Saako teillä lapset juosta sisällä? meillä ei saa ja se tehdään myös kavereille selväksi.

taitaa olla aika yksinkertaisia lapsia.

antaapa mennä vaan!!! Väillä teen oikein temppuradan, jossa saa puuhata - siis hyppiä, pujotella, juosta, ryömiä!!!

Vierailija:

SIKSI NIITÄ KÄYTETÄÄN PIHALLA LIIKKUMASSA! Taitaa olla laiskoja av-mammoja kun eivät viitsi lasten kanssa touhuta pihalla. Jos kaksi kertaa päivässä ulkoillaan tunnista kahteen ja koko se aika juostaan, hypitään ja kiipeillään, ei pitäisi olla mitään tarvetta enää sisällä riehua.

omakotitalossa on eri juttu. Kerros- ja rivitalossa on kyllä ihan hyvä opettaa lapsia ottamaan naapurit huomioon. Riehua voi pihalla.



Mutta kyllähän nuo kiellosta huolimatta aina välillä pomppivat ja juoksevat sisällä. Mutta kyllä minun mielestäni voi opettaa hillitympää menoa sisätiloissa. Omatkin korvat hajoaa.

Siksi, että ovat juuri näitä av-mammojen kasvattamia. Saa tehdä kaikkea, heti ollaan tiukkamyssyjä jos pistetään lapsille rajat. En puolustele ruumiillista kuritusta mutta minun mielestäni vielä 30 vuotta sitten osattiin kasvattaa lapsia paremmin kuin tänä päivänä. Oli kunnon kuri, kunnon säännöt ja niistä pidettiin kiinni. Nyt ei uskalleta edes huutaa lapsille tai on huono omatunto. Haloo! Opettajat, jotka on tehneet työtä 30 vuotta voivat sanoa, kuinka paljon huonompaan suuntaan ollaan menty. Ei tietysti kaikessa, mutta juuri tässä kurinpitoasiassa. Heti tulee syyte jos huutaa oppilaalle. Sitten oppilaat hyppivät opettajan silmille eikä ope voi tehdä mitään. Sama homma jatkuu kotona. Kannattaisi ottaa kunnon koulu heti syntymästä lähtien eikä antaa lasten tehdä mitä vaan. Lapset ei kuole sääntöihin - päin vastoin, ne saa siitä turvan tunteen ja luottamuksen aikuiseen!

Kyllä meillä osataan KÄYTTÄYTYÄ TILANTEEN VAATIMALLA TAVALLA. Kotona saa juosta ja hyppiä - kun on sen aika. Ja sitten taas rauhoitutaan nukkumaan tms. Välillä luetaan tai katsotaan tv:tä. Vieraisilla ei ilman lupaa juosta tai hypitä sohvilla, ja myös kaupoissa käyttäydytään asianmukaisella tavalla. Ei tässä ole ollut mitään vaikeaa lapsille tajuta, hyvin ymmärtävät että tilanteet ja paikat vaihtelevat... Vaikka vilkkaita ovatkin, järkeviä myös!!! JA sanoisinpa että tosiaan, ÄLYKKÄITÄ ovat, kun ovat tämän hokanneet!!! (Kaikki eivät näköjään hahmota että joka paikassa ei ole samat säännöt).

Vierailija:

Toivottavasti kukaan teistä, joka antaa lasten tehdä ihan mitä vaan, juosta, hyppiä sohvilla yms., ei ole lapseni kavereita!

En voi ymmärtää ihmisiä, jotka eivät opeta lapsille tapoja, sitten juostaan ja melutaaan joka paikassa. Kun on olemassa sellaisiakin paikkoja, jossa pitää olla hiljaa ja kiltisti!

Ja sit nämä samat ihmiset täällä valittaa, miksi lapset eivät mene nukkumaan tai tottele jotain muuta asiaa!

Äly hoi, missä se on? ei missään näköjään!

Miksiköhän ennen vanhaan lapset jaksoi hiihtää kouluun, tehdä valtavan pitkiä kävelyretkiä, olla paljon ulkona? Siksi, että sisällä piti olla nätisti. Koulussa istuttiin kädet ristissä eikä kukaan valittanut. Ulkona sai juosta ja telmiä. Miksi ihmeessä on niin vaikea joillekin ymmärtää, että kasvatukseen kuuluu myös tapakasvatus? Väitetään että meidän lapsi on niin villi ettei pysy paikoillaan, tottakai se riehuu jos sitä ei VAADITA pysymään aloillaan. Ei täysin, mutta hillitymmin kuin ulkona. Lapset on lapsia ja aikuistenkin pitäisi olla aikuisia, kasvatus ei ole helppoa vaan pitkäpinnaista työtä johon pitäisi osata panostaa jos niitä lapsia hankitaan.

lapseni ovat melkeinpä koko päivän ulkona, niin kyllä sitä vauhtia riittää sisälläki. tuossa kaks poikaa parhaillaan juoksee ja hyppelevät sängyllä... aika rajoitettua on jos sisällä pitää aina vaan olla kiltisti ja leikkiä nätisti. tuolla just opetetaan lapset olemaan aina kiltisti ja isompana tulee sit ongelmia. miksi lasten pitäisi aina opettaa olemaan kiltisti? lasten pitää antaa olla lapsia. ja tuo ei tarkoita sitä et meillä ei olisi lapsilla tapoja. se on selvää, et vieraissa ei pompita..

