rakkaudesta

Minä peesaan Ninniä täysin. Rakkaus on toisen huomioimista, tukemista, antamista. Nimenomaan pyyteettömästi.



Rakkaus on jotain, mikä kasvaa läheisten ihmisten välille ajan myötä. Käsite-eroista sen verran, että minä rinnastan rakastumisen hullaantumiseen ja ihastumiseen - siis sen hormonihumalan, joka yleensä on siinä suhteen alussa ja jonka aikana ihminen on koko lailla syyntakeeton ;)

En usko yhteen " oikeaan" . Vaihtoehtoja on useampia ja vielä enemmän kuin oikeaan, uskon sopivaan.



Rakkaus on viime kädessä tahdon asia. On tahdottava rakastaa toista. Minä olen enemmän rakastavan kumppanuuden kuin intohimoisen rakkaussuhteen kannalla.

ihastumisella, rakkaudella ja rakastumisella on vissi ero: ihastua voi kehen tahansa, rakastua taas ei. rakastuminenkaan ei aina johda rakkauteen jos sille ei saa vastinetta..



rakkaus on minulle sitä että ottaa toisen huomioon, auttaa ja tukee tätä. vastavuoroisesti pystymistä ottaa toiselta apu vastaan heikkona hetkenään. rakkaus on myös sitä että punnitsee toisen hyvät ja huonot puolet sekä tekee päätöksen hyväksyykö ne vai ei!



ihana aihe, pitkästä aikaa! oletteko muuten lukeneet kaarina määtän kirjoituksia ja tutkimuksia rakkaudesta?

Aikaisemmin en tiennyt mitä rakkaus on. Elin avioliitossa ja tyhjiössä, missä kaikki hoidettiin rutiinilla ja ns. tunteet puuttuivat, mutta silloin en edes tiennyt, että jotakin puuttui. Erosin, ja lähdin matkalle ja tapasin vihdoin erään mielenkiintoisen ystäväni ja ' rakastuin' Aivan minä rakastuin ensimmäistä kertaa elämässäni ja olin 30 vuotias. Sen jälkeen olen elännyt suurta mielihyvän aikaa ja elämäni mikä oli tylsää ja tyhjää muuttui kertaheitolla mielenkiintoiseksi ja muutenkin rikkaaksi. Minulle rakkaus on ollut ystävyytttä, intohimoa, mielihyvää ja elämäniloa.



Olemme rakastaneet intohimoisesti yli kuusi vuotta ja loppua ei näy. Tähän mieheen rakastun aina uudestaan ja uudestan. Muutama päivä sitten eräs ystäväni katsoi minua ja sanoi, olet ihan sen näköinen kun olisit löytänyt elämäsi miehen, niin rakastuneen ja onnellisen näköinen. Mietin, että miten tämä rakastuminen voi kestää näin kauan, ja loppuuko tämä koskaan ? Ainahan sanotaan, että tulee vaihe milloin palataan takaisin todellisuuteen ja arki saa uudet kasvot, mutta toivon, että tämä olisi sitä meidän arkea.



Uskonko kohtaloon. Ehdottomasti. Onko olemassa oikea vaiko sopiva, siinä onkin kysymys, mutta pienen rakastuneen tytön tavoin haluan uskoa siihen oikeaan, vaikka todellisuudessa se olisikin vain ' sopiva'



Ihana aihe-menee aivan ajatus solmuun kun koitan miettiä miten rakastunut ihan oikeasti olen. Kevät terveisiä kaikille rakastuneille t. emmi

Minulle rakkaus on sitä että jaksaa aina tukea toista ja ottaa hänet huomioon, se on anteeksi antamista ja huolenpitoa toisesta ja sitä rehellisyyttä ennen kaikkea.

Mutta kyllä minä vähän sitä vastavuoroisuuttakin odotan, enkä ihan pyyteettömästi jaksas rakastaa. Onneksi meidän mieheltä se onnistuukin, hän on aika romanttinen ja tunteellinen ihminen.

Mutta näissä mokusuhteissa varsinkin pitkämielisyys on valttia, ja pitää muistaa keskustella asioista. Varsinkin alku oli meilläkin hankalaa, hän oli työtön, eikä hän osannut kieltä. Koti-ikävä oli valtava (on vieläkin) ja työn saanti oli kiven alla! Mutta aika hyvin ja nopeasti ennenkaikkea hän loppujen lopuksi sopeutui osaksi oma aloitteisuutensa ja sopuisan luonteensa takia.

Minusta rakkaus on sitä, että aidosti haluaa toiselle kaikkea sitä hyvää mitä itselleen, ja jos voi valita vain toisen sen hyvän saajaksi, valitsee rakastamansa henkilön eikä itseänsä.



Tuohon minusta kiteytyy kaikki se huolenpito, hellyys, rehellisyys, välittäminen, jne, mitä muiden vastaajien viesteissä niin kauniisti sanottiin :)



(Ja tuo toimii toisinkin päin, eli ei toivo mitään huonoa tapahtuvaksi, ja jos tapahtuu, kärsii mieluummin itse kuin antaa rakastamansa henkilön kärsiä.)

sitä että tekee kaikkensa että toinen tuntisi itsensä tärkeäksi ja että toisella olisi mahdollisimman hyvä olla. Rakkaus on ihanaa kun saa vastarakkautta...rakkauteen myös kuuluu mielestäni turvallisuuden tunne ja se että tietää, vaikka mitä tapahtuisi toinen pysyy siinä rinnallasi taistelemassa. Uskon siihen että meille kaikille on se yksi tuolla jossain, osuuko se kohdalle ekalla yrityksellä onkin sitten asia erikseen, mutta kun se ainoa löytyy siitä ei halua enää erossa olla. Ihana aihe oli tämä.