Saako lasta tukistaa?

Tukistaminen on niin laaja-alainen käsite. Se jonka kohteeksi itse jouduin 80-90luvuilla oli väkivaltaa (hiuksista nostettiin ilmaan), tosin olen edelleen sitä mieltä, että rangaistus oli ansaittu ja tiesin tekeväni väärin tiesin myös mitä siitä seuraa... en koskaan kyseenalaistanut tai ihmetellyt miksi näin... pieni tukistus, eli hiuksista pidetään kiinni mutta EI vedetä, revitä saati nosteta lasta ilmaan hiuksista... sitä en miellä väkivallaksi...

jatkan vielä, tottahan se on, ettei aikuisten välisissä riidoissa tukisteta, mutta aikuinen riitelee sanallisesti lapsi ei. lapsi voi lyödä, potkia, huitoa, tukistaa, riisua sitä mukaan kun saat häntä puettua yms yms jos aikuinen riisuu vaatteensa se ei ole sinun ongelmasi ja voit vain poistua paikalta :D lapsen kanssa tätä mahdollisuutta ei ole...

Siitähän saa ihmiset olla mitä mieltä vaan, mutta onneksi lapsen fyysinen kuritus on lailla kielletty -ja niin sen tulee ollakin. Moni ajattelee, että pari luunappia tai pikkutukkapölly ei nyt mitään haittaa, mutta mun mielestä lapselle ei saa rangaistusmielessä tehdä fyysisesti mitään. Kyllä, lasta joutuu joskus pitelemään paikoillaan tai nostamaan, mutta siinä ei saa olla kurituksen merkkejä tai ylenpalttista voimankäyttöä.



Lapsen oikeus fyysiseen koskemattomuuteen on siis absoluuttinen!



Tässä asiassa aikuiseen ja lapseen pätee tismalleen samat säännöt. Enhän minäkään saa toisia aikuisia läpsiä tai tukistella kun he saavat minut raivon partaalle. Ihan samalla tavalla aikuisen on osattava hallita kiukkunsa tai suoranaisen raivonsa lasta kohtaan. Fyysinen kuritus on vallankäyttöä ja osoitus muiden keinojen loppumisesta.

Harvemmin tukistaminen tai se luunappi varsinaisesti aikuisen raivosta johtuu. Kyllä vanhemmilla yleensä kärsivällisyys riittää, mutta jos mikään ei tehoa ja lapsi testaa ja testaa niin kyllä minun mielestä saa pikkusen säikäyttää. Oppii olemaan. Niin sitä itekkin on tukkapöllyt silloin tällöin saanut, ikinä ei turhasta, eikä liian usein, vaan äärimmäisen tarpeen vaatiessa kun on tullut heiteltyä niskoja vanhemmilleen. En ole psyykkisesti sairas tai kärsinyt mitenkään myöhemmällä iällä noista ainakaan itse, ei ole ollut mitenkään traumatisoivia kokemuksia sillä lapsuus on muuten ollut tasapainoinen ja rakkautta on riittänyt, huolta on aina pidetty.:) Tietenkin kurittaessa tulee huomioida, että lapsi on sen ikäinen että ymmärtää miksi saa vaikka luunapin (jos muu ei tehoa). Mitä pienempi lapsi, sen vähemmän se ymmärtää, silloin kurittamisen tarvetta ei mielestäni ole.

Olen aivan samaa mieltä kuin "toinen". Fyysinen väkivalta ei auta mitään. Joko lapsi on liian pieni "oppimaan olemaan" kuten xxx sanoo, tai sitten sen verran iso, että uhmakkuus vain kasvaa. Miten lapsista voi kasvaa muita ja muiden fyysistä koskemattomuutta kunnioittavia ihmisiä jos heihin kajotaan? Ja kyllä se taitaa vanhemman kiukusta, raivosta tai pinnasta olla kiinni jos ei jaksa lastaan niin hyvässä kuin pahassakin. Tottakai siinä menee hermot ja suututtaa, mutta aikuisen täytyy osata käsitellä ja purkaa ne tunteet muilla tavoin.



Kuten "toinen", myös minä peräänkuulutan samoja sääntöjä niin aikuisten kuin lastenkin kiukutessa. Ei kai "xxx":ääkään kukaan ristiriitatilanteissa opeta olemaan säikäyttämällä kivuliaalla luunapilla otsaan (tätä voi siellä nyt ihan itse testata omaan naamaan, ja joo-o, sattuu se) tai nykäisemällä hiuksista.



Yhteenvetona vielä; vanhemman tulee olla lapselle luotettava ja turvallinen ihminen. Sellainen, jolle voi kiukutella ja nakella niskojaan ilman väkivallan uhkaa.

Juuri noin: emmehän me saa toisia aikuisiakaan tukistaa tai antaa heille luunappeja, vaikka kuinka ärsyttäviä olisivat. Kuinka sitten puolustuskyvyttömiä lapsiamme saisimme pahoinpidellä (vaikka "lievästikin")? Paitsi että lapseen sattuu, niin myös hänen turvallisuudentunteensa järkkyy jos rakas huoltaja äkkiä käykin käsiksi ja muuttuu pelottavaksi. - Lisäksi aikuinen antaa väärän käyttäytymismallin: näin toimii aikuinen.

Jos lapsi on niin levoton, ettei hänen kanssaan keskustelemalla pärjää, niin pitää turvautua asiantuntija-apuun. Taustalla saattaa olla vaikka aivojen toimintahäiriö, ja lapsi voi sitten saada apua.