Mikä minussa on vikana? Ystävä- perhe- ja ihmissuhteet mättää

Analysoikaa minut.
Olen nelikymppinen ihan normaali nainen. Lapsia on pari kotona ja yksi jo lentänyt pesästä. Mies ja ihan hyvä parisuhde.
Ystäviä ja kavereita en koskaan ole halunnut haalia vaivoikseni. Jotenkin yhden kaverin kestän kerrallaan, kahden tai kolmen kaverin porukka on jo tosi ahdistava piiri, mistä haluan jättäytyä pois. Näin olen jättäytynyt pois monen ihan mukavan ihmisen elämästä syystä kun en vaan jaksa.
Nyt perhe-elämänkin äänet on alkanut ahdistamaan. Haluan hiljaisuutta, haluan olla yksin, haluan olla irti kaikesta.

Miten sulkeutua takaisin omaan kuoreen tässä perhe-ystävä-tuttavaelämässä? Mun aivot huutaa hätäänsä tässä sekamelskassa.
Ja ps. tällähetkellä ainoa ääni on teini lukemassa läksyjään ääneen ja sekin on mulle nyt liikaa. Missä mun oma, hiljainen maailmani on?