"Sinulle ei ilkeillä, vaan sinä otat kaiken ilkeilynä"

Psykopaatit pystyvät juuri tuollaiseen kylmään neutraaliin ajattelutapaan.

Heh. Eli kunnianloukkaus voidaan poistaa rikoslaiista.

Ehkä siinä oli ajatuksena, että jokainen vastaa itse omista tunteistaan. Eli tekee tulkintansa siitä mitä on tapahtunut tai sanottu. Ja vastaa myös siitä miten toimii tuon tunteen kanssa.

Minun terapeuttini ei sanoisi noin. Vaihda terapeuttia oikeasti. Mikä terapeuttisi koulutus on?

Sano sille terapeutillesi että hän on ammattitaidoton, ruma ja naurettava ihminen. Hän ei saa loukkaantua siitä oman logiikkansa mukaan.

Eli ketään ei voi kiusata. Vastuu jää kiusatulle. Selvä!

Perus terapiahuttua. Myös ”hyväksyminen” ja ”tietoinen läsnäolo” auttavat ihan sairaasti kriisitilanteissa ja hermosäryssä. Käsittämätöntä scheissea josta innoissaan maksetaan.

Minkälainen terapeutti sinulla oikein on?

Ihan ok laittaa miettimään, että jokainen on vastuussa tunteistaan, mutta vähän liikaa vaadittu, ettei saisi loukkaantua. Ei tässä sentään vielä robotteja olla.

Terapeuttisi on pöljä :)

Hyvin sanottu ja totta. Äidilleni olen usein yrittänyt tätä puolta asiasta valottaa, hän on sitä mieltä että kaikki ovat hankalia, ilkeitä ja vittumaisia ihmisiä häntä kohtaan. Katkoo välejään ystäviin, sukulaisiin, "kun nämä ovat niin ilkeitä häntä kohtaan".

Itse tavallaan ymmärrän tämän näkökulman, ymmärrän että tietyt elämänkokemukset ym voivat vääristää ihmisen näkemään asiat näin.

Äidillänikään ei ole ollut mikään helpoin lapsuus..

Itse taas koen, että mua kohtaan ilkeitä ovat ihmiset olleet vain aniharvoin. No koulussa mukulana tietty oli lievää koulukiusaamista ihosairaudestani ym. mutta näin aikuisiällä. Olen monesti miettinyt miksi olen niin vähän törmännyt siihen että minulle ilkeiltäisiin? Luulen johtuvan näistä syistä:

1. Pyrin itse aina olemaan toisille kohtelias ja ystävällinen, asemasta/ulkoisesta habituksesta tms riippumatta. Kohtelen kaikkia kuten haluaisin itseäni kohdeltavan. (Usein metsä vastaa niinkuin itse sinne huutaa?)

2. Jos joku onkon ilkeä, ajattelen jotenkin automaattisesti heti, että ilkeilynsä ei johtunut minusta, vaan kyseisellä ihmisellä on paha olo jostain syystä x. Mistäs minä tiedän mitä murheita hän kantaa. Tällöin en tavallaan ota asiaa henkilökohtaisesti. Enkä lähde ilkeilyyn mukaan, puhun itse edelleen ystävällisesti, saatan myös kysyä onko huono päivä/voinko auttaa jotenkin.

Jotkut loukkaantuvat, vaikka kukaan ei ole tarkoittanut mitään pahaa.

Kyse tuskin oli siitä, ettei KUKAAN IKINÄ ole ilkeä kellekään, vaan puhe ole nimenomaan sinusta ja esimerkeistäsi. Esim. Äitisi käskee sinun siivota, koska kotisi on likainen. Sinä loukkaannut, äitisi on ilkeä sinulle!

Ei, hän ei ollut ilkeä, fakta on että kotisi on likainen ja se pitäisi siivota. Sinä vain otat sen henkilökohtaisena ilkeilynä.