Pari kertaa on ollut lapsilla otsa auki tai muuta, mutta edelleen saavat juosta!!! Meidän lapset on paljon onnellisempia jos ne saa juosta ja loukata, kuin jos eivät saisi juosta. Leikkipuistossa ärsyttää äidit, joiden neljävuotiaat ei saa laskea liukumäestä tai kiivetä kallioilla, kun voi sattua vaihinko. Minun lapseni saa, säälittää ne jotka katsoo kateellisina vieressä eivätkä saa...

pitäskö mun haukkua ylivilkas lapseni viisisataa kertaa päivässä sisällä juoksemisesta? vai onko kuitenkin lapselle parempi, että se saa juosta? ei kaikille ole se juoksemattomuus niin helppoa.

kirjoitin jo tuolla aiemmin, että naapureitten takia ei juosta



Meillä on pieni trampoliini sisällä, siinä saa pomppia. Sängylläkin kyllä pomppivat välillä, sänky ei taida tykätä hyvää..

kuntopyörä saa kyytiä... ja muutakin energian purkupaikkoja löytyy



pääasia on että melua ei tule kamalasti.

Kaikki ei vaan voi mennä sen piikkiin. Toki lapset on lapsia ja saa ollakin, mutta ei niitä voi silti kasvattamatta jättää. Aina ei voi olla kivaa eikä kaikkea tarvitse sallia.

Mutta ei aamuvarhaisella, koska asumme kerrostalossa.



Juu, pojat satuttavat itseään useamman kerran päivässä. Ei päivää ilman kuhmuja. Entä sitten?



Meillä on paljon lasiovia, koriste-esineitä, kristallikruunua, summuuta. Kuhmuja suurempana riskinä pidän niiden rikkoutumista. Jos ne rikkoutuvat, niin rahaahan se vaan on.

Eihän ne sentään koko päivää juokse, ei sellaista kukaan kestäisi. Mutta jos noi kaksi nyt innostuu olemaan hippasilla, niin en välttämättä kiellä.

Tietyt säännöt on meilläkin, eli ei juosta kylässä tai kaupassa. Eikä päiväkodistakaan ole koskaan tullut negatiivista palautetta juoksusta, päinvastoin hyvin käyttäytyvät!

Me ei asuta kerros- tai rivitalossa vaan omakotitalossa, joten naapureita ei meidän juoksut häiritse.



Pistää ihmettelemään se, että teidän joidenkin lapset eivät ymmärrä toisten ihmisten tai paikkojen eri sääntöjä? Meillä se ei ole ikinä ollut ongelma, ja vanhemmat kun käskee niin silloin uskotaan.

Päinvastoin kuin joku tuossa, katsoimme hullun hommaksi sen että meidän pienessä portaikkoisessa kodissa lapset villiintyvät sisällä. Ulkoillaan paljon ja liikutaan pihalla ja jumpissa.

kiipeillä ja huutaa niin paljon kuin keuhkoista lähtee. Emme ota ongelmaa lapsista, kuten AP.

Mene HOITOON, olet sairas.

Saa juosta. Pallolla saa pelata. Kengurupallolla hyppiä. Kiipeillä sohvilla, muttei hyppiä niillä. Hypätä sohvalta selkänojalta patjan päälle lattialle.



Ja sit ne tulee meille ja kielletään moiset, niin nämä lapset EI YMMÄRRÄ, katsovat vaan monttu auki tyhminä!!



Jaa, että kuka on yksinkertainen ja kuka ei? Nämä kurittomat lapset ja niiden vielä tyhmemmät vanhemmat!!!



Ja on siis nähty tämäkin monet kerrat, ei ole yksi eikä kaksi perhettä, joissa ei komenneta, kaikki lapset joita ei komenneta kotona olemaan esim. hyppimättä sohvilla, sähgyille, tekee sen myös kaverinsa luona, eikä tajua, ett toisilla voisi olla pikkasen eri säännöt!

Vai ymmärrätkö?

Vierailija:

Näin se just menee. Ainakin meidän lähipiirissä. Kaikki lapset ei tod. ymmärrä että eri paikoissa on eri säännöt, niin kuin joku täällä sanoi että pitäisi ymmärtää. Ei pienet lapset pysty ajattelemaan noin laajasti. Ehkä 6-vuotias ymmärtää jo paremmin syys-seuraussuhteita ja pystyy pohtimaan asioita miksi jossain tehdää niin mutta jossain näin. Lukekaa psykologiaa! - alaa opiskellut

Lapsi, jolle opetetaan missä saa tehdä mitäkin, oppii sen takuulla alle kuusivuotiaana. Meillä kehitysvammainenkin lapsi on oppinut sellaisen asian alle kolmevuotiaana. Hänelle asia piti opettaa mahdollisimman yksinkertaisesti; on olemassa kotikäytöstä ja on olemassa vieraskäytöstä ja nämä poikkeavat toisistaan. Oppiakseen tämän lapsen ei tarvitse ymmärtää syy-seuraussuhteita.

