Kaksi äiti vauvalle --- mihin maailma on menossa?
https://yle.fi/uutiset/3-10078403
Lakivaliokunnan puheenjohtaja Kari Tolvanen (kok.) perustelee kansalaisaloitteen edistämistä lapsen edulla.
– Valtaosa valiokunnan jäsenistä oli sitä mieltä, että on lapsen edun mukaista, että hänellä on jo syntyessään kaksi juridista vanhempaa eli tässä tapauksessa kaksi äitiä. Se on lapsen etu, jos vaikka synnyttävälle äidille sattuu jotain todella ikävää, Tolvanen perustelee.
En mitenkään voi hyväksyä tällaista. Lapsi ei ole voinut syntyä ilman miestä. Ei mitenkään.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Murehdi mieluummin kaikista niistä maailman lapsista, joilla ei ole huoltajia lainkaan, ennen kuin alat kantaa murhetta niistä, jotka sentään pääsevät syntymään toivottuina lapsina perheeseen.
Tämä on loistava kommentti. Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsella siis enää mitään oikeutta biologiseen isään? Ja voiko käydä niin, että erossa lapsi päätyy vanhemmalle, joka ei ole millään tavalla sukua?
Ajatella, adoptiossa lapsi elää koko ikänsä ihmisten kanssa, jotka eivät ole biologisesti hänelle sukua.
Totta, mutta nykyisin adoptiolapsella on oikeus etsiä biologiset vanhempansa. Onko näillä naisparien lapsilla sama juttu? Vai onko niin, että jos jo on 2 vanhempaa, niin biologisia vanhempiaei ole oikeus etsiä?
Kuka kieltää?
Laki. Kun sillä lapsella on 2 vanhempaa, niin sillä ei ole mitään mahdollisuutta ryhtyä selvittämään biologista isäänsä. Mikä on äärettömän surullista.
Mutta onko siis miehillä sama mahdollisuus eli 2 miestä voi etukäteen ilmoittaa isyytensä ja jos äiti sen hyväksyy, niin lapsella ei ole mitään juridista sitoumusta äitiinsä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsella siis enää mitään oikeutta biologiseen isään? Ja voiko käydä niin, että erossa lapsi päätyy vanhemmalle, joka ei ole millään tavalla sukua?
Ajatella, adoptiossa lapsi elää koko ikänsä ihmisten kanssa, jotka eivät ole biologisesti hänelle sukua.
Totta, mutta nykyisin adoptiolapsella on oikeus etsiä biologiset vanhempansa. Onko näillä naisparien lapsilla sama juttu? Vai onko niin, että jos jo on 2 vanhempaa, niin biologisia vanhempiaei ole oikeus etsiä?
Kuka kieltää?
Laki. Kun sillä lapsella on 2 vanhempaa, niin sillä ei ole mitään mahdollisuutta ryhtyä selvittämään biologista isäänsä. Mikä on äärettömän surullista.
Miksi ihmeessä ei olisi oikeus selvittää ihan mitä huvittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsella siis enää mitään oikeutta biologiseen isään? Ja voiko käydä niin, että erossa lapsi päätyy vanhemmalle, joka ei ole millään tavalla sukua?
Ajatella, adoptiossa lapsi elää koko ikänsä ihmisten kanssa, jotka eivät ole biologisesti hänelle sukua.
Totta, mutta nykyisin adoptiolapsella on oikeus etsiä biologiset vanhempansa. Onko näillä naisparien lapsilla sama juttu? Vai onko niin, että jos jo on 2 vanhempaa, niin biologisia vanhempiaei ole oikeus etsiä?
Kuka kieltää?
Laki. Kun sillä lapsella on 2 vanhempaa, niin sillä ei ole mitään mahdollisuutta ryhtyä selvittämään biologista isäänsä. Mikä on äärettömän surullista.
