Miten eroon negatiivisuudesta?
Olen oppinut negatiivisen elämänasenteen kaiketi vanhemmiltani, jotka ovat aina suhtautuneet kaikkeen ongelmalähtöisesti ja katastrofiasenteella. Eli esimerkiksi jos joku heittää ilmoille idean, heti on keksittävä, miksi idea ei voi onnistua ja mikä kaikki voi mennä pieleen jne. En ole koskaan saanut kehuja tekemisistäni, vaan tarpeen tullen kritiikkiä siitä mitä en ole tehnyt.
Nyt vasta aikuisena olen tajunnut tämän vaikuttaneen minuun haitallisesti, en arvosta itseäni pätkääkään, ja mikä pahinta, suhtaudun kaikkeen negatiivisesti! Miten tällaisesta pääsee eroon? Huomaan usein vasta jälkikäteen miten dorkalta olen kuulostanut jossain tilanteessa, jossa olisin voinut kehua jotakin henkilöä tai ideaa, mutta sen sijaan olen spekuloinut heti sillä, mikä kaikki voikaan mennä pieleen. Ei ihme että useimmat ihmiset pitävät minua ikävänä inhorealistina.
Kommentit (4)
Kun puhutaan vasta ideatasolla, silloin voi tosiaan kehuskella ja hehkuttaa. Sitten kun aletaan olla toteutuksessa, joku ikävä kyllä joutuu aina sen riskientiedostajan rooliin, varsinkin jos rahasta kyse. Olen oppinut pitämään suuni kiinni kun rakennetaan jotain kivaa pientä ilman piirustuksia jne. Eipä ole mun ongelma. Jos taas on kyse pikkuasiasta kuten laihdutuskuurista, silloin on paikallaan kannustaa suureen ääneen neuvoja antamatta, koska ei siitä isoa vahinkoa tule vaikka se sitten pysyykin paksuna.
Ongelman tiedostaminen on ensimmäinen askel ja sen olet jo tehnyt. 😊 Auttaako jos pyrit tietoisesti miettimän, mitä myönteistä käsillä olevassa tilanteessa on? Kun automaattinen negatiivinen ajatus tulee mieleen, laita se sivuun ja etsi positiivisempi näkökulma.
Kannattaa aloittaa ne positiiviset ajatukset ihan pikkuasioista. Ihanaa kun aurinko paistaa (ummista silmäsi pesemättömiltä ikkunoilta tai pölypalleroilta lattioilla vaan keskity vain siihen aurinkoon) jne. Siitä sitten pikkuhiljaa siirryt ihan vahingossa isompiinkin positiivisiin asioihin.
Ei tuosta pääse eroon.