Onko kenelläkään positiivisia kokemuksia sektiosta??

Mulle sektio on tätänykyä ainut vaihtoehto synnyttämiseen. Mulla meni kaikki tosi mukavasti ja hyvin. Menin edellisenä iltana osastolle nukkumaan valvottavan esikoisen takia. Osastolle tullessa otettiin verikokeita, vauvan sydänkäyrä ja juteltiin kätilön kanssa. Aamulla kävin suihkussa ja tehtiin kaikki muutkin valmistelut. Koska aikataulu yllättäen venyi, sain nestetipan estämään huonoa oloa. Siinä vain pötköttelin sängyssä ja kätilö kävi välillä tuomassa uusia naistenlehtiä :) Noin 11 aikoihin sain mahanesteen neutraloijaa ja sitten mentiin.

Leikkaussalissa kaikki esittelivät itsensä ensin ja yksi hoitaja jäi koko valmistelun ajaksi viereeni. Mulle laitettiin spinaali-morfiiniyhdistelmä, mikä oli kokeilussa. Piston jälkeen pöytää käännettiin vinottain, ettei vauva paina isoja suonia ahtaalle. Sermit viriteltiin ja tukihenkilö pääsi saliin. Leikkaava lääkäri saapui paikalle, kävi tervehtimässä ja katosi sermin taakse. Kohta kyselin, että milloin aloittavat, jolloin lääkäri sanoi, ootas hetki ja sitten kuuluikin, että kello on 11.53 ja teillä on tyttö :)

Ainoa jännityksen hetki olikin, kun tyttö ei alkanutkaan itkeä, mutta kätilö kertoi, että kyllä hän hengittää ja oikein hyvin, on vain kiire pissiä ensin. Sitten kuului se yksi ainoa äännähdyskin. Tyttö putsattiin ja tuotiin näytille. Tukihenkilö lähti kätilön kanssa näyttämään vauvaa isille, joka odotti viereisessä huoneessa. Yksi hoitajista istui viereen ja rupesi kyselemään vointia jne. Kohta sain terveisiä kätilöltä, minulle näytettiin kuitti (juu, ihan oikea kauppakuitti) vauvan mitoista.

Heräämössä olin pari tuntia, kunnes rupesi jalka nousemaan. Vauvaa käytettiin kainalossani tuhisemassa. Olisin voinut imettää, mutta tyttö olikin pitänyt sellaista elämää osastolla, että oli ollut pakko antaa hänelle maitoa. Nälkä oli iskenyt tunnin ikäiseen! Kätilö ja mies kävivät hakemassa minut takaisin osastolle, jossa jokainen vuorossa ollut kävi onnittelemassa. Mies lähti hakemaan esikoista ja minä jäin ihmettelemään vauva kainalossa. Kätilö kävi välillä kurkkaamassa ja vauvan herättyä auttoi imetyksessä. Illalla sain kevyttä ruokaa ja yövuoron kätilö auttoi vessaan.

Toivuin nopeasti, läksin jo 4.pvänä kotiin.



Olen todella hyvillä mielin menossa uudestaan sektioon :) Aikaa siihen on korkeintaan 10vkoa :)

mullakin on takana. Esikoisen synnytys pitkittyi eikä edistynyt ja kun vihdoin päätettiin leikata, olin helpottunut. Leikkaus sujui hyvin ja nopsasti, ainoa kamaluus oli sen jonkun aineen (mitä en nyt muista mitä se oli) sivuvaikutuksena tullut niskalihaskramppi, mutta sekin oli ohimenevää :).



Jos tämäkään synnytys ei tunnu etenevän niin osaan jo itsekin pyytää sektiota..



jonskuli rv 39+5

En kuitenkaan pidä sektiota mitenkään huonona kokemuksena. Itse en myöskään pysty enää synnyttämään alakautta ja menen sektioon ihan avoimella mielellä.



Sektio ei ole millään lailla kamala, eikä sitä kannata pelätä. Siinä huonoa on vain se, että siitä toipuminen kestä ja sen jälkeen on vähänhankala...

Esikoisen syntymä käynnistettiin, kohdunsuu jumiutui 4cm ja vauva syntyi sektiolla. Olin tosi kipeä pitkään, kaikenlainen liikkuminen sattui.



Kuopuksen syntymä myös käynnistettiin, ja " tiesin" etukäteen että niin se hänkin syntyy lopulta sektiolla. Ja niin siinä kävikin. Vauva syntyi aamuyöllä klo 0.20, aamulla nousin sängystä ja menin suihkuun. Olo oli ihan erilainen verrattuna edelliseen sektioon, ihan kuin mitään kummempaa ei olisi tapahtunutkaan! Vauvaa pystyin hoitelemaan heti, ja kotiin päästiin 2½ vrk sektiosta.

Minun sektioni oli suunniteltu.