Vierailija kirjoitti:

"Sinulle ei ilkeillä, vaan sinä otat kaiken ilkeilynä"

Miten semmoinen on käytännössä mahdollista? Ettei ihmiselle kukaan ole koskaan ilkeä, hän vaan ottaa kaiken itseensä?

Myös terapeuttini sanoo että loukata ei voi, ellei joku loukkaa itse itseään. Eli toiselle ei voi sanoa mitään loukkaavaa, jos ei se toinen siitä loukkaannu. Hän sanoo että jos loukkaannut, niin silloin loukkaat omilla ajatuksillasi itse itseäsi.

Kyllä asia voi  olla näinkin, eli "ilkeily" on paljolti kiinni siitäkin, miten viesti tulkitaan. Jotkut ihmiset on ns. "ammattiloukkaantujia" eli ne kyllä tulkitsee kaiken mahdollisen sanomisen heidän vastaisina kannanottoina.

Ja tämä johtaa myös siihen, että on paljon tilanteita, jossa totuuksien puhuminen on epäsuotavaa - ainakin näiden ammattiloukkaantujien ja muiden vastaavien mielestä.

Toiselta kantilta katsottuna, rehellinen suora kannanotto voi tuntua joskus loukkaavalta, mutta ainakin omasta mielestäni miellyttävä valhe on vieläkin loukkaavampaa. Eli kantsis vähän pohtia omia suhtautumisiaan asioihin, se ei ole hyvä jos kaikkialla pitää valehdella kaikesta tämmöisen "poliittisen korrektiuden" takia.

Jossain ammateissa olisi käytännössä ihan MAHDOTONTA toimia jos mitään epämiellyttäviä asioita ei voisi sanoa, vaikkapa kaikenlaiset kehitystehtävät yms. niissähän setvitään päivästä toiseen kaikenmaailman vikoja ja puutteita ja vajavaisuuksia yms.

Vierailija kirjoitti:

Terapeuttisi on pöljä :)

Tämä! Ja ilmeisesti jotenkin kieroutunut.

Noinhan se menee. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, että ottavat nokkiinsa siitä, kun sanot, että teet hyvännäköistä ruokaa. Ihan tosissaan. Tämän vääntävät päässään, että heidän ruokiaan arvostellaan ja kytätään inhottavasti. Tai sanot hyvää huomenta, mutta sanot sen väärällä tavalla. Sitten on niitä ihmisiä, jotka haluavat loukata tarkoituksella, mutta kaikkea ei kannata ottaa itseensä. Koska kyse on aina sen toisen huonosta olosta, eikä siihen tarvitse itse mennä mukaan. Voi pitää oman hyvän fiiliksensä ja jatkossa vältellä moukkien seuraa. Ja asiakaspalvelussa joutuu kyllä kasvattamaan nahkaa. Jos sitä ei tee, menettää mielenterveytensä alta aika yksikön. Tietysti voi vaatia asiallista kohtelua ja lopettaa törkeän ihmisen palvelemisen, mutta niistä ei ihan oikeati kannata menettää toimintakykyään loppupäiväksi. Onhan se tavallaan oma valinta, miten kenenkin sanomiseen suhtautuu ja antaako sen mennä ihon alle. Olin aikoinaan sellainen ihminen, joka murehti kaikkea, mitä muut sanoi. Ja olihan se raskasta. Nykyään kun ei välitä eikä suostu menemään muiden tunnetiloihin mukaan, niin olen paljon tasapainoisempi ja onnellisempi. Vaatii kyllä todella hyvää itseluittamusta, mutta sen kasvattaminen kannattaa. Elämä helpottuu niin paljon, etten kykene edes kuvailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Minun terapeuttini ei sanoisi noin. Vaihda terapeuttia oikeasti. Mikä terapeuttisi koulutus on?

Sano sille terapeutillesi että hän on ammattitaidoton, ruma ja naurettava ihminen. Hän ei saa loukkaantua siitä oman logiikkansa mukaan.

