Lue keskustelun säännöt.
Panostin nuorena uraani, nyt olen haluton ja huono johtaja
16.02.2018 |
Nuorempana kiinnosti kovasti saada asioita aikaan. Luin DI:ksi, jonka jälkeen luin vielä jonkin verran taloutta, ajauduin johtamistehtäviin ja etenin urallani nopeasti. Nyt sitten, 51-vuotiaana, johtajan tittelillä, en enää jaksaisi. En kuitenkaan haluaisi heittää hanskoja tiskiin, kun olen tottunut ansaitsemaan työstäni hyvin.
Miten te muut tähän ikään tulleet kanssaeläjät jaksatte töissä? En enää jaksa päivystää kännykkää koko ajan, nähdä vaivaa ja valmisteluja omalla ajalla kaiken eteen, kannatella koko yksikköäni ja huolehtia ihmisistä ja kaikesta. Tuntuu, että tämä on nyt liikaa. Minulla ei ole mitään vapaa-aikaa ja se heijastuu yksityiselämääni. Miten päästä pois oravanpyörästä? Uskallanko jollain tavalla ilmaista tämän työpaikallani, vai tuleeko kengän kuva persukseen, jos menen tällaista päästämään suustani? Tekisin mielelläni neuvonantaja tyyppistä työtä, ilman suurempaa kokonaisvastuuta.
Täällä sitä sitten avaudun...kesken työpäivän tällaisella foorumilla. Tunnen epäonnistumista ja häpeää.
Kommentit (13)
Olet varmaan viimein huomannut, miten feikkiä kaikki tuppaa olemaan. Miksi panostaa turhan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan moni miettii samankaltaisia asioita. Elämä muuttuu tai omat halut muuttuu. Mä olen muutamaa vuotta nuorempi ja miettinyt muutosta vuoden ajan. Multa se vaatii kypsyttelyä, koska on isoista asioista kyse. Toivon, että osaan joskus tehdä päätöksen. Toivottavasti säkin! Sä tiedät tilanteesi ja halusi parhaiten, joten sun on se päätös tehtävä.
Jotenkin olen koko ajan ajatellut, että kyllä minä jaksan tehdä koko urani tätä. Sitten pääsee rentoutumaan eläkkeelle. Nyt oloni on toinen. Haluaisin rentoutua heti.
Kypsyttelyä tässä nyt sitten harrastelen. Ajatuksia on paljon, mutta konkretiaa vähän. En tiedä mitä voisin tehdä.
ap
Tutun kuuloista.
Minä vaihdoin tuossa iässä asiantuntijan hommiin eri firmaan (ja pienemmällä palkalla). Kolmen vuoden jälkeen irtisanouduin siitäkin ja muutin etelän lämpöön. Täällä on eläminen niin halpaa, että pääomatulot riittää hyvin. Itsellä ainakin uniongelmat ratkesi kun nukun silloin kun nukuttaa.
Voi kuule, ihan sama fiiis ja tarina. Johtava asema ja hyvä palkka - kaikki pitäisi olla hyvin, mutta ei ole.
Tein just päätöksen - lopetin hommat. Pikkusen pelottaa kyllä, mutta sekoaisin jos jatkaisin.
Sanoisin, että kannattaa kertoa asia työpaikalla, koska kyllä sen työtehon alenemisen ja pahoinvoinnin huomaa muutkin. Itse kerroin ja sain siitä vain positiivista palautetta. Jäi tosi hyvä fiilis kun ihmiset tiesivät, että en vaan enää voinut jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan moni miettii samankaltaisia asioita. Elämä muuttuu tai omat halut muuttuu. Mä olen muutamaa vuotta nuorempi ja miettinyt muutosta vuoden ajan. Multa se vaatii kypsyttelyä, koska on isoista asioista kyse. Toivon, että osaan joskus tehdä päätöksen. Toivottavasti säkin! Sä tiedät tilanteesi ja halusi parhaiten, joten sun on se päätös tehtävä.
Jotenkin olen koko ajan ajatellut, että kyllä minä jaksan tehdä koko urani tätä. Sitten pääsee rentoutumaan eläkkeelle. Nyt oloni on toinen. Haluaisin rentoutua heti.
Kypsyttelyä tässä nyt sitten harrastelen. Ajatuksia on paljon, mutta konkretiaa vähän. En tiedä mitä voisin tehdä.
ap
Ehdotan sinulle vuorotteluvapaata. Puolessa vuodessa voi miettiä vähän, mitä elämältä haluaa. Tai ainakin levätä. Tai perustaa vaikka firman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni on panostanut uraaniin ja laukaissut panoksen.
Elämä on tässä ja nyt. Ootat eläkettä päästäksesi rentoutumaan, voit kuolla vaikka huomenna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lepää ja mieti sitten. Uupuneena ei kannata polttaa siltoja. Itse olen pomon jälkeen kakkonen ja tuen pomoa. Sellainen jobi?
Itse aloin opiskelemaan vastaavassa tilanteessa ihan toista alaa. Jotenkin sitä aikaa sitten vaan sai järjestettyä, vaikka aikamoisessa työpaineessa olin aloittaessani opinnot. Minua opiskelu on auttanut niin, että sain ihan muuta mielekästä ja mielenkiintoista ajateltavaa niiden ainaisten työasioiden sijaan. Edelleen olen samassa työssä, enkä tiedä tulenko vaihtamaan alaa, mutta koen, että elämäni tuntuu nyt merkitykselliseltä ja mielekkäältä. Tsemppiä sinulle, toivottavasti löytäisit jonkun sinua innostavan uuden jutun elämääsi. Pieni loma voisi auttaa, jos tuntuu, että ajatuksesi ovat ihan tukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan turhaan tunnet häpeää ja epäonnistumista siitä, että avaudut Babylonin oravanpyörästä. Ei raataminen töissä tuo onnea. Elämässä on paljon muutakin.
Itseäni ei kiinnosta töiden teko enää juuri ollenkaan. Olen yrittäjä. Tehnyt näitä sinänsä kiinnostavia hommia noin kymmenen vuotta. Ei napostele enää. Mukaville kanta-asiakkailleni jaksan vielä (vaivoin) tehdä hommia. Uusia asiakkaita en ole ottanut pitkään aikaan.
Haluaisin tehdä jotain ihan muuta. Vaikka harrastaa liikuntaa päivät pitkät.
Kuulepa nyt, Sirpa. Tämä provosi kusee sukilleen jo alkuunsa, kun postaat sen keskellä arkipäivää. Ei niillä kiireisillä johtajilla ole aikaa palstailla tuohon aikaan täällä, jote mitäpä jos vain täyttäisit sen työtön-työtön-lappusi ja veisit koiran ulos, ennen kuin miehesi tulee töistä kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opintovapaa. Vuoden tai kahden jälkeen on taas intoa palata takaisin töihin.
Varmaan moni miettii samankaltaisia asioita. Elämä muuttuu tai omat halut muuttuu. Mä olen muutamaa vuotta nuorempi ja miettinyt muutosta vuoden ajan. Multa se vaatii kypsyttelyä, koska on isoista asioista kyse. Toivon, että osaan joskus tehdä päätöksen. Toivottavasti säkin! Sä tiedät tilanteesi ja halusi parhaiten, joten sun on se päätös tehtävä.