Menin sairaalaan aamulla 7.00, ensin otettiin verinäytteet, verenpaine ja pätkä vauvan sykekäyrää. Sitten mentiin valmisteluun jossa ajeltiin hieman alapään karvoja ja laitettiin virtsakatetri (pelkäsin tuote kuollakseni). Katetrin laitto ei tuntunut yhtään missään eli olin panikoinut aivan turhaan kaksi viikkoa.



Sitten minut kärrättiin leikkaussaliin ja aloitettiin leikkausvalmistelut. Ensin tippakäteen (sattui muuten törkeesti, koska mulla kaikkos käsistä kaikki suonet vaikka normaalisti mulla on todella hyvät suonet, johtui kuulemma suuresta jännityksestä), sitten puudutettiin selän iho ja se tuntui asteen verran inhottavalta, epiduraali ja spinaalipuudukset eivät taas tuntuneet enää missään.



Sitten alkoi leikkaus ja muutaman minuutin jälkeen vauva syntyi hirveällä rytinällä, tuntui kun mahassa olisi ollut maanjäristys kun vauva otettiin ulos (mutta ei siis sattunut, tuli vain semmonen olo että tipun leikkauspöydältä), vauva näytettiin minulle ja sitten hän lähti isän kanssa pesulle ja punnitukseen. Haavaa ruvettiin laittamaan kiinni ja katsottiin että vuoto alkaa tulla normaalisti alakautta. Jossain vaiheessa rupesi oksettamaan hirveästi ja yökin muutaman kerran (makuulta yökkiminen on muuten todella kamalaa) kunnes pahoinvointilääke alkoi vaikuttamaan.



Kun haava oli ommeltu kiinni pääsin heräämöön jossa vauva jo odottelikin. Sain heti vauvan syliini ja pääsin imettämään. Olimme heräämössä pari tuntia kunnes meidän siirrettiin osastolle. Tunto alkoi palata melko nopeasti, mutta kipuja ei ollut ollenkaan, kipupumppu hoiti kivunlievityksen 2 päivän ajan. Hoitajat tulivat tekemään alapesun sänkyyn ja ihmettelivät kun en ollut ollenkaan kipeä ja sain hyvin liikuteltua itseäni. Olin itsekin aivan ihmeissäni ja kyselin että koska mun kuuluisi olla kipeä? Seuraavana päivänä katetri poistettiin ja pääsin käymään normaalisti vessassa, aluksi pissaaminen tuntui todella oudolta ja sai oikein keskittyä että pystyi jotain ulos saamaan. 2 päivää leikkauksesta epiduraalikatetri poistettiin ja otin kipulääkettä pillereinä 4 tunnin välein, sitä jatkui 2 päivää kunnes pääsin kotiin. Kotona olin ensimmäisen kerran hieman kipeä, johtuen tietysti siitä että olin huomattavasti enemmän jalkeilla kuin sairaalassa mutta kipulääkkeitä olen ottanut todella vähän.



Olin ajatellut että tämä lapsi on meidän ensimmäinen ja viimeinen, mutta tuon kokemuksen perusteella voisin jopa muuttaa mieltäni. Vielä näin jälkeenpäinkin ajatellen sektio oli minulle ainoa oikea vaihtoehto, en olisi kyennyt alatiesynnytykseen. En usko että olen yhtään sen huonompi äiti vaikka synnytinkin sektiolla, nykypäivänä vain tuntuu siltä että sektiolla synnyttäneitä pidetään jotenkin huonompina äiteinä kuin normaalisti synnyttäneitä.

Alatiesynnytys meni nopeasti 7,5 tuntia ja kivunhoitona suihku, aquarakkulat ja välilihanpuudutus. Siitä jäi ihan hyvä mieli. Eihän se kivaa touhua ollut ja sattui ihan liikaa, mutta ei siitä sen enempää.



Sektio tehtiin perätilan vuoksi. Mace ollut varmaan samassa sairaalassa, kun kaikki suoritettiin saman kaavan mukaan.



Minulla ei tosin tullut huonovointisuutta ja kipupumppukin irtosi omia aikojaan leikkausta seuraavana päivänä. Pärjäsin kuitenkin tosi hyvin panacodeilla pari kolme päivää ja jatkoksi buranaa. Minulla katetrointi ei vaikuttanut virtsaukseen. Ummetuksesta oli kylläkin enemmän haittaa...



Kotiin päästyäni olin suunnilleen yhtä kipeä kuin alatie synnytyksen jälkeen. Repeämien paraneminen vei melko kauan aikaa, kun tulehtuivat jonkin verran.



Kaiken kaikkiaan koen synnytykseni melko saman arvoisiksi kipujen suhteen. Alatie synnytyksessä kipu oli kovempaa ja kesti vähemmän aikaa ja sektion jälkeen itse synnytys oli helppo, mutta haavan kivut rajoittivat pitkään enemmän liikkumista ja esikoisen hoitaminen ilman nosteluja oli hankalaa.

