut näiden naisten kanssa ja lisätietoa sain, kun kysyin, että eivätkö he pelkää sukupuolitauteja tai lapsettomuutta niiden seurauksena. Vastaus oli "olen sairastanut..., en voi saada lapsia, joten ei haittaa, vaikka vaimo saisi minulta tartunnan... käyn testeissä säännöllisesti... minulla on nautintaoikeus, nautin vain seksistä ja jos mies tahtoo jättää, niin etsin uuden rakastajan... kun en koskaan saa nauttia omista lapsista ja sen on sen ukkomiehen miesten vika, joka minulle taudin antoi...  tai ei haittaa, vaikka tulsii tartunta, sillä voihan ne hoitaa ja olen muutenkin jo vanha..."

Kolmas tapaus on suhteessa mieskollegaansa, joka on häntä 20 vuotta vanhempi, on lupaillut jättää vaimonsa ja lapsensa jo vuosia, mutta aika rientää ja velan on pohdittava vakavasti, että onko hän sittenkään vela. Vela on ollut lojaali miehelle ja pitänyt salaisuuden, mutta tahtoisi ykköseksi. Hänen mielenterveytensä alkaa jo horjumaan, kun pitkät työpäivät eivät tuokaan enää tyydytystä ja lapsensaamisaika alkaa käydä vähiin, jos sellaisen edes tahtoo.

Toivon todella, että on fiksumpiakin veloja! Veloista tulee aika suoraan puhuvia, kun vain vanhenevat. Vela ei ole vela aina, mutta tahtoo tulla kohdelluksi velana! 

Älkää odottako miehiltä tasa-arvoa vaan vaatikaa.

10.

Vierailija kirjoitti:

Älkää odottako miehiltä tasa-arvoa vaan vaatikaa.

10.

Ei se vaatiminen auta mitään. Joko odotukset täyttyy tai sitten kävelen tieheni. Minä en rupea mieslapsia väkisin kasvattamaan, ei heillä ole halua kasvaa.

En minäkään ole valmis kasvattamaan miehiä, mutta nuo vanhenevat velat ovat olleet. Elämänvalinnoissaan itsekkäitä ihmisiä sekä nuo miehet että velat! Eivät kuulu sydänystäviini, mutta ymmärsin, että tarkoitus oli jotenkin shokeerata, kun kertoivat kuulumisiaan. Mikä tarve heillä oli tunnustaa?

10.