Hoitovapaa on perheen oma valinta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin harkinnut lpsen tekemistä, jos malli olisi mennyt läpi. En halua synnyttää lasta näin epätasa-arvoiseen maailmaan. Tarvitsemme uudistusta, jotta saamme syntyvyyden kasvamaan.

Mun on todella vaikea uskoa, että kukaan tekee päätösen perhevalinnoistaan tuollaisten asioiden perusteella, varsinkin, kun tälläkin hetkellä ne vapaat saa sovitella oman halun mukaan.

Jos syntyvyys on näin alhaista, niin tottakai tarvitsemme perhevapaamallin, jolla syntyvyyttä saataisiin lisättyä. Uusi malli olisi ollut enemmän nykypäivää ja sen ansiosta mm. naisten asema työmarkkinoilta olisi parantunut ja miesvaltaisilla aloilla isyysvapaasta olisi tulevaisuudessa tullut normi.

Näissä keskusteluissa ja malleissa unohdetaan lapsi. Ajatellaan työlähtöisesti vaikka keskiössä pitäisi olla lapsen etu. Kotihoito on aina halvempaa yhteiskunnalle kuin päiväkoti. Ja edelleen jos halutaan hyväpalkkaiset miehet kotiin niin pitäisi nostaa naisvaltaisten alojen palkkoja, jotta perheen tulotaso ei romahda isien jäädessä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Varsin usein lapsia hankitaan sitten, kun ainakin miehellä on työpaikka. Tilanteessa, jossa nainen on töissä ja  mies työtön, harvemmin aletaan pykäämään jälkikasvua.  Tuon linkin takana olevassa listassa kiinnittyy huomio erityisesti siihen,  että miesten vähäinen osuus perhevapaiden käytöstä vaikuttaa korreloivan paikkakunnille, joissa nainen tuskin saisi puoleksi vuodeksi töitä eli siksi ajaksi, jolloin mies olisi pehevapaalla. Nykymallissa yhteiskunta siis maksaa naiselle kotihoidontukea ja työnantaja maksaa miehelle palkkaa. Uudessa mallissa taas yhteiskunta maksaisi naiselle työttömyyspäivärahaa ja miehelle ansiosidonnaista. Pehevapaat voidaan jo nyt jakaa, jos perheessä halutaan, että nainen käy töissä ja mies on perhevapaalla. 

Anteeksi mitä? Onko tästä jotain ihan tutkittua tietoa, vai ihanko sinun oma mielipide? Eihän työttömänä nimenomaan kannata naisen lisääntyä. Tuki pienempi ja raskaana viimeistään voi ainakin heittää hyvästit työllistymismahdollisuuksille. Eli siinä vaiheessa voi sitten jäädäkin kotiäiteilemään pidemmäksikin aikaa. Omasta tuttavapiiristä en kyllä tiedä ketään paria jotka olisivat nähneet toisen työttömyyden jotenkin potentiaalisena hetkenä alkaa lisääntymään. Vaikka palstamiesten juttujen perusteella voisikin päätellä miesten nykysuomessa elättävän perheensä, kyllä tavallisissa perheissä molempien tulot ovat tärkeitä jos halutaan saada sekä lainat maksettua että eläminen kustannettua.

Uusi malli parantaa miehen asemaa työmarkkinoilla kun hänelle on korvamerkittyä vanhempainvapaata, johon työnantajalla ei ole mitään nokan koputtamista! Lisäksi se toimii porkkanana kun on mahdollista pidentää näin vanhempainvapaata 9-10kk:sta 1,5 vuoteen vain 20% palkan menetyksellä. Argumentti "miehen ei kannata jäädä kotiin, koska parempi palkka ja ura" menettää siis merkityksensä.

Äiti voi vapaasti edelleen omia isän kuukaudet ja jäädä sen ajaksi kotihoidontuelle. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Uusi malli nimenomaan on isyyden turvaksi ja tarkoituksena ei ole heikentää perheiden asemaa vrt. nykyisyys.