Esim. minä en loukkaantuisi. Tiedän että ammattitaitoni on kunnossa, en siis usko tuota väitettä. Olen ruma, tiedän sen itsekin, mutta mitä siitä, ei ole minulle merkityksellistä. Olen naurettava, mitä se oikein edes tarkoittaa? Ei ainaan osu ja uppoa haukkuna.

Jotkut taas loukkaantuvat kaikesta ja ymmärtävät kaiken väärin. Esim. Olet nätti tänään! Ai, olenko normaalisti ruma?

Ammattiloukkaantujat suuttuu kyllä vaikka laittasit jalkaasi punaiset uudet hienot kumisaappaat, koska sitten ammattiloukkaantujien siniset kuluneet vanhat kumisaappaat näyttää huonoilta niiden rinnalla, ja sinä ihan tahallasi laitoit punaiset kumisaappaat jalkaasi saadaksesi ammattiloukkaantujan näyttämään huonolta.

Ap, kenenkään ei tarvitse hyväksyä paskaa käytöstä, älä ala kynnysmatoksi. Puolensa saa pitää. Vaihda terapeuttia. Opettelet antamaan sanan sanasta ja kaksi parhaasta, ei sitä ei opi terapeutin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Noinhan se menee. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, että ottavat nokkiinsa siitä, kun sanot, että teet hyvännäköistä ruokaa. Ihan tosissaan. Tämän vääntävät päässään, että heidän ruokiaan arvostellaan ja kytätään inhottavasti. Tai sanot hyvää huomenta, mutta sanot sen väärällä tavalla. Sitten on niitä ihmisiä, jotka haluavat loukata tarkoituksella, mutta kaikkea ei kannata ottaa itseensä. Koska kyse on aina sen toisen huonosta olosta, eikä siihen tarvitse itse mennä mukaan. Voi pitää oman hyvän fiiliksensä ja jatkossa vältellä moukkien seuraa. Ja asiakaspalvelussa joutuu kyllä kasvattamaan nahkaa. Jos sitä ei tee, menettää mielenterveytensä alta aika yksikön. Tietysti voi vaatia asiallista kohtelua ja lopettaa törkeän ihmisen palvelemisen, mutta niistä ei ihan oikeati kannata menettää toimintakykyään loppupäiväksi. Onhan se tavallaan oma valinta, miten kenenkin sanomiseen suhtautuu ja antaako sen mennä ihon alle. Olin aikoinaan sellainen ihminen, joka murehti kaikkea, mitä muut sanoi. Ja olihan se raskasta. Nykyään kun ei välitä eikä suostu menemään muiden tunnetiloihin mukaan, niin olen paljon tasapainoisempi ja onnellisempi. Vaatii kyllä todella hyvää itseluittamusta, mutta sen kasvattaminen kannattaa. Elämä helpottuu niin paljon, etten kykene edes kuvailemaan.

Minulle loukkaannuttiin kerran kun sanoin huamenta enkä hyvää huomenta.

On myös olemassa ihmisiä, jotka ihan oikeasti ottavat neutraalit/hyvääkin tarkoittavat asiat ilkeilynä. Kokemusta on, ja mennyt välillä todella omituisiin mittasuhteisiin esimerkiksi kehuista suuttumiset. Sitä ei ilmeisesti pysty itse oikein näkemään.

Eiköhän terapian yhtenä tarkoituksena ole lisätä mielen joustavuutta. Jolloin omaa loukkaantumistakin on hyvä käsitellä tilaanteen mukaan. Jos jatkuvasti löydät itsesi kärsimästä muiden takia, on myös syytä tarkastella omia reaktioita, tulkintoja ja kokemuksia, koska toistuva jäykkä kokemistapa viittaa pulmiin omassa mielessä ja/tai lapsuuden suhteissa. Esim. narsistisesti vaurioitunut ihminen loukkaantuu hyvin usein, toistuvasti ja pienistä asioista. Toisaalta toisen ääripään ihminen on se, joka loukkaa muita ja manipuloi tarkoituksella.