10-vuotias pissaa yöllä sänkyyn

Veljelläni oli sama ongelma joka jatkui jonnekin yläasteikään asti ja sitten loppui kokonaan. Myös äidilläni oli ollut lapsuudessaan yökastelua eli perinnöllistä ehkä? Ihanasti suhtaudut asiaan toisin kuin meillä tuntui olevan.

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni oli sama ongelma joka jatkui jonnekin yläasteikään asti ja sitten loppui kokonaan. Myös äidilläni oli ollut lapsuudessaan yökastelua eli perinnöllistä ehkä? Ihanasti suhtaudut asiaan toisin kuin meillä tuntui olevan.

Kiitos ❤️ Ja ihana kuulla, että veljelläsi tämä meni ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaiset kotiolot ovat? Minulla oli tuota samaa ongelmaa lapsena, joka jatkui vielä jopa teini-iässä. Kokeiltiin lääkitystä, hälytinlakanoita, yöllä vessaan herättämistä, iltaisin ei juotu mitään, rakkoa kuvattiin, ihan kaikki mahdollinen.

Lopulta syyksi tajuttiin kotiolot, joita stressasin pienenä lapsena tietämättäni. En muista lapsuudestani paljon muuta kuin sen, että vanhempani tappelivat paljon ja manipuloivat minua vuoronperään toisiaan vastaan.

Äitini jatkoi tätä vielä kauan eron jälkeen kun sai yksinhuoltajuuden, ihan aikuisuuteen asti. Äitini oli lisäksi narsisti, joka aiheutti paljon pahaa minulle, jotka olen tajunnut vasta aikuisena, siinä oli syy minun yökasteluuni.

Meillä on erittäin turvallinen perhe. Lapset eivät ole oireilleet mitenkään muuten. Isoveljellä ei ole kastelua. Myös koulussa viihtyy hyvin ja on valittu luokan hymypojaksi. Myös harrastuksissa on kavereita ja aina lähtee mielellään. En usko johtuvan psyykkisistä syistä.

Kiitos kuitenkin, kun jaoit tarinasi. ❤️ Minulla oli omassa lapsuudessani samankaltaista. Ne asiat on kuitenkin hoidettu ja ongelmat eivät ole siirtyneet ns. "seuraavalle sukupolvelle".

Minä olin ainoa sisaruksista, joka oireili noin, mutta hyvä ettei teillä ole näin. Sitten voi olla vain sitä, että aika auttaa.

Sanoit, että poikaa ei haittaa, jos kaverit saa tietää, minulla oli se ero, että olisin hävennyt itseni maanrakoon jos kaverit olisivat saaneet tietää. Häpesin myös kertoa äidille ja yritin aina piilotella ja salailla jos oli vahinko käynyt. Minua silti syyllistettiin asiasta, sekin saattaa vaikuttaa. Pelkäsin myös ihan järjettömästi kaikkia yön yli kestäviä juttuja, en koskaan mennyt yökylään kellekään jne. 

Pidä tuo asenne kastelun suhteen, eiköhän se siitä sitten ajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaiset kotiolot ovat? Minulla oli tuota samaa ongelmaa lapsena, joka jatkui vielä jopa teini-iässä. Kokeiltiin lääkitystä, hälytinlakanoita, yöllä vessaan herättämistä, iltaisin ei juotu mitään, rakkoa kuvattiin, ihan kaikki mahdollinen.

Lopulta syyksi tajuttiin kotiolot, joita stressasin pienenä lapsena tietämättäni. En muista lapsuudestani paljon muuta kuin sen, että vanhempani tappelivat paljon ja manipuloivat minua vuoronperään toisiaan vastaan.

Äitini jatkoi tätä vielä kauan eron jälkeen kun sai yksinhuoltajuuden, ihan aikuisuuteen asti. Äitini oli lisäksi narsisti, joka aiheutti paljon pahaa minulle, jotka olen tajunnut vasta aikuisena, siinä oli syy minun yökasteluuni.

