Lue keskustelun säännöt.
Äitini on opettanut minulle, etten ansaitse hyviä asioita (edes omalla työllä) vaan olen itsekäs.
21.02.2018 |
ps. älkää nyt tulko sanomaan että äitihullu, en ole. Olen 26-vuotias ja heräsin ihmettelemäänn miten elämänhallintani on niin huono ja roikun edelleen pahoissa ihmisuhteissa kiinni. Äitini on aivan täysi narsisti. Aina uhri, koskaan hänessä ei ole ollut vikaa, on heittäytynyt marttyyriksi. Jos jotain on tarvinnut vuokseni tehdä, siis jos se on ollut jotain sellaista mitä hän ei itse koe saaneensa, on se liikaa pyydetty.
Tuttavat on jo valmistuneet suurin osa, minä en . En voi syyttää tästä uin itseäni tietenkään. Edellytykseä olisi ollut, kouluaikaan keskiarvo 9 pintaan. Mutta muistan kun luin kokeisiin, piti äidin juuri silloin imuroida tai kolistaa kattiloita keittiössä. Opin toisaalta keskittymään niin että pystyn sulkemaan kaiken ympäriltäni ja kiitos kuuluu hänelle. Mutta muita asioita en ole elämässäni saanut hankittua, aina on ollut joku syyllisyyden tunne että olen itsekäs, en ansaitse, En voi mitään jos äitini on laiska ja piittaamaton paska eikä itse saavuttanut tavoitteitaan mutta hän ei haluaisin minunkaan. Konkreettinen äidin ehdotus uravalinnalleni, kirkkain silmin: kaupan kassa.
Kommentit (14)
Okei. Ikävä kuulla. Yritä irtautua äitisi vaikutuspiiristä mahdollisimman paljon ja opetella sisäistämään se, että olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mene kaupan kassalle jos pääset, ihan ok palkka siihen nähden ettet tarvitse koulutusta päästäksesi töihin.
Tuskin sä työttömänäkään haluat olla?
Vierailija kirjoitti:
Vika löytyy yleensä peilistä.
Sitä olen sieltä aina etsinytkin ja korjannut ja korjannut mutta jossain vaiheessa asiat ei muutu kun vika on todellisuudessa jossain muualla. Ei riitä aina oman asenteen muuttaminen.
Näillä isäni ohjeilla olen mennyt (yllättäen eronneet)
"älä laskeudu hänen tasolleen"
"ei kuulu minulle, en jaksa kuunnella"
"et voi muuttaa toista ihmistä vaan SUHTAUTUMISTA häneen :))))"
"kyllä vanhemmat aina lapsestaan välittävät :)"
ap
Vierailija kirjoitti:
No mene kaupan kassalle jos pääset, ihan ok palkka siihen nähden ettet tarvitse koulutusta päästäksesi töihin.
Tuskin sä työttömänäkään haluat olla?
Olen ollut,
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisit ihan hyvin käydä juttelemassa tuosta ammattiauttajalle. Lapsuudessa päähän taotut käsitykset istuvat sitkeässä vaikka ne tiedostaisikin ja on normaalia tarvita tukea muutosten tekemiseen.
Toinen mitä suosittelen on, että otat taukoa suhteesta äitiisi. Ihan kokonan. Sinulla on siihen oikeus. Ajattele niin että alat lähentyä jälleen kun ja jos olet vakaassa elämänvaiheessa, itsenäinen eikä hän enää pysty haavoittamaan sinua.
Olen itse narsistin tytär ja lähdin kotoa heti ysiluokan päätyttyä ja siitä nyt 25 vuotta. Mitähän neuvoja antaisin 26 v. itselleni? Mullakin oli ongelmia tutkinnon loppuun saattamisessa, mutta jostain kummasta syystä mun lyhytaikainen ex-poikaystävä otti tehtäväkseen alkaa tsempata ja positiivisesti manipuloida "no hei mieti nyt, eikö olisi vähän siistiä, kun saat ne paperit... mennään juhlimaan... ostan sulle kyllä sitten lahjan jne." ja oltiin siis vaan kavereita. Ilman häntä... tuskin olisin valmistunut. Ja se harmittaisi todella, todella paljon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8 jatkaa... Eli... todellakin teet ne opinnot. Ja toinen on se, että opettele ympäröimään itsesi sellaisilla ihmisillä joihin luotat ja jotka ovat sulle hyviä. Tasan 2 elämäntehtävää sulla nyt, muu on muuta. Onnea matkaan!
^ ja vaikka susta tuntuis, ettei noi voi olla sulle saavutettavia asioita, taustasta jostuen. Kyllä ne on. Mieti tarkkaan noita mainitsemiani asioita ja oivalla, että mitään mahdottomia ne ei ole. Sun tunne vaan on eri. Edellytykset kyllä sulta löytyy, siitä olen varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit olla myös masentunut?
Arvottomuuden tunne seuraa läpi elämän, jos sille ei tee "jotain" ja noi pari juttua on ihan hyvät tavoitteet sen omanarvontunnon löytämiseksi.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3106050/jatkuva-alemmuuden-ja-arvottomu…
Niin ja nyt kun "täti" alkoi neuvomaan niin ota vakavasti tuo "se tunne seuraa loppuelämän". Sun pitää koko elämän asettaa itsellesi pieniä välitavoitteita, joiden "avulla" pidät itseäsi niin, että uit pinnalla. En tarkoita mitään super -elämää suorittamisineen vaan ihan tavallisia asioita, mitä haluat. Mieti sitä, mitä haluat ja sitä kohti. Ja kun olet tarpeeksi monta steppiä ottanut niin yhtenä päivänä ta-daa, vaan huomaat, että sä olet selvinnyt ja itse asiassa olet ylpeä ihan itse itsestäsi 😊!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos noista teidän kommenteista. En jotenkin edes osaa ottaa välittäviä eleitä vastaan, tai en tiedä mitä vastata vaikka jotain tällä aloituksella varmaan hainkin. Aion kyllä vielä opiskella ja sitä olen myös ajatellut että pitäisi olla joku aivan muu turvaverkko /lähipiiiri. Vaikea nähdä miten sinua lähinnä sabotoimaan yrittävä ihminen voisi sellaiseen kuulua mutta tämäkin on ollut aika uusi oivallus.
ap
Okei, nyt tulee varmaan outoa juttua mutta pelkään äitiäni. Pelkään alitajuisesti että hän jopa yrittäisi jotenkin kostaa jos mahdollisesti menestyn. Vauvana olen mm. tippunut lattialle ja tippunut järveen. Ja ne on toki ollet vahinkoja ja minulle on kerrottu niistä. Mutta joku piittaamattomuus.
ap
.