Lue keskustelun säännöt.
Miten lapsesta itsevarma?
27.02.2018 |
Minun oma äitini arvosteli aina ulkonäköäni ja vertasi aina muutenkin toisiin sillä tuloksella, että minä olon se tyhmempi, huonompi ja rumempi.
Itsetuntoa olen sitten aikuisena yrittänyt itselleni kasvattaa. Nyt minulla on oma tyttö ja haluan kuulla kaikki vinkit siitä, miten voisin tukea hänen itsetuntoaan ja sen kehitystä. Miten sinut on kasvatettu tai miten olet itse kasvattanut itseensä luottavan aikuisen?
Kommentit (5)
Kehu, osoita kiinnostusta lapsen juttuihin ja kiinostuksen kohteisiin, kannusta, lohduta, näytä että välität ja rakastat ja että lapsi on sinulle tärkeä, osoita että sinusta on kiva viettää lapsen kanssa aikaa, lue lapselle paljon tarinoita. Näin minut kasvatettiin terveellä itsetunnolla varustetuksi ihmiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sattuipa sopivasti, kun juuri mietin vastaavaa kun tehtiin ruokaa 4-vuotiaani kanssa - tai siis hän teki ja minä vain ohjeistin.
Lapsen kommentteja mm. "tästä tulee maailman parasta", "mä oon tosi hyvä tekee ruokaa", "tää on varmaan ihan superhyvää".
Hänellä on vankka itsetunto (ainakin nyt), jota minulla ei ole koskaan ollut.
Mihinkö olen tähän saakka (ja aion tulevaisuudessakin jatkaa) pyrkinyt? Hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on, kehumaan ja kannustamaan. Antamalla tilaa kokeilla "siipiään", sallimalla myös epäonnistumisen. Tyytymään (ja kehumaan!) yrittämiseen, aina ei tarvitse onnistua.
Olemaan läsnä ja kiinnostunut aidosti asioista, joita hän tekee, kertoo tai näyttää. Olemaan tukena ja lohtuna, kun asiat epäonnistuu (oli se pieni tai hänelle suuri asia).
Näyttämällä myös omat "heikkouteni" (pahan mielen, epäonnistumisen yms.) olen pyrkinyt opettamaan hänelle, ettei kaikki ole eikä tarvitsekaan olla iloa, onnea ja täydellistä - mutta elämä on silti kivaa ja olemme silti jokainen hienoja yksilöitä. Yhdessä ollaan voivoteltu niin palaneita muffinsseja kuin yliväritettyjä värityskuviakin, surkuteltu Kimble-häviötä mutta silti opeteltu, että kaikessa epätäydellisyydessämmekin olemme oikein loistavia tyyppejä.
Älä mollaa itseäsi tai ketään muutakaan lapsen kuullen. Jos on moitittava, moiti ihmisiä teoistaan, ei ominaisuuksista tai ulkonäöstä tms.
Lastakin kannattaa kehua mieluummin teoistaan kuin ominaisuuksista, joille ei aina paljon voi. Jos lapsi kouluun menoon asti uskoo olevansa paras piirtäjä tai nopein juoksija jne. hänen itsetuntonsa voi romahtaa todellisuuden edessä. Jos hän ajattelee, että parhaus on synnynnäinen ominaisuus, hän saattaa todeta harjoittelun olevan turhaa, jos ei ole valmiiksi paras.
Paras tapa opettaa hyvää itsetuntoa on varmasti se, että haluaa aidosti viettää aikaa lapsen kanssa ja kohtelee häntä kunnioittavasti kuten muitakin. Ota hänen tunteensa ja mielipiteensä vakavasti, vaikka aina ei voikaan saada mitä haluaa. Kunnioita yksityisyyttä ja lapsen rajoja.
Vain kehuja kylvämällä voi kasvattaa itseriittoisen narsistin. Teot ratkaisevat, eivät puheet.
Rakastamalla ja hyväksymällä lapsi sellaisena kuin hän on. Jos lapsi on ujo tai arka, niin lapselle osoitetaan että se on täysin ok, hän kelpaa itsenään. Jos lasta koittaa ”karaista” ja opettaa pois luontaisesta ujoudesta, niin hän ymmärtää olevansa jotenkin viallinen ja että hänen täytyy muuttua.
Käytös saattaa tulla rohkeammaksi, mutta se on päälleliimattua.
Aito itsevarmuus syntyy tunteesta ”minä olen hyvä, minä kelpaan, minä olen rakkauden arvoinen”