Meillä on erittäin turvallinen perhe. Lapset eivät ole oireilleet mitenkään muuten. Isoveljellä ei ole kastelua. Myös koulussa viihtyy hyvin ja on valittu luokan hymypojaksi. Myös harrastuksissa on kavereita ja aina lähtee mielellään. En usko johtuvan psyykkisistä syistä.

Kiitos kuitenkin, kun jaoit tarinasi. ❤️ Minulla oli omassa lapsuudessani samankaltaista. Ne asiat on kuitenkin hoidettu ja ongelmat eivät ole siirtyneet ns. "seuraavalle sukupolvelle".

Minä olin ainoa sisaruksista, joka oireili noin, mutta hyvä ettei teillä ole näin. Sitten voi olla vain sitä, että aika auttaa.

Sanoit, että poikaa ei haittaa, jos kaverit saa tietää, minulla oli se ero, että olisin hävennyt itseni maanrakoon jos kaverit olisivat saaneet tietää. Häpesin myös kertoa äidille ja yritin aina piilotella ja salailla jos oli vahinko käynyt. Minua silti syyllistettiin asiasta, sekin saattaa vaikuttaa. Pelkäsin myös ihan järjettömästi kaikkia yön yli kestäviä juttuja, en koskaan mennyt yökylään kellekään jne. 

Pidä tuo asenne kastelun suhteen, eiköhän se siitä sitten ajan kanssa.

Kiitos, kun jaoit tarinasi. ❤️

Kaverin tytöllä oli aivokasvain. Kun se leikattiin, loppui myös yökastelu.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin tytöllä oli aivokasvain. Kun se leikattiin, loppui myös yökastelu.

Kiitos viestistä. Otan osaa kaverisi puolesta. Tuossa tapauksessa oli varmasti myös neurologisia oireita nähtävissä, joten en usko, että mistään niin vakavasta olisi kyse.

Meillä on kans yöpissailua 10v pojalla. Välillä saattaa olla kuivia jaksoja niin ettei vahinkoja tule, mutta sitten saattaa viikon pissiä putkeen sänkyyn. Taustalla ei ole psykologisia ongelmia. Kotiolotkin on tarkastettu ihan asialliseksi. Sisaruksilla ei ole tällaista ongelmaa. Säälittää niin kovin pojan puolesta kun hän ei vaan voi asialle mitään. Odotan että ikä kypsyttää. Harmittaa vaan ettei voi yökyläilyjä harrastaa ettei lapsi joutuisi kiusatuksi. Tästä syystä jätämme myös fudis turnauksen väliin. Lapselle sanottiin ettei keretä mukaan. Lomalle mennessä pojan sänky vuotataan ja otetaan omat petivaatteet mukaan.

itelläkin tulee joskus sänkyyn kun olen 19v tyttö

Perinnöllinen taipumus, kyse ei ole psyykkisestä ongelmasta. Itse kastelin, äitini kasteli ja veljeni samoin. Yksi lapsistamme kasteli n. 12v asti.

Joskus toki kastelu on psyykkistä, jos alkaa yhtäkkiä. Tai sitten esim diabeteksen oire.

Pojalla loppui n. 11 ikäisenä. Lääkärit sitä mieltä, että on vaan ominaisuus ja hormonaalista ja perinnöllistä. Nukkuu sikeästi, eikä herännyt pissahätään. Vain aika auttoi, ei lääkkeet, yöllä pissattaminen, jonka juomisen vähentäminen tai hälytyslakana tms. Ei henkistä laatua.

Muovilakana alle vaan, mökillä ja hotellissa myös ja omat lakanat mukana. Yökyliä koitettiin välttää, tai sitten kerroin kaverin äidille.

Kyllä se siitä, joku päivä se on muisto vaan.

Joku mainitsi hyväksikäytöstä ja siihen oli alapeukutettu. Hyväksikäyttö (esim öisin lapsen tietämättä) on kuitenkin merkittävää syy yökasteluun. Samoin se, että lasta on silitelty hänen nukkuessaan.