Keskustelussa keskitytään liikaa väittelemään siitä, mikä hoitomuoto on lapselle paras, ja valinnat tehdään lapsen senhetkistä (kuviteltua) etua ajatellen. Lapsen etu on tietysti tärkein, mutta naisten asemaa työmarkkinoilla ei saa sivuuttaa. Mitä tapahtuu hoitovapaan jälkeen? Se, että perheessä on kaksi lasta, joita kumpaakin äiti hoitaa kotona kolme vuotta, voi tarkoittaa kuutta vuotta pois työelämästä. Eron sattuessa nainen on taloudellisesti heikossa asemassa ja eläkertymä jää pieneksi. Valinta lapsen kotihoidosta tehdään lyhytnäköisesti vain niitä kotihoitovuosia ajatellen. Valinnanvapaus tuottaa väistämättä työelämästä pudonneita tai esimerkiksi eron myötä taloudellisesti heikoilla olevia naisia ja yksinhuoltajaperheitä, joita yhteiskunta joutuu tukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsin usein lapsia hankitaan sitten, kun ainakin miehellä on työpaikka. Tilanteessa, jossa nainen on töissä ja  mies työtön, harvemmin aletaan pykäämään jälkikasvua.  Tuon linkin takana olevassa listassa kiinnittyy huomio erityisesti siihen,  että miesten vähäinen osuus perhevapaiden käytöstä vaikuttaa korreloivan paikkakunnille, joissa nainen tuskin saisi puoleksi vuodeksi töitä eli siksi ajaksi, jolloin mies olisi pehevapaalla. Nykymallissa yhteiskunta siis maksaa naiselle kotihoidontukea ja työnantaja maksaa miehelle palkkaa. Uudessa mallissa taas yhteiskunta maksaisi naiselle työttömyyspäivärahaa ja miehelle ansiosidonnaista. Pehevapaat voidaan jo nyt jakaa, jos perheessä halutaan, että nainen käy töissä ja mies on perhevapaalla. 

Anteeksi mitä? Onko tästä jotain ihan tutkittua tietoa, vai ihanko sinun oma mielipide? Eihän työttömänä nimenomaan kannata naisen lisääntyä. Tuki pienempi ja raskaana viimeistään voi ainakin heittää hyvästit työllistymismahdollisuuksille. Eli siinä vaiheessa voi sitten jäädäkin kotiäiteilemään pidemmäksikin aikaa. Omasta tuttavapiiristä en kyllä tiedä ketään paria jotka olisivat nähneet toisen työttömyyden jotenkin potentiaalisena hetkenä alkaa lisääntymään. Vaikka palstamiesten juttujen perusteella voisikin päätellä miesten nykysuomessa elättävän perheensä, kyllä tavallisissa perheissä molempien tulot ovat tärkeitä jos halutaan saada sekä lainat maksettua että eläminen kustannettua.

