Työkaverin lapsi sairastaa- äidin ihan oma agenda.
Työpaikallani oli tällainen "lapsi sairastaa"-tapaus. Jos poika edes yskäisi tai niiskaisi esim. tullessaan ulkoilemasta, oli äiti sitä mieltä että kotiin pitää jäädä ja lapsi sairastaa. Tätä käytettiin töihin poissaolosta ilmoittaessa aina.
Siinä kävi sitten pikkuhiljaa niin, että lapsi oppi itsekin siihen, että kaikki niiskuttelu, hengästyminen, nenän valumien ja hikoilu on pahasta ja merkki sairastumisesta. Lapsi jäi pois toisten lasten ryhmistä kun oli jatkuvasti pois. Silloin kun se oli paikalla, niin toiset lapset ärtyivät tämän sairastajan jatkuvaan huomiointiin että "apua nyt mä hikoilen ihan hirveesti, mä olen varmaan sairas", eli leikeistä ei oikein tullut mitään. Ei lapset jaksa koko ajan olla huomioimassa yhden samanikäisen vointia ja oireita kesken tavallisten pihaleikkien.
Niin teki "huolehtiva äiti" lapselleen todellisen karhunpalelveluksen.
Oikeesti syynä oli se, että äiti inhosi omaa työtään ja teki kaikkensa ettei olisi tarvinnut käydä töissä kuin minimipäivät. Oman lapsen kustannuksella, niin väärin .
Kommentit (2)
Miten on, tuleeko kenelläkään äitylillä mitään mieleen? Onko varaa tarkkailla omaa käytöstä? Mitenkä nuo lapsi sairastaa-poissaolot teillä?
Tällainen ekaluokkalainen jäi ihan ulalle koko kouluvuodesta. Siinä meni kaverit ja koulunkäynnin opettelu ihan plörinäksi. Ja lapsi sai aivan täysin väärän mallin siitä miten käydään koulussa ja mitä asioita tehdään, vaikka aina ei niin kovin edes huvittaisi.
Äiti käyttäytyi kuin olisi ollut kovastikin naarasleijona ja olisi ollut uhrautuva ja huolehtiva äiti. Ei kylläkään ollut, kun ei vaan halunnut käydä töissä.
Tämmöiset huolehtivat äidit jotka opettaa pienet lapsensa luulosairaiksi jo ala-asteelta, pitäisi ottaa itse terveyspuhutteluun, vaikka ihan lapsen opettajan toimesta.