Hälyttävät lakanat ovat vanhanaikaisia. Meillä saatiin hyvä tulos pikkuhousuihin laitettavalla tunnistimella. Se hälyttää heti ensimmäisistä pisaroista ja kellon ääni oli erittäin voimakas. Ap on jo monia konsteja kokeiölut, joten vaikea antaa muita neuvoja.

Meillä on 10v tyttö joka pissaa edelleen toisinaan sänkyyn öisin, ostettiin juuri uusi 500 euron sänky tytölle, kun alkaa olla jo iso tyttö. Sekin pissattiin heti 2 yön jälkeen. Useampia patjoja meni taaperosta asti olleeseen jatkettavaan sänkyyn. Päivisin pissaa myös housuun lähes päivittäin. Vaippoja ei tämän ikäisille enää ole eikä suostuisi niitä pitämäänkään. Olen todella väsynyt tähän. Lääkärissä on käyty, sieltä tarjoavat ratkaisuksi pissakoulua. Noudatettiin sitä jonkun aikaa kunnes väsähdettiin. Ei jakseta enää. Ei voida tälle mitään tehdä. Tyttöä hävettää ja meitä hävettää. Valehtelee ja piilottelee pissaisia ja kakkaisia vaatteita. Rahaakin vaatteisiin, vuodevaatteisiin ja pyykinpesuun palaa tolkuttomasti. Ehkä se loppuu täysi-ikään mennessä... Tuhrimista myös toisinaan, oltiin hotellissa niin oli yöllä kakannut housuun. 

81-vuotias paskoo housunsa.

sama homma mutta ei vaan jaksa herätä sen takia syvästä unesta

Olin itse n 11v asti yökasteluja. Todettiin myöhemmin lievä autismi, en tiedä liittyykö diagnoosi mitenkään tuohon yökasteluun

Vierailija kirjoitti:

Millaiset kotiolot ovat? Minulla oli tuota samaa ongelmaa lapsena, joka jatkui vielä jopa teini-iässä. Kokeiltiin lääkitystä, hälytinlakanoita, yöllä vessaan herättämistä, iltaisin ei juotu mitään, rakkoa kuvattiin, ihan kaikki mahdollinen.

Lopulta syyksi tajuttiin kotiolot, joita stressasin pienenä lapsena tietämättäni. En muista lapsuudestani paljon muuta kuin sen, että vanhempani tappelivat paljon ja manipuloivat minua vuoronperään toisiaan vastaan.

Äitini jatkoi tätä vielä kauan eron jälkeen kun sai yksinhuoltajuuden, ihan aikuisuuteen asti. Äitini oli lisäksi narsisti, joka aiheutti paljon pahaa minulle, jotka olen tajunnut vasta aikuisena, siinä oli syy minun yökasteluuni.

sama kokemus, itselläni loppui yökastelu vasta ylä-asteella..ja kyllä mutsi häpäisi koko rahalla..nuorempi siskokin kärsi samasta ongelmasta. Mutsi väkivaltainen narsisti, nykyään emme jännä kyllä ole tekemisissä, kun luonne ei ole muuttunut, mutta aikuisena ei ole pakko sietää. Tällä omalla kokemuksella ei ole tarkoitus syyllistää äitiä vai herättää sitä että onko jossakin ongelma, toki lapsi ei sitä aina myönnä/tajua itsekään esim. jos koulussa joku opekin jopa kiusaa.

Minä taisin viimeiset tehrä lakanoille 10v poikana. Vai olisikohan ollut jopa 11v... 🙈

Adhd ja varsinkin lapsuudessa tosi villit levottomat jalat. En kyllä osaa neuvoa. Itse kärsin ilman yökyläilyjä. Tosin jotenkin oudosti koskaan lomareissuilla tätä ei tapahtunut. Liittyisiköhän reissaamiseen ja pienen lapsen väsymykseen? Tukevampi uni väsähtäneenä ja rakko meni myös normaalisti uni tilaan ? Voisiko runsas liikunta ja melatoniini auttaa? 

Meillä tuntui jatkuvan ikuisesti. Mutta sitten loppui kuin seinään. Neuvoni on, että älkää stressatko. Se unohtuu tosi pian. Nyt en edes osaa sanoa missä iässä loppui.