Oletko tietoisesti tai tiedostamatta valinnut lastesi äidiksi/isäksi henkilön joka kompensoi omia huonoa piirteitäsi?

Mieheni on järkevä ja jalat maassa eikä koskaan hauku ketään. Rauhoittaa minuakin ja olen hänen ansiosta parempi ihminen.

Mun mies on sellainen että vaikka on kiltti niin ei anna kenenkään kävellä yli. Itse olen ikäni ollut tällainen tönittävä. Hän on myös mestari siinä ettei murehdi asioita joille ei mitään voi, minä murehdin kaikkea, varmuuden vuoksi ja etukäteen. Toivottavasti mahdolliset lapset tulee häneen noissa asioissa.

Miehellä on myös äärettömän hyvälaatuinen paksu tukka. Minulla liruletti. :D

En tietoisesti ja tiedostamatonkin analyysi on vähintään jäänyt kesken. Kumppania etsiessä en edes ollut varma haluanko lapsia saati siitä tuleeko niitä perheeseen.

Täysin tietoisesti valitsin miehen, joka on vain 175 cm pitkä. Itse olen 169 ja tuntenut ja kuullut olevani jättiläinen. Näin ei tule lapsille ainakaan samoja ongelmia.

Toki mieheni valloitti minut muilla ominaisuuksillaan ennen tuota, mutta täytyy myöntää, että pituus on ollut mielessäni.

Vierailija kirjoitti:

Täysin tietoisesti valitsin miehen, joka on vain 175 cm pitkä. Itse olen 169 ja tuntenut ja

Missä oikein asut? Eihän 169 cm ole edes pitkä. Nuorten naisten keskipituus 167,5 senttimetriä.

En. Pikemminkin huonot piirteemme kohtasivat.

Ei ollut hyvä suhde.

MIeheni on sattumalta minua rikkaampi.

Minulla on naiseksi iso leuka, miehellä naisellisen pieni.

Ei tämä mitään auttanut, myös pojallamme on pieni leuka, tytöllä jykevä :(

Vierailija kirjoitti:

Itse olen toivottaman ujo, tai nykyisin kai sanotaan sosiaalisesti rajoittunut, ja mieheni taas erittäin ulospäinsuuntautunut.

Hän on myös hyvin pitkä kun itse olen hukkapätkä, lapsista tullee sopivasti keskimittaisia.

Olen aina ihmetellyt pariskuntia joissa pituusero on se puolisen metriä. Tulee melkein ensimmäisenä mieleen että miten ihmeessä he lemmiskelevät, vaikken yleensä pohdi toisten seksielämää. 

Yhtä huonot geenit kummallakin.