Minkä ikäisenä luulet että niin sanotusti aikuistuit
Eli lähinnä ajatusmaailma ihan kaikkeen muuttui kertaheitolla. Toki viisautta tulee joka vuosi lisää mutta tarkoitan sitä että kyllä aikamonella jokin tietty pinttynyt elämäntyyli tulee enemmin tai myöhemmin muuttumaan.
Kommentit (26)
Mietin aika usein, että koska se tulee tapahtumaan? Että tietääkö muut ikäiseni naiset jotan mitä minä en tiedä? En ole mitenkään vastuuton, olen yksin kasvattanut kaksi lasta ja teen vaativaa työtä. Mutta mulla on yhä sama mieli kuin lapsena ja nuorena. Suhtaudun uusiin asioihin innolla ja muutokset ovat helppoja. Toisaalta nuoren lailla olen yhä mustavalkoinen tietyissä asioissa. Nauran paljon ja jostain syystä minua ei haittaa vaikka joku pitäisi tyhmänä. Oikeastaan on aika kivaa olla mieletään hyvin vapaa, mutta joskus tosiaan mietityttää, että puuttuuko minusta jotain oleellista, mikä tekee aikuisen?
T N49
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla mitään kertaheitolla ajatusmaailman muuttumista ole tullut missään vaiheessa. Mutta ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen ei tuntunut enää oma olo lapselliselta, tuntui vastuu uudella tavalla. Olin tuolloin 27, jo opiskelut opiskeltuina ja ammatissa, avioliitossa ja asuntovelkainen. Vasta lapsi muutti minua sen verran, että alkoi tuntua aikuiselta ihan oikeasti.
Mulla melko samoin paitsi että sain lapsen vasta 30-vuotiaana. Sen jälkeen on tuntunut siltä että olen enemmän aikuinen kuin teini..
Mutta ei musta kyllä vieläkään 35-vuotiaana tunnu että olisin samalla tavalla aikuinen kuin esim.omat vanhempani tässä iässä.
14 v. Silloin tutkin erilaisia maailmankatomuksia ja valitsin oman tieni. Olen opiskellut ja kehittänyt itseäni lisää sen jälkeen. Uskon "hyvään ihmisyyteen" , moraaliin ja oikein tekemiseen.
65-vuotiaana olen pikkuhiljaa alkanut kasvaa aikuiseksi.
27-vuotiaana. Rupesin kunnolla tajuamaan omat rajani silloin, mikä johti siihen, että osasin koota ne ihmiset ympärilleni joiden seurasta todella nautin, aikaa ei kulu mihinkään turhiin tyyppeihin. Uskallan ilmaista mielipiteeni ja myöntää jos olen väärässä, kannan vastuuni asioista. Olen löytänyt oman suuntani elämässä, vaikka esim nyt mietityttää, josko kannattaisi vaihtaa ammattia. En mene niin paljoa tunteella, vaan paljon järjellä, itseäni toki kuunnellen.
Silloin kun isä ja äiti kuoli.