Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asiasta toiseen poukkoileva aikuinen
16.02.2018 |
Mikä ihme minulle on aikuisiällä tullut? Olen mielestäni ollut rauhallinen ja säntillinen ihan pikkupennusta, keskittynyt esimerkiksi kirjoihin niin, etten kuule mitään lukiessani ja kaikki on ollut ajallaan tehtynä.
Lukiosta erittäin hyvillä papereilla yliopistoon siirtyessäni homma alkoikin hajota käsiin. Minulle ei sopinut, ettei olekaan valmista raamia, että tee tuo ja tuo kurssi nyt ja seuraavaksi sitten nuo... Olin toki väärällä alallakin, mutta selvästi huomasin, että asioita aikaan saadakseni tarvitsen jonkun, joka sanoo mitä tehdään.
Töissä olen säntillinen ja tunnollinen ja teen minulle annetut asiat heti ja hyvin, mutta esimerkiksi kotonani vallitsee sekamelska. En osaa aloittaa asioita, lykkään niiden tekemistä, hommia kertyy. Ja lopulta, kun aloitan, singahtelen hommasta toiseen nin, ettei mitään tule ihan valmiiksi. Pesen, kuivaan ja viikkaan pyykin, mutten vie kaappiin. Jos aion käydä talon toisessa päässä varastossa, huomaan koneellisen pyykkiä, ja alankin ripustaa niitä. Sitten muistan, että ai niin, ruokani on mikrossa ja käyn hakemassa sen. Kesken ruokailun mieleen muistuu, että piti ommella takkiin nappi, ja käyn aterioinnin välissä hakemassa jo neulan ja langan. Syön ja ompelen napin. Palauttaessani salaattitarpeet jääkaappiin huomaan jääkaapinovessa kirjastokuitin ja päädyn etsimään kadonneet lainakirjat. Jaa niin, se varasto. Ja ne loput pyykit!
Huusholli on täynnä aloitettuja käsityö- yms projekteja, eri vaiheissa. Välillä innostun tekemään jotain loppuun. Tai vaikka kahdessa viikossa käytän ihan kaiken vapaa-aikani neulomiseen ja teen vinon pinon sukkia, mitä nyt vain se viimeinen pari ei valmistu. Neuloessa käy kuten lukiessa, en huomaa ajakulua enkä ympäröivää maailmaa. Seilaan siis jossain aloitekyvyttömyyden, säntillisyyden, asioiden loppuunsaattamattomuuden ja äärimmäisen keskittymisen välimaastossa päivästä toiseen. Nytkin pitäisi olla lämmittämässä ja hakea takkapuut.
Kommentit (11)
Niin tuttua. Mä oon samanlainen singahtelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua. Mä oon samanlainen singahtelija.
Onko tuo sinusta luonteenpiirre vai esimerkiksi stressioire tms?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua. Mä oon samanlainen singahtelija.
Onko tuo sinusta luonteenpiirre vai esimerkiksi stressioire tms?
Sen kun tietäisi. Tuntuu, että päätön sinkoilu vaan pahenee vuosi vuodelta.
Aikuisten adhd. Inattentiivinen muoto eli ADD. Etenkin naisilla jää koulussa huomaamatta kun älyllä pystyy kompensoimaan. Sitten aikuisena alkaa pakka levitä käsiin. Hankkiudu asiantuntevam lääkärin pakeille.
Ehkä stressiä tai jonkinlaista masennusta, suunnitelmia mutta et sitten kuitenkaan pysty totettuamaan niitä. Itselläni on ADD ja se oireilee juuri näin mutta se ei ole myöskään mikään sellainen, joka vasta aikuisiällä aktivoituu päälle. Toki voi olla, että aiemmin olet saanut langat pidettyä käsissä jostain syystä mutta nyt et enää. onko sulla jotain muita oireita esim. mielialassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan järjetön stressi on ollut päällä jo jokusen vuoden. Olen aika lyhytpinnainen nykyään, olisin mielellään yksin ja hiljaisessa, mutta hiljaisuudenkaipuu johtunee työstäni. Masennustestinkin olen välillä tehnyt, mutta se ei sattunut kohdalleen, en ole millään muotoa toivoton.
Asia on ajankohtainen, koska haluan hakea opiskelemaan ja pärjätäkin, enkä siis voi olla tällainen touho! Aina hommat kesken ja kaikki hukassa. En ymmärrä, minne tyyni, rauhallinen ja aina tilanteen tasalla ollut minä on oikein kadonnut.
ap
Tuttua, niin tuttua. Painiskelen ihan samojen asioiden kimpussa. Tuntuu myös, että päässä on televisio jossa on 10 kanavaa yhtä aikaa auki. Käytänkin valtavan paljon aikaa sellaiseen viihteeseen, joka imaisee mukaansa, että saa lepoa pään "kohinalta". Tein joitakin vuosia sitten 100 kysymyksen nettitestin, jossa selviteltiin, voisiko minulla olla lapsena huomaamatta jäänyt ADD tai ADHD. Sain 97/100 pistettä, joten kai se jotakin indikoi, vaikka olikin vain nettitesti. Koulu meni hyvin, vaikka aina tiesin alisuoriutuvani, en jaksanut keskittyä koulukirjoihin. Romaaneita taas luin hyvin samaan tapaan, etten enää havainnoi ympäröivää maailmaa lainkaan, ylikeskityin. Yliopisto jäi käymättä, koska tiedän etten siellä enää selviä, toisin kuin ammattikorkeassa josta selviää hyvin numeroin kun vähän vasurilla jotain hutaisee.
Kuvailemasi tilanne missä kaikki jää kesken kun jokin muu asia vie huomion matkan varrella on ihan jatkuva ongelma. Siivotessa olen ratkaissut sen niin, että siivoan huone kerrallaan, ja huoneenkin jaan pienempiin osiin joko askareen mukaan (pölyjen pyyhintä), tai paikan mukaan (ensin tuo kaappi, sitten tuo pöytä..). Näin pystyn pakottamaan itseni hoitamaan sen pienen osasen loppuun ennen kuin keskittyminen herpaantuu ja homma hajoaa käsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, löytyi ainakin vertaistukea. :) Ehkä pärjään tämän pääni kanssa vielä. Arki tulee kyllä pahasti ruuhkaantumaan, jos sen opiskelupaikan saan.
Nostan kerran, jos jollakulla olisi asiaan lisättävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen ketju. Sattuisiko ap olemaan vielä linjoilla? Miten on mennyt?
Alue: Aihe vapaa
Noin. Puut haettu, tulet tehty ja matkalla siivottu keittiö, laitettu lääkekaapin sisältö paikoilleen, viety pyykit ja lajiteltu osa postista.