Päinvastoin, Suomessa laki juuri takaa luovutuksella(sperma/munasolu) syntyneelle lapselle oikeuden selvittää toisen biologisen vanhempansa tiedot 18v. synttäreiden jälkeen - toisin kuin monissa muissa maissa, joissa sukusolujen luovuttajille taataan täysi anonymiteetti(ja tämä Suomen laki ok muuten todennäk. osasyynä siihen miksi Suomessa ei sukusoluja niin aktiivisesti luovuteta - ihmiset eivät halua lapsia kolkuttelemaan ovelle 18v päästä...). Näin siis kaikissa tilanteissa, heteroparikin voi nimittäin tarvita luovutettuja sukusoluja. Tekeekö se, että heteropari joutuu käyttämään luovutettuja sukusoluja siitä ei-biologisesta vanhemmasta yhtään sen vähemmän vanhempaa? Mielestäni ei.
Ja ihan vain oma mielipiteeni- vanhemmuus on ensisijaisesti läsnäoloa. Kaksi äitiä ovat yhtälailla vanhempia jos ovat läsnä ja rakastavat lasta, samoin kuin kaksi isää tai äiti ja isä tai vain äiti tai isä tai vaikka täti tai kummisetä - kunhan on huoltaja joka on läsnä ja hoivaa ja rakastaa, eikö se olisi se tärkein asia?
Miksiköhän nämä biologisen isän perään itkijät eivät ole sanaakaan sanoneet, kun heteropari käyttää tuntemattoman luovuttajan siittiöitä hedelmöityksessä?
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsella siis enää mitään oikeutta biologiseen isään? Ja voiko käydä niin, että erossa lapsi päätyy vanhemmalle, joka ei ole millään tavalla sukua?
Voi hyvä päivä. Ei mullakaan ollut oikeutta biologiseen isään kun mun biologisella isällä oli oikeus mielummin ryypätä ja rällästää. Ei ollut oikeutta minkäänlaiseen isään kun se biologinen hajotti äidin luottamuksen miehiin vuosikymmeniksi. Ihan hyvin silti menee ja lapsuuskin oli onnellinen, ainakin sen jälkeen kun biologisesta isästä päästiin eroon lopullisesti. Ei vanhempien tärkeimmät ominaisuudet ole määrä ja sukupuoli. Tärkeimmät ovat rakkaus, turvallisuus ja vastuullisuus.
Voi olla että on hyvä olla kaksi huoltajaa (mitä vain sukupuolta), tai sitten ei. Molemmissa on puolensa. Riippuu ihmisistä ja siitä miten elämä ja asiat sattuvat menemään. Kaikkein olennaisinta kuitenkin on, että on se yksi kiva vanhempi ja koti jossa vakaat olot.
Me olemme perhe, jossa on minä äiti ja minulla yksi lapsi, nyt teini. Ollaan aina oltu hyvin onnelliset kahdestaan, en ole kaivannut toista huoltajaa, eikä ole mitään symbioosiongelmia, lapsella on ihan normaali elämä, kaverit jne.
Olen säälinyt tuttuja joilla on repivät erot, sitä ennen monta huonoa vuotta, riidat lapsista ja lapset jotka joutuvat ravaamaan kahden kodin väliä ilman että heiltä kysytään mitään.
Minusta usein unohdetaan, mitä kaikkia etuja tarjoaa yhden vanhemman perheenä olo. Se on jotain ihan muuta kuin aataminaikuinen ajattelu, jossa avioton lapsi on naiselle häpeä ja yhteisön silmätikku.
Toki olisin vielä tyytyväisempi, jos lapsen isäkin pitäisi jotain yhteyttä joskus mutta se on hänen päätöksensä. Itse olen lapsen tarkoituksellisesti hankkinut, vastuu on minun.
Te kaikki asenteelliset: eläkää ja antakaa elää, ja ennen kaikkea muistakaa että se lapsi kaipaa teiltä normaalia hyväksyntää perheelleen, ei moralisointia, sääliä, taivastelemista.