Heikottaa, kun ajattelee, mitä kaikkea on elämässään tehnyt ja puurtanut

Eipä juuri. Olen varmaan onnekas, kun elämäni on ollut helppoa. Kauhein kärsimys varmaan oli, kun reputin kirjoituksissa ja piti käydä intti. Köyhänä, työttömänä ja opiskelijanakin oli oikeastaan aika helppoa.

Jep, yhtä painajaista ollut koko elämä.

Mua hirvittää, miten vähän olen saanut aikaiseksi. Olen ollut neljä viimeistä vuotta sairaana ja just ja just saanut hoidettua niin, että jonkinlainen koti on pään päällä ja melkein kaikki laskut maksettu. En mitenkään voisi jaksaa mennä töihin tai lisääntyä enempää (nyt yksi lapsi alakoulussa). Hirveä kuilu mun ja muiden ihmisten välillä, joilla on energiaa tehdä monta asiaa päivässä ja joille 7-8h unta yössä riittää. Mäkin olin sellainen ennen, mutta aika alkaa kullata muistot.

Ennen sairastumistakaan en kyllä työn saralla lukion jälkeen paljon saanut aikaan, vuoden ehdin olla töissä, sitten tulin raskaaksi ja jäin hoitovapaalle. Vuodet on siis kuluneet ilman kummempia etappeja saavutusten suhteen.

Sanotaan kiittämättömyys maailman palkka, tarkkaan ottaen näin kuuluukin olla.

Joo kaikki koulut ja parisuhteet. Nyt kortistossa sinkkuna.