Onko vapaassa suhteessa eläviä? En enää tiedä miten suhtaudun pettämiseen tai parisuhteeseen..
Olen ollut pitkissä suhteissa kerta toisensa jälkeen ja vasta jälkeenpäin tajunnut, että minua on todennäköisesti petetty montakin kertaa kiinni jäämättä.
En tiedä miksi eksyn noihin pitkiin juttuihin, kun ensimmäisen eron jälkeen (Eka on tietysti paha, koska uusi asia) ero on tuntunut lähinnä helpotukselta ja vapauden tunteelta.
Viimeisin miesystäväni petti minua ja se ei tuntunut oikeasti miltään. Tai siis... Olen turruttanut itseni tai sitten olen luotu yksin kulkemaan. Suhde oli tosin muutenkin lopussa, mutta silti. Järki sanoo, että pitäisi tuntua pahalta.
Nyt mietin, että en ihan yksinkään halua olla. Panettaa hirveästi ja kaipaan esim. lusikkanukkumista (:'D), mutta en todellakaan ketä tahansa pysty enkä saa tuntemattomasta mitään irti. Miten vapaa suhde OIKEASTI sujuu teillä, jotka sellaisessa olette?
Kommentit (9)
Minä pystyisin, jos MUUT ihmiset hyväksyisivät sen vapaana. En kestä sitä, että minulle, naispuoliselle, tietysti raportoitaisiin mitä mies on tehnyt. "Se suuteli jotain tuossa baaritiskillä". Se on minulle rehellisesti sanoen se outous.. KUKAAN ystävistäni ei ole vapaassa suhteessa, mutta ystäväni kyllä kohteliaasti raportoivat jos joku, jonka kanssa on sutinaa, tekee tuollaista, vaikka hänhän on VAPAA.
Eli suhde pitäisi pitää salassa ja sekin olisi outoa, kun kyseltäisi että seurusteletteko te. Tai sitten ei liikkua edes samoissa piireissä.. MITEN se siis tehdään?
Nyt kun tätä kirjoitan, tajusin että salasuhdehan se samalla on. Tai naamioidaan kaverisuhteeksi.
Olen ollut tavallaan vapaassa suhteessa, mutta ehkei voi puhua mistään seurustelusta kuitenkaan. Hyvin harva ulkopuolinen tiesi suhteestamme, koska olisi ollut vaikea selittää sitä muille. Kunnioitimme toisiamme, teimme ihania asioita yhdessä, emme ikinä puhuneet toisillemme muista suhteistamme, emmekä kyselleet niistä toisiltamme. Totuus kuitenkin on, että oikeasti umpirakastuneena tuskin pystyisin vapaaseen suhteeseen..
Ei toimi noista lähtökohdista. Mikä tahansa suhdemuoto pitää valita siksi että haluaa juuri sellaisen suhteen - ei siksi, että ei muuta saa.
Jos koet, että vapaassa suhteessa kanssasi oleva tuleva kumppanisi voi todella hääräillä mitä haluaa, niin sitten voit harkita enemmän. Mutta sä et voi olla mustasukkainen tai kontroloiva luonne. Sun pitää hyväksyä, tai oikeastaan mieluummin olla onnellinen siitä, jos joku muu saa miehesi huulille hymyn. Kaikista ei todellakaan ole tuohon, mutta kyllä niitä sekä miehissä että naisissa on. Ja se oma avoin suhde voi silti olla aivan ihana, rakastava ja intensiivinen.
Nimim. puoliavoimesta suhteesta
Olen sitoutumiskammoinen, en halua lapsia enkä naimisiin ja tarvitsen todella paljon omaa aikaa. Ei yksinkertaisesti kiinnosta tutustua kumppanin sukuun ym. vaan olen väkisin tehnyt niin kunkerran on tapana..
Olen kieltäytynyt aiemmin kosinnasta ja toisessa suhteessa lastenteosta.
Noiden syiden vuoksi mietin, sopisiko se minulle... ja tosiaan vapaus on se ihana tunne. Ikävä läheisyyttä taas ei. Mutta sitäkin voi saada liikaa!
Ap
Ei toimi. Vapaassa suhteessa on mahdollisuus siihen että se toinen on kanssasi vain koska saa pildeä sinulta helposti, ja heti kohta rakastuu oikeasti johonkin naiseen, ja jättää sinut. Miten se tilanne sitten eroaa siitä että sinut on aiemminkin petetty? Niinpä, -ei mitenkään. Sinuna ap pysyisin sinkkuna, tai sanoisin miehelle, kenen kanssa se lusikkahomma kiinnostaa, että voidaanko vain olla näin, ja että en halua nyt vakavaa parisuhdetta. On ihan turha alkaa etukäteen määrittelemään sitä suhdetta vapaaksi tai ei vapaaksi, kyllä ne suhteet sitten itse näyttävät mihin niistä on, tai onko mihinkään.
Kun itse oliin ennen miestäni 7 vuotta sinkkuna, niin en hommannut yhdenillanjuttuja juurikaan, vaan pidin useampaakin miestä osittain rinnakkainkin tuon ajan. Kun yksi suhde alkoi hiipumaan, hommasin toisen siihen tilalle, ja homma toimi hienovaraisesti, ja suhteellisen miellyttävästi niin, että harvoin oli sellaista tilannetta ettei seuraa illaksi ollut, jos sitä itse halusin. Ennemminkin kävi niin että joutui edellisen vähän ajamaan jo ulos, kun seuraava oli tulossa hetken päästä.
Olihan se hienoa aikaa, ei ollut vastuussa kenellekään tekemisistään, sai olla yksin kun niin halusi, ja seuraa oli varmuudella, ja seksiäkin useita kertoja viikossa, toisin kuin nykyään, jos mies on esim. sairaana tai reissussa. :D
Kerroin tuon pettämistarinan siksi, että pettäminen ei tuntunut minusta miltään :D sehän se pointti oli.
Olen myös itse nukkunut toisen vieressä ja suudellut enkä tuntenut huonoa omaatuntoa.
Kuulostaa hyvin tutulta. Olen myös miettinyt, että jos suhteeseen joskus vielä haluaisin, pitäisikö kokeilla avointa suhdetta. Luulen kuitenkin, että tuollaiseen suostuvan miehen löytyminen olisi aika hankalaa. En kyllä ole varma pystyisinkö itsekään oikeasti tuollaiseen, koska olen ainakin suhtautunut aiemmin suhteisiin aika silleen kaikki tai ei mitään -tyyppisesti, eikä tuollainen avoin suhde tuntuisi tavallaan etenevän mihinkään.