Ilmaisin itseni näköjään huonosti. Naisen osa-aikaiset työt, pätkätyöt, kahden määräaikaisen työsuhteen välissä oleva työttömyysjakso sekä muut kuin toistaiseksi voimassaolevat työsuhteet eivät ole niin lasten hankintaa rajoittava asia kuin jos mies olisi osa-aikaisessa työssä, pätkätyössä tai työttömänä kahden työsuhteen välissä. Tiedän kyllä, että mitä korkeammin koulutettu nainen on kyseessä, sitä tärkeämpää hänelle on saada vakituinen työpaikka tai vähintääkin pitkäaikainen määräaikainen työsuhde ennenkuin hän hankkii lapsia. Pienipalkkaisessa ammatissa pätkätyöläisenä tai osa-aikaisena saatava äitiyspäiväraha ei kovin merkittävästi poikkea äitiyspäivärahasta, jonka saisi, vaikka olisi ollut työtönkin. Eikä se poikkea kovin paljoa edes palkasta. Jos miehellä kuitenkin on hyvä työpaikka, ei naisen ole mitään syytä siirtää lasten hankintaa jonnekin hamaan tulevaisuuteen vain siksi, että hänen työuransa on ja tulee aina olemaankin sellainen kuin on. Jos tilanne on toisinpäin eli naisella on työpaikka, mutta miehellä vain osa-aikaisia tai pätkätöitä, lasten hankintaa usein siirretään eteenpäin. On toki perheitä, joissa perheen elatus on naisen harteilla, mutta hyvin usein näissäkin tapauksissa lapsia on hankittu silloin, kun mies vielä oli töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa keskitytään liikaa väittelemään siitä, mikä hoitomuoto on lapselle paras, ja valinnat tehdään lapsen senhetkistä (kuviteltua) etua ajatellen. Lapsen etu on tietysti tärkein, mutta naisten asemaa työmarkkinoilla ei saa sivuuttaa. Mitä tapahtuu hoitovapaan jälkeen? Se, että perheessä on kaksi lasta, joita kumpaakin äiti hoitaa kotona kolme vuotta, voi tarkoittaa kuutta vuotta pois työelämästä. Eron sattuessa nainen on taloudellisesti heikossa asemassa ja eläkertymä jää pieneksi. Valinta lapsen kotihoidosta tehdään lyhytnäköisesti vain niitä kotihoitovuosia ajatellen. Valinnanvapaus tuottaa väistämättä työelämästä pudonneita tai esimerkiksi eron myötä taloudellisesti heikoilla olevia naisia ja yksinhuoltajaperheitä, joita yhteiskunta joutuu tukemaan.

Voisiko laskea kuinka paljon keskipalkkainen ihminen kerryttää eläkettä kolmessa vuodessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsin usein lapsia hankitaan sitten, kun ainakin miehellä on työpaikka. Tilanteessa, jossa nainen on töissä ja  mies työtön, harvemmin aletaan pykäämään jälkikasvua.  Tuon linkin takana olevassa listassa kiinnittyy huomio erityisesti siihen,  että miesten vähäinen osuus perhevapaiden käytöstä vaikuttaa korreloivan paikkakunnille, joissa nainen tuskin saisi puoleksi vuodeksi töitä eli siksi ajaksi, jolloin mies olisi pehevapaalla. Nykymallissa yhteiskunta siis maksaa naiselle kotihoidontukea ja työnantaja maksaa miehelle palkkaa. Uudessa mallissa taas yhteiskunta maksaisi naiselle työttömyyspäivärahaa ja miehelle ansiosidonnaista. Pehevapaat voidaan jo nyt jakaa, jos perheessä halutaan, että nainen käy töissä ja mies on perhevapaalla. 

Anteeksi mitä? Onko tästä jotain ihan tutkittua tietoa, vai ihanko sinun oma mielipide? Eihän työttömänä nimenomaan kannata naisen lisääntyä. Tuki pienempi ja raskaana viimeistään voi ainakin heittää hyvästit työllistymismahdollisuuksille. Eli siinä vaiheessa voi sitten jäädäkin kotiäiteilemään pidemmäksikin aikaa. Omasta tuttavapiiristä en kyllä tiedä ketään paria jotka olisivat nähneet toisen työttömyyden jotenkin potentiaalisena hetkenä alkaa lisääntymään. Vaikka palstamiesten juttujen perusteella voisikin päätellä miesten nykysuomessa elättävän perheensä, kyllä tavallisissa perheissä molempien tulot ovat tärkeitä jos halutaan saada sekä lainat maksettua että eläminen kustannettua.

Olet joko nuori tai unohtanut 1990-luvun laman. Tuolloin nimittäin Suomessa syntyvyys kääntyi hetkellisesti nousuun. Tämä johtui siitä, että naisia valmistui oppilaitoksista suoraan kortistoon eikä työpaikkaa ollut lähivuosina toiveitakaan saada. Jos puolisolla oli kuitenkin työpaikka, oli hyvin tavallista, että siihen saumaan hankittiin lapset. Kun kerran jokatapauksessa oli pois työelämästä, oli jo ihan cv:nkin kannalta järkevämpää olla vanhempainvapailla kuin työttöminä. Nousukauden alkaessa lapset oli jo tehty ja nainen saattoi palata takaisin työelämään.