Mikäli sinulla on lähipiirissäsi lapsia, jotka eivät osaa käyttäytyä tietyllä tavalla tietyissä paikoissa, se johtuu joko siitä, että heitä ei yritetäkään kasvattaa tai siitä, että heidän vanhempansa eivät itse ymmärrä eroa kotona olon ja vieraskoreuden/kohteliaisuuden välillä. Heidän lapsensa oppisivat sen varmasti alta aikayksikön, mikäli se näille lapsille opetettaisiin.

Eikö sinunkin lapsesi ole oppinut saman asian pienemmässä mittakaavassa vain? Ulkona käyttäydytään toisin, kuin sisällä. Usko vain, lapsesi on luultavasti älykkäämpi kuin tiedät. Hän oppisi varmasti (opetettaessa) että sisälläkin on eri paikoissa erilaiset säännöt samoin kuin ulkona. Itse asiassa toivoisin sinun opettaneen lapsellesi tällaistakin; ainakin meillä saa kotona sisällä puhua paljon kovemmalla äänellä, kuin esimerkiksi kirjastossa ja virastoissa.

Yrittävät tällä kuvitelmalla helpottaa omaa oloaan kun huomaavatkin näitä luettuaan, että eivät ole muistaneet opettaa lapsille tapoja. Mutta tosiasia on se, että meillä ainakin lapset joilla on kotona eri sääntöjä, noudattavat niitä kodin sääntöjä eivätkä todellakaan ymmärrä meidän sääntöjämme! Ihannehan se olisi, että lapsi osaisi olla tilanteen ja paikan mukaan, mut harvoin näin on. Erityisesti se, ollaanko meillä vai teillä, on lapsille niin pieni ero että eivät voi muistaa että toisessa paikassa leikitäänkin leikkihuoneessa ja toisessa paikassa olohuoneessa. Sen sijaan käyttäytymisen ero kotona ja kirkossa voi olla helppo erottaa ja oppia. Meille kun tulee lapsivieraita, näkee heti kenellä siivotaan kotona edellisen leikin lelut kun uusi leikki aloitetaan ja kenellä saa juosta ja kenellä ei. Sen vaan näkee!

Kavereitten tullessa kylään on ihan helppo ilmoittaa, että meillä ei sitten ole tapana mennä istumaan koko vierailun ajaksi tietokoneelle, vaan teinit saavat luvan tehdä muutakin.

Saman voi tehdä pikkulapsille; muistattehan, että meillä leikitään leikkihuoneessa, eikä juosta saa. Näin siis mikäli lapset tulevat kyläilemään ilman vanhempia, mikäli he tulevat vanhempien seurassa (kuten pienemmät kai useimmiten tulevat, ainakin meilläpäin) voi asiasta mainita vanhemmille.

Vierailija:

Yrittävät tällä kuvitelmalla helpottaa omaa oloaan kun huomaavatkin näitä luettuaan, että eivät ole muistaneet opettaa lapsille tapoja. Mutta tosiasia on se, että meillä ainakin lapset joilla on kotona eri sääntöjä, noudattavat niitä kodin sääntöjä eivätkä todellakaan ymmärrä meidän sääntöjämme! Ihannehan se olisi, että lapsi osaisi olla tilanteen ja paikan mukaan, mut harvoin näin on. Erityisesti se, ollaanko meillä vai teillä, on lapsille niin pieni ero että eivät voi muistaa että toisessa paikassa leikitäänkin leikkihuoneessa ja toisessa paikassa olohuoneessa. Sen sijaan käyttäytymisen ero kotona ja kirkossa voi olla helppo erottaa ja oppia. Meille kun tulee lapsivieraita, näkee heti kenellä siivotaan kotona edellisen leikin lelut kun uusi leikki aloitetaan ja kenellä saa juosta ja kenellä ei. Sen vaan näkee!

Meillä lapset saavat juosta kotona alakerrassa. Ajatella, he ovat oppineet erottamaan ylä- ja alakerrankin =) Ja silti lapset keräävät edellisen leikin jäljet pois. Ja ulkoilevat.

Vierailija:

Kavereitten tullessa kylään on ihan helppo ilmoittaa, että meillä ei sitten ole tapana mennä istumaan koko vierailun ajaksi tietokoneelle, vaan teinit saavat luvan tehdä muutakin.

Saman voi tehdä pikkulapsille; muistattehan, että meillä leikitään leikkihuoneessa, eikä juosta saa. Näin siis mikäli lapset tulevat kyläilemään ilman vanhempia, mikäli he tulevat vanhempien seurassa (kuten pienemmät kai useimmiten tulevat, ainakin meilläpäin) voi asiasta mainita vanhemmille.