Tuntuu, että näillä palstoilla naisten kokemukset synnytyksistä vaihtelevat riippumatta synnytystavasta. Toiset kärsivät kivusta enemmän kuin toiset ja suhtautuminen sairaalassa oloon on kovin erilainen.Itse olen eniten inhonnut osastolla oloa itse synnytyksen jälkeen. Koen osaston levottomaksi, enkä viihdy siellä kipeänä ja väsyneenä.



Kannattaa mennä ihan avoimin mielin ja katsoa miltä se itsestä tuntuu. Olemme niin kovin erilaisia. Olen koittanut nollata omia odotuksiani seuraavan synnytyksen suhteen vaikka edelliset ovat menneetkin ihan hyvin.



Nappi 39+3

Ensimmäinen oli hätäsektio NKL:lla, napanuora vauvan kaulan ja varalon ympärillä, josta johtuen sydänäänet laskivat. Itse olin sektion aikana tietysti nukutettuna, mutta sain vauvan hetkeksi heräämöön luokseni. Sairaalassa vietin 5 päivää, kun tulehdusarvot nousivat. Toipuminen oli suht nopeaa, eikä kipuja liiemmälti ollut. Terve lapsi oli lopputuloksena, siitä olen kiitollinen.



Toinen oli suunniteltu sektio Jenkeissä nyt maaliskuussa. Ja tämä sektio meni kuin lasten leikki! Toki toimenpide vähän jännitti, mutta se oli ohi niin nopeasti, että sitä ei edes tajunnut. Vauvan sain viereeni noin tunnin kuluttua omaan huoneeseeni palattuani (sairaalassa vietettiin leikkausta lukuun ottamatta aika omassa huoneessa, ei ole erikseen heräämöä). Ensimmäisenä iltana nousin pystyyn ja kävin vessassa, ja ensimmäisen yön hoidin vauvaa jo ihan itse, vain yhden kerran jouduin soittamaan hoitajan paikalle auttamaan vauvan vuoteeseeni. Sairaalassa olin vain 48 tuntia leikkauksesta, eikä enempää olisi tarvinnutkaan. Toipuminen on siitä lähtien ollut tosi nopeaa, enkä kipulääkkeitä tarvinnut sairaalan jälkeen muuta kuin niska-hartiaseudun särkyyn :D. Nopeaa toipumista edistää se, että nousee mahdollisimman pian ylös sängystä, tai jos jostain syystä ei saa lupaa nousta, niin yrittää liikkua vuoteessa esim. jalkoja ja lantiota nostamalla.

Lyhyesti:

Synnytys lähti käyntiin normaalisti mutta 20h supistusten jälkeen tehtiin kiireellinen sectio (ei hätäsectio). Toivuin nopesti, ei vaikuttanut imetykseen jne.

Kivuista voin sanoa että mieluumin ottaisin vaikka kolme sectio-kipua kuin yhdet supistus-kivut. Tästä voi monet olla toista mieltäkin. Mulla kuitenkin niin.

Eiköhän se ole aika yleistä että ne kauhukertomukset pääsee lehtien palstoille. Niinhän se on myös alatiesynnytyksissä. Ei ne useinkaan puhu joilla kaikki menny hyvin.

Ittellä takana hätä- ja kiirreellinen sektio. Ensimmäisellä sydänäänet romahti ja sitten juostiin. Toisella rupes tuleen sydänääni laskuja supistusten jälkeen ja lääkäri päätti leikata ennenkuin tulee hätä.

Haavan kans mulla ei ole ollut mitään ongelmia. On parantunu molempien jälkeen tosi hyvin. Seuraavana päivänä olen noussut ylös ja käyny pissalla ja suihkus ihan normaalisti.

Suunnitellusta sektiosta en tiä mitään mut kuvittelisin että se on helpompi itelle, kun etukäteen tietää mitä tulee tapahtumaan.

tehtiin sektio 08/05 ja siitä on pelkästään positiivisia kokemuksia ja hyvää sanottavaa. Minä en ole kuullut mitään kauhutarinoita. Tai no, kuten joku kirjoittikin, kaipa molemmista synnytystavoista kerrotaan kauhujuttuja. Yleensä suunnitellut sektiot menevät hyvin, kuten muutkin.



Minulle tehtiin suunniteltu sektio mm. perätilan takia. Aamulla seitsemältä sairaalaan, jossa alkutoimet (tiputus, vatsaneste, katetri) ja siitä noin tunnin päästä leikkaussaliin ja puolen tunnin kuluttua syntyi poika:). Sain nähdä hänet heti. Sitten hänet kapaloitiin ja tuotiin rinnalleni vähäksi aikaa (leikkaussalissa siis). Heräämössä meni ehkä noin tunti ja sitten matka jatkui omaan huoneeseen. Seuraavana aamuna nousin omin avuin sängystä hoitajan valvonnassa ja kävin vessassa/suihkussa. Siitä lähti toipuminen (joka oli nopeaa, ilman suuria kipuja) ja vauvan hoidin alusta asti itse.



Tsemppiä:)!

tulossa kuudes! kaikkista vain hyviä " muistoja" . yleensä neljäntenä päivänä sektion jälk